Syitä, miksi olette eronneet?

Ex oli väkivalainen ja sairaaloisen mustasukkainen.

Tuo kaikki hiipi pikku hiljaa suhteemme ja avioliittomme aikana.

ELämänlaatu ja ilo palasi eroamisen jälkeen. Se oli iso helpotus. Oli suhteen viimeisen vuoden aikana henkisesti aivan loppu.

Huonona puolena ehkä se, että exä ei eroamsien myötä halunnut tavata lapsiaan ollenkaan.

Lapset ovat jo isoja eivätkä edes muista saati kaipaa biologista isäänsä.

+kannatti, erosin 8vuotta sitten, loistava päätös

+tasapainoinen, rauhallinen perhe elämä

+taloudessa rahat riittää

+tapasin 5vuotta sitten elämäni rakkauden ja meillä on erinomainen parisuhde

-exää joutuu näkemään vielä 7vuoden ajan säännöllisesti

Nyt en puhu pelkästään avioliitoista, vaan yleensä pitkäaikaisista suhteista:



1. raiskasi yhtenä päivänä yllättäen. Se loppui siijen

2. Petti miehen kanssa, jonka annoin anteeksi, koska ajattelin, että haluaa kokeilla seksuaalisuuttaan jne. Myöhemmin paljastui, että hänellä oli pitkäaikainen romanttinen suhde naisen kanssa, jätin.

3. Miehestä tuli peliriippuvainen. Tuhlasi kaikki säästömme nettipokeriin, pelasi cs:sää ja wowia 24/7, monta vuotta sitä katselin, ja lopulta totesin, että haluan suhteen, jossa mies on jotenkin läsnä, muutenkun istumalla olohuoneen nurkassa kuulokkeet päässä mikkiin karjuen.

4. Valehteli aivan kaikesta, isoista ja pienistä asioista, ei osannut kertoa edes kävelymatkastaan bussipysäkiltä kotiin valehtelematta. Jätin.

5. Oli "täydellinen mies" kunnes pölli rahani, luottokorttini jne ja kaiken muun arvokkaan minkä irti sai, ja lähti sanomatta sanaakaan. Myöhemmin lähetti tekstiviestin, että "sori, mut en kestäny etelä-suomee". Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään.

Miehen mieli muuttui ja alkoi haluta lapsia.

Ero kannatti tottakai, mun ei tarvinnut pilata elämääni. Näin siitä pari vuotta sitten otetun valokuvan ja senkin perusteella... näytti nyttemmin lähinnä Mauno Ahoselta +30kg.

Nyt en puhu pelkästään avioliitoista, vaan yleensä pitkäaikaisista suhteista:

1. raiskasi yhtenä päivänä yllättäen. Se loppui siijen

2. Petti miehen kanssa, jonka annoin anteeksi, koska ajattelin, että haluaa kokeilla seksuaalisuuttaan jne. Myöhemmin paljastui, että hänellä oli pitkäaikainen romanttinen suhde naisen kanssa, jätin.

3. Miehestä tuli peliriippuvainen. Tuhlasi kaikki säästömme nettipokeriin, pelasi cs:sää ja wowia 24/7, monta vuotta sitä katselin, ja lopulta totesin, että haluan suhteen, jossa mies on jotenkin läsnä, muutenkun istumalla olohuoneen nurkassa kuulokkeet päässä mikkiin karjuen.

4. Valehteli aivan kaikesta, isoista ja pienistä asioista, ei osannut kertoa edes kävelymatkastaan bussipysäkiltä kotiin valehtelematta. Jätin.

5. Oli "täydellinen mies" kunnes pölli rahani, luottokorttini jne ja kaiken muun arvokkaan minkä irti sai, ja lähti sanomatta sanaakaan. Myöhemmin lähetti tekstiviestin, että "sori, mut en kestäny etelä-suomee". Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään.

Viitonen oli ihan paras sokerina pohjalla "en kestäny etelä-suomee"!!! Onko sun elämääsi sitten mitään todellista rakkautta mahtunut? Repeilen täällä vieläkin, vai oliko tää kuitenkin provo?

Nyt en puhu pelkästään avioliitoista, vaan yleensä pitkäaikaisista suhteista:

1. raiskasi yhtenä päivänä yllättäen. Se loppui siijen

2. Petti miehen kanssa, jonka annoin anteeksi, koska ajattelin, että haluaa kokeilla seksuaalisuuttaan jne. Myöhemmin paljastui, että hänellä oli pitkäaikainen romanttinen suhde naisen kanssa, jätin.

3. Miehestä tuli peliriippuvainen. Tuhlasi kaikki säästömme nettipokeriin, pelasi cs:sää ja wowia 24/7, monta vuotta sitä katselin, ja lopulta totesin, että haluan suhteen, jossa mies on jotenkin läsnä, muutenkun istumalla olohuoneen nurkassa kuulokkeet päässä mikkiin karjuen.

4. Valehteli aivan kaikesta, isoista ja pienistä asioista, ei osannut kertoa edes kävelymatkastaan bussipysäkiltä kotiin valehtelematta. Jätin.

5. Oli "täydellinen mies" kunnes pölli rahani, luottokorttini jne ja kaiken muun arvokkaan minkä irti sai, ja lähti sanomatta sanaakaan. Myöhemmin lähetti tekstiviestin, että "sori, mut en kestäny etelä-suomee". Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään.

Viitonen oli ihan paras sokerina pohjalla "en kestäny etelä-suomee"!!! Onko sun elämääsi sitten mitään todellista rakkautta mahtunut? Repeilen täällä vieläkin, vai oliko tää kuitenkin provo?

Tuo Etelä-Suomi juttu naurattaa itseäkin nöin jälkeenpäin, mutta sillon kyllä ei.

Nykyään oon ihan onnellisessa ja tavallisessa avoliitossa ja lapsikin on. Luottamusongelmia on kuitenkin noista entisistä johtuen ja niitä selvitellään sillontällön. Miehessä ei siis ole esiintynyt toistaiseksi suurempia virheitä tai syytä luottamuspulaan, mutta alitajuntaisesti "kostan" vanhoja suhteita nykyiselle, ts. on vaikea luottaa kun niin monta kertaa miehet osoittaneet ettei kannata. Mies kuitenkin ymmärtää ja minä yritän ja ollaan onnellisia yhdessä. Ehkä tää on se mun todellinen rakkauteni :)

Minun vanhempani pysyivät, kunnes oltiin täysi-ikäisiä. Sen jälkeen äiti onkin jatkanut loputonta valittamistaan, kuinka koko elämä meni pilalle. Meidän takia. Kyynel. Olisivat eronneet, ensin kuunneltiin lapsuus ja nuoruus riitoja, nyt aikuisena syyllistämistä :P

Kyllä kannatti. Tavallaan on rahasta tiukkaa, koska tulot pieneni, mutta tavallaan rahat riittää paremmin, koska niitä ei ainakaan kukaan juo. Eikä tarvitse kuunnella miehen selityksiä siitä, miten "hänellä ei ole alkoholiongelmaa, mutta on vaan niin kovasti stressiä, että on pakko juoda".

AP



plussia ja miinuksia löytyy..

ei ollut tosin kovin hyvässä jamassa, joten ero oli lopulta kuitenkin helpotus.



Itse eroa en ole niinkään surrut, mutta paskamaista erotapaa. Ihailen tosi paljon niitä ihmisiä, jotka kykenee eroamaan fiksusti ja muita kunnioittaen.

Meillä ei parisuhteessa sujunut juuri mikään. Ei me enää loppuvaiheessa edes riidelty. Ei riittänyt mielenkiintoa. Lopulta toinen oli täysin yhdentekevä. Meillä ei ollut mitään, mitä parisuhde vaatii. Ei edes haluttu tehdä mitään yhdessä. Arki rullasi kyllä ihan ok. Mies suuttui milloin mistäkin ja mökötti. Yleensä en edes tiennyt miksi. "Kyllä sun pitäisi tietää" oli yleisin vastaus. Lopulta en enää edes kysellyt, senkun mökötti. En tiennyt mitään miehen tekemisistä, koska elimme täysin erillistä elämää. Viimeinen niitti oli kun vietimme kahdestaan vuodenvaihdetta. Lapset oli isovanhemmilla. Meillä ei ollut MITÄÄN sanottavaa toisillemme. Lopulta mies meni nukkumaan n. klo 22, ja minä katselin yksin telkkaria. Siinä kohti tuli se lopullinen ajatus, ettei tässä ole mitään järkeä. Juttelimme seuraavana päivänä ja olimme molemmat samaa mieltä.



Tuosta on nyt 6 vuotta aikaa. Päivääkään en ole katunut, päinvastoin. Lapset kyllä kärsi, mutta onneksi olemme jo päässeet kaiken yli.

Tulin raskaaksi toiselle miehelle. Erossa en näe mitään hyvää.

Tulin raskaaksi toiselle miehelle. Erossa en näe mitään hyvää.

olit varattu siis? Oliko mieskin varattu? Onko asiat nyt paremmin vai huonommin?

Tulin raskaaksi toiselle miehelle. Erossa en näe mitään hyvää.

olit varattu siis? Oliko mieskin varattu? Onko asiat nyt paremmin vai huonommin?

Huonommin ovat asiat. Mieheni jätti minut, eikä minulla ole ketään. Ei erossamme ole mitään hyvää, vaikka ymmärrän, että se oli oma vikani. Omaa tyhmyyttänihän petin miestäni.

Tulin raskaaksi toiselle miehelle. Erossa en näe mitään hyvää.

olit varattu siis? Oliko mieskin varattu? Onko asiat nyt paremmin vai huonommin?

Huonommin ovat asiat. Mieheni jätti minut, eikä minulla ole ketään. Ei erossamme ole mitään hyvää, vaikka ymmärrän, että se oli oma vikani. Omaa tyhmyyttänihän petin miestäni.

Tekee mieli sanoa, että kyllä vielä parempia aikoja koittaa. Itselläni myös vaikeaa ja olen pettänyt miestäni ja syyllisyys vaivaa. Silti yritän uskoa parempaan vaikka vaikeaa on nähdä valoa. Läheiset yrittävät tukea ja nostaa. Toivottavasti sinullakin on läheisiä ympärilläsi. *halaus*

Mieheni on pettänyt ja tehnyt paljon minua ja perhettämme kohtaan väärin.

Vaikka yritimme kuinka, niin tuntui ettemme saaneet enää suhdettamme toimimaa. En voinut luottaa, enkä olla enää varma yhtään mistään.



Jäin yksin kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa. Vaikka ajoittain on hyvin rankkaakin niin tuntuu että jaksan paljon paremmin ilman miestäni.



Ns. huonot puolet ovat vain oikeastaan eduksi, eli todellakin kannatti erota.



Kaipaan häntä ajoittain, mutta ikävä ei saa minua uskomaan enää suhteeseemme

Vaimo oli tyytymätön ja alkoi inhota minua. Elämä ei täyttänyt odotuksia. Hän löysi työpaikan ja miehen toiselta paikkakunnalta. Se antoi mahdollisuuden paeta tilanteesta, jonka hän koki ahdistavaksi. Mitään yhtä suurta syytä ei ollut, mutta olisin voinut olla kiltimpi ja tukea häntä enemmän.

Puhuttiin reissutyön riskeistä pitkään ja hartaasti ennen kuin mies otti työn vastaan ja muutti toiselle puolen maapalloa puoleksi vuodeksi. Jollain tasolla ymmärrän vapauden houkuttaneen, toinen lapsistamme on vakavasti sairas. Välimme ovat hyvät vaikka emme tapaa enää usein.



Minä jäin lasten kanssa yksin. Ja mitään en inhoa tässä elämässä niin paljon kuin yksinhuoltajista tehtyjä yleistyksiä.