Parantaako ero elämänlaatua?
Kirjoitin jo toiseen ketjuun mutta aloitetaan nyt uusi tästä aiheesta. Ongelma on se, että mies tekee hyvin pitkää työpäivää, palaa kotiin vasta kun lapsi on jo menossa nukkumaan. En koe saavani häneltä tukea arjessa. Kuvittelin tilanteen, jossa olisin lähivanhempi ja lapsi miehen kanssa viikonloput - ei tuntuisi oikeastaan hullummalta. Arki pysyisi ennallaan mutta viikonloppuisin saisin aitoa omaa aikaa. Onko näin, eronneet?
Kommentit (7)
jatkossa kuitenkin, kun lapsi kasvaa isommaksi ja omatoimiseksi? Ootko varma, että viitsit uhrata parisuhteen pikkulapsivaiheen takia?
Kun vaan voisi luottaa että tämä tästä kevenee eikä muutu entistä työläämmäksi.
ap
niin tottakai ero parantaa elämänlaatua! Kaikkea sitä kysytäänkin.
Jos on vain yksi lapsi, kuvittelisin että tapaamiset ja muut säädöt on helppo järjestää (en ole itse eronnut).
Ap, olet siis se, joka toisessa ketjussa valitti miehen pitkiä työpäiviä. Ennenkuin täytät eropaperit mieti, millaisia tunteita miehellä ja sinulla on toisianne kohtaan. Nyt on vähän yhteistä aikaa, mutta mllaista se aika on? Jos ette rakasta toisianne ollenkaan, niin erotkaa.
Oletko töissä vai notkutko kotona yhden lapsen kanssa? Sekin saattaa vaikuttaa tunnelmiisi.
Mutta minä eroan tuolla toiveella. Ainakin ystäväpiirissäni ne, jotka ovat itse eroa halunneet, ovat kokeneet tilanteen vapauttavana.
Itselläni se tilanne, että vaikka mies onkin kohtuullisen paljon kotona, ei hän osallistu mihinkään perhe-elämään. Puuhaa omiaan ja pitkin hampain "auttaa" lapsen hoidossa.
Eroan heti kun joulusta on selvitty. Odotan jo vapaapäiviäni. Tähän asti niitä ei ole ollut, sillä hoidan 2-vuotiaani myös viikonloppuisin yksin.
Erosin vähän aikaa sitten, ja kaveritkin kommentoivat, miten hyvältä nykyään näytän, siis jotenkin säteilen eri tavalla...Huonossa parisuhteessa ei kannata jatkaa. Meillä mies ei osallistunut kodin- ja lastenhoitoon juuri millään tavalla, ja oli ehkä maailman epäempaattisin ihminen, myöskään lämpöä en häneltä saanut, vain haukkuja. Nyt sujuu arkikin paremmin, eipähän tarvi hänen pyykkejään pestä!
Ennenkuin täytät eropaperit mieti, millaisia tunteita miehellä ja sinulla on toisianne kohtaan. Nyt on vähän yhteistä aikaa, mutta mllaista se aika on? Jos ette rakasta toisianne ollenkaan, niin erotkaa.
Oletko töissä vai notkutko kotona yhden lapsen kanssa? Sekin saattaa vaikuttaa tunnelmiisi.
Kotona notkun, se kyllä tulee muuttumaan pian ja toivottavasti keventämään oloa. Juuri nyt tunnen vain väsymystä. Yhteistä aikaa on, jos sitä itse järjestän. En jaksa olla aina se joka järjestää. Mietin vain, miten hienoa olisi olla sellaisen miehen kanssa joka laittaa perheen etusijalle, jota ei tarvitsisi vetää perässä.
ap
että asiat muuttuisivat sen paremmiksi ? Että lapset olisivat miehen luona viikonloput.
Useimmiten ollaan vain 1-2 viikonloppua kuussa, jotkut miehet ei ollenkaan.
Jos ongelma on se, että miehesi on töissä, ei ne työt siitä vähene että eroatte. Hän on töissä aivan yhtä paljon silti. Ehkä enemmänkin, kun pitää maksaa elarit.
Minusta sinä kuulostat tekstissäsi ennen kaikkea väsyneeltä ja masentuneelta. Voisi olla ehkä järkevää jutella siitä neuvolassa ja tietysti sen miehesi kanssa.
Ja vielä yksi juttu. Miesten silmissä se, että tekee paljon töitä ja tuo rahaa kotiin = perheen laittaminen etusijalle. Mietihän meidän kaikkien isiä. Suomalainen kulttuuri ja kasvatus on hyvin työorientoitunutta.
Eli hän ei välttämättä ymmärrä ongelmaasi. Eikä välttämättä juuri kukaan mies.
jatkossa kuitenkin, kun lapsi kasvaa isommaksi ja omatoimiseksi? Ootko varma, että viitsit uhrata parisuhteen pikkulapsivaiheen takia?