Terapiatyössä, yleisin surun ja ahdingon aiheuttaja
on äidin poissaolo omassa lapsuudessa. Pitkät työpäivät, työpäivän jälkeiset äidin harrastamiset, politiikassa mukana olo, äidin ah niin tuikitarpeellinen"oma aika".
Miettikää sitä, kun laitatte 1-vuotiaan hoitoputkeen, harrastatte, osallistutte yhteiskunnalliseen toimintaan tai muuta sellaista, kun lapsenne ovat pieniä. Äidin paikka on lastensa luona.
Kommentit (22)
Meillä rampataan terapiassa vaikka olen ollut kotiäiti lasten varhaislapsuuden ja olen edelleen. varsin osallistuva ja läsnäoleva ja vaikka mitä.
Mutta kaikkea surua ja ahdistusta ei poista läsnäolokaan, jos perheessä on sairauksia, vammoja, suuria muita murheita jne.
Parhaansa monikin äiti yrittää, ilkeä syyllistäminen ei auta ketään.
Äiditkin ovat vain ihmisiä!
Tästä olen -ja sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä- täysin samaa mieltä.