Uskotko, että tämä on aito henkilö? Mitä mieltä tuollaisesta?

Enpä minäkään oikein osaa kertoa, että mistä olen kotoisin:

Ainakaan niin, että se muita tyydyttää.





Vanhempani lähtivät Ruotsiin Suomesta. Vanhempani kuitenkin kävivät lyhyellä työkeikalla Norjan puolella, joten syntymäpaikkani on Norjassa. Ruotsissa vietin ensimmäiset 12 elinvuottani ja se on vahvin puhekieleni. Sitten muutimme Britanniaan. Vietin siellä aikaa niin pitkään, että sain sen maan kansalaisuudenkin. Intonaatiostani kuitenkin huomaa, etten ole syntyperäinen. Samoin suomen kielestäni puhuttuna huomaa, etten ole Suomessa viettänyt pitkiä aikoja.



Ruotsia puhun parhaiten, mutta vaikeuksia tulisi varmasti esim yliopisto-opiskeluissa aluksi. 12-vuotiaan sanavarasto kun ei ole sama kuin aikuisen.



Minulla on siis sekä Suomen että Britannian passit. Kumpaakin näistä kielistä puhun niin, että syntyperäiset huomaavat taustassani olevan jotakin mielenkiintoista.



Lisäksi veljeni taas ei muuttanut kanssamme Britanniaan, joten hänen koulukielensä (lue opiskeli yliopistossa) ruotsi. Hänen syntymäpaikkansa on Suomessa.



Vanhempani ovat adoptoineet siskoni Britanniassa ja hän puhuu täydellisesti englantia ja suomea kuten minä. Itselläni on adoptiotytär, joka taas puhuu täydellistä ranskaa ja murtaen suomea. Nykyään asumme perheeni kanssa (ranskalainen mieheni minä ja tyttäremme) Ranskassa, joten lapseni käy tämän maan koulua. Itse en ole tuota ranskaa opetellut kovinkaan paljon, teen etätöitä kotona.



Jos näillä tiedoilla pitäisi esim kansannousun tai sodan takia paeta, niin kuka uskaltaisi Norjassa syntyneen, kahta kieltä (joiden kansalainen) murtaen puhuvaa ottaa kotimaahansa? Puhuu adoptiotyttärensä kanssa kummankin huonointa kieltä. (Ja suomea puhun lapselleni, koska se kuitenkin on tunnekieleni)





Huom! Maita olen muuttanut, koska muuten tutut tunnistaisivat heti.