Mitä mieltä tästä? Miehen sisko ja joululahjat

Jos lähipiirisi ei osaa ostaa sinulle sopivia lahjoja, niin ymmärrä ettei muilla mene niin. Minä voin vilpittömästi sanoa, että hyviä lahjoja aina saanut.



Tutuille joilta tietää paketin saavan, voi myös hieman vinkata (mikä EI tarkoita mitään "lahjalistaa") mitä tarvitsee. Ohimennen sanoa sivulauseessa kuinka tarvitsisi heijastimen kun näin pimeää, ihastella kuinka hieno joulutähti tutulla onkaan, mainita villasukkien tai kengänpohjallisten tarpeesta etc. Jos hyvin käy tuttu poimii sen idean ja sitten paketista paljastuu esim. heijastin. Mutta muutenkin omat sukulaiset tuntevat minut =osaavat ostaa lahjoja jotka mieluisia itsekin.



On vaikea kuvitella ettei nro 31:llä olisi muka MITÄÄN mikä olisi hänelle hyvä lahja. Joulukukka, pari laadukasta käsintehtyä konvehtia, seinäkalenteri (missä 31:lle mieluinen teema) seuraavalle vuodelle, leffaliput, tai ihan vaikka kahvipaketti tai hyvää teetä.

Tosin minulla on useampia sisaruksia. Minulla ei ole lapsia, ja minulle ei myöskään koskaan osteta lahjoja. Alkoi jossain vaiheessa tuntua tosi ikävältä olla aina vaan antajana, joten lopetin sen. Nykyään ostan lahjat enää vain kummilapsilleni.

Tämä vahvistaa sen, samoin tämä kyseinen sisko. Siis olet niin lapsellinen että haluat ITSELLESI paketin? Ja sen takia olet valmis tuottamaan pettymyksen sukusi lapsille?

ap

Siis olet niin lapsellinen että haluat ITSELLESI paketin? Ja sen takia olet valmis tuottamaan pettymyksen sukusi lapsille?

miksi esim. työnantajilla on tapana antaa lahjoja työntekijöille?

Eiköhän ne lapset saa lahjoja vanhemmiltaan, isovanhemmiltaan, kummeiltaan jne.. Sinä olet niin lapsellinen, että oletat, että aikuinen ihminen ei kaipaa muistamista? Sitäpaitsi, miehesi sisko ei ole vastuussa teidän lasten pettymyksistä, samoin kuin ei ketjuun vastannutkaan sukulaislastensa. Meidän suvussa on tapana antaa kaikille lahjat, vaikka lapset toki saavat enemmän ja pääasiassa kalliimpia lahjoja.

niin lapsi ei osaisi edes ajatella asiaa, että kuka tuo kuka ei. Sä vaadit ja vaadit muilta ihmisiltä, varmasti teet oikein tilauksia että mitä pitäisi teille taas ostaa... Ihan hyvä että pistävät sulle vastaan! SÄ olet malliesimerkki ihmisestä, joka on todella itsekäs mutta laajennetusti siis lastensakin suhteen. Osta itse omalle kakaralleis, sinä itsekäs ihminen.



Ja mulla on kyllä tapana ostaa lahjoja useinkin ja mielellään, muttei niin että mä olisin joku hemmetin automaatti!

Meillä muistetaan myös aikuisia, toki joissakin suvuissa voi olla niin ettei muisteta aikuisia, mikä minusta typerää.



Minä pidän lahjoista, sekä niin antamisesta että saamisesta. Annan lahjat n. 60-v vanhemmilleni ja myös mummolleni ja isotädille joilla ikää 80+. Samoin aikuisille sisaruksilleni myös, ja niin muistetaan miehenkin perheessä aikuisia myös.



Ja se lahja voi olla mitä tahansa, kunha sopii saajalleen. Ihan vaikka suklaata, heijastin, kirja josta tietää saajan pitävän, kaunis (ei välttämättä kallis) koru, kynttilä ta vaikka ässä-arpa.



Siinä että pitää lahjoista ei ole mitään lapsellista, päinvastoin minusta ihmisestä joka ei pidä lahjoista saa kylmän kuvan. On kamalaa kun tälläkin palstalla moni selittää että koskaan ei lahjoja ole miehen kanssa toisille ostettu jne. Minä kysyn miksi ei? Mikään ei ole hauskempaa kun saada kiva lahja joltakin läheiseltä, ja itsestä on myös hienoa antaa rakkaalle ihmiselle vaikkapa harvinainen vinyyli levy jota tämä kaipaa kokoelmaansa tmv. mikä saa toisen ilahtumaan :)

jos toinen oikein vaatii ja edellyttää sellaisia! Sulla on ajatus hukassa tuossa. Itsekäs olet sinä!

että niille lapsettomille ostetaan jotain, kun ei toisia voi pitää pelkkinä lahja-automaatteina ilman jotain huomioimista takaisin päin. Ei sen kallis tarvitse olla, mutta ajatuksella ostettu tai rakkaudella tehty. Tänä vuonna leivon kakun jonka koristelen kauniisti ja annan kakun leivontavuuassaan niille, jotka muistavat lastamme mutta joilla ei ole omia lapsia joille voisimme ostaa lahjan.

miehesi siskolle, kun hän kerta kaipaa muistamista.



Minä olin pitkään lapseton (ja miehetön), mutta onneksi usein perhejouluissa joku oli ostanut minulle lahjan. Lapset kyselivät monena jouluna, että ootko sä ollut niin tuhma, ettet saa yhtään lahjaa? Ehkä siitä tajusivat.



Ja viime jouluna tuli oikein paha mieli, kun siskon kanssa juteltiin jouluaattona eikä se ollut saanut yhtään lahjaa. Kyllä minusta on kiva, että kaikilla on edes yksi paketti.

mulle mulle mulle



meille meille meille



jep

mutta jos sä olet asettamassa vaatimuksia ja pompottelemassa muita siinä välissä, niin ymmärrän kyllä niitä, joka jättää ostamattakin. Ei kai lapsen hankittuaan tarvitse kuitenkaan noin itsekkääksi ja vaateliaaksi alkaa? Mikä sä penskoinesi luulet olevasi? En mä vaan kehtaisi alkaa vaatia lahjoja ja etuja sieltä ja täältä taloutemme ulkopuolelta, vaikka äiti itsekin olen.

Sovimme sitten lapsiperheiden kesken, että ostamme vain lapsillemme, mutta lapsettomille ostamme entiseen tapaan. Ostamme siis vanhemmillemme tietenkin lahjat, se toki kuuluu asiaan.



Joulussa on kyse muistamisesta. Ei lahjojen saamisen monopoli ole lapsilla vaan tarkoitus on muistaa ja ilahduttaa läheisiään sopivalla tavalla. Joskus se muistaminen voi olla sitä, että viedään kukkapuska, joskus taas jokin kunnon paketti. On outoa kuvitella, että lahjoja saavat vain lapset eikä mitään tarvitsisi antaa takaisin. Ettekö koskaan osta mitään lastenne kummeille?

Kait sekin nyt pitää ottaa huomioon. Eikä vain sinun sukuasi.

Kait sekin nyt pitää ottaa huomioon. Eikä vain sinun sukuasi.

Anoppi ostaa tyttärelleen ja tämän miehelle lahjat. Meillekin osti mutta lasten tultua sanoimme ettei tarvitse (oletin että automaattisesti menee näin kun sukuun tulee lapsia).

Tosin minulla on useampia sisaruksia. Minulla ei ole lapsia, ja minulle ei myöskään koskaan osteta lahjoja. Alkoi jossain vaiheessa tuntua tosi ikävältä olla aina vaan antajana, joten lopetin sen. Nykyään ostan lahjat enää vain kummilapsilleni.

ja toiseksi ei kannata luulla että se _oman suvun tapa_ on se ainoa oikea.

Kait sekin nyt pitää ottaa huomioon. Eikä vain sinun sukuasi.

Anoppi ostaa tyttärelleen ja tämän miehelle lahjat. Meillekin osti mutta lasten tultua sanoimme ettei tarvitse (oletin että automaattisesti menee näin kun sukuun tulee lapsia).

Kait sekin nyt pitää ottaa huomioon. Eikä vain sinun sukuasi.

Anoppi ostaa tyttärelleen ja tämän miehelle lahjat. Meillekin osti mutta lasten tultua sanoimme ettei tarvitse (oletin että automaattisesti menee näin kun sukuun tulee lapsia).

Siinä miehesi suvussa voi olla erilaiset tavat.

Ymmärrän jos on lapsia että ei osta aikuisille. Mutta jos ei ole lapsia, niin sitten olisi minusta reilua ostaa aikuisille, varsinkin jos ne ostaa sinun lapsille. Eihän sen tarvitse olla mitään isoa. Minusta sinä olet itsekäs! Eikä se toinen jos erikseen sovitaan että ei osteta se on eri asia. Mutta se että et ikinä osta ja silti odotat että lapsillesi ostetaan, on silkkaa itsekkyyttä!!