Kun isä ei kelpaa lohduttajaksi ym...???
Onko vinkkejä mitä tehdä, kun 1v 3kk ikäinen tyttö ei hyväksy isää lohduttajakseen. Itse olin 5 päivää sairaalassa ja tiedän että se vaikutti omalta osaltaan asiaan... Mutta on jo ollut ennenkin sama juttu.
Jos tyttö alkaa itkemään, satuttaa itsensä tai muuten itkettää, niin lohduttajaksi ei kelpaa kuin äiti tai isoäiti. Isä ei kelpaa, huuto vain yltyy... Osa syy on siinä että minä olen tähän asti hoitanut tytön, on isä osallistunut, mutta tietyt asiat esim. nukkuumaan meno on ollut mun vastuulla... Siinä ollaan tehty virhe. Nyt kun on pakko tilanne päällä, minä en saa nostaa leikkauksen takia tyttöä, niin menenmme yhdessä viemään tytön nukkuumaan illalla, ja se onnistuu oikein hyvin.
Mieheni on myös hyvin äkkipikainen ja ei kestä lapsen huutoa, joten se myös varmasti vaikuttaa asiaan. Pelkään vain että tyttö alkaa pelkäämään isäänsä. Olemme kyllä keskustelleet asiasta ja mies myöntää tehneensä väärin, kun hermostuu niin äkkiä...
Onko muilla kokemuksia ja vinkkejä, miten tytön saisi luottamaan isään paremmin.... Tämä on raskasta meille molemmille vanhempana...
Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (5)
Vastaan siis isänä: Meillä oli samanlainen tilanne toisen tytön kanssa vaikkakin hieman nuoremmalla iällä. Jostain syystä tilanne meni siihen että jos vaihdoin vaippaa, vaatteita tai yritin muuten lohdutella niin huuto alkoi välittömästi eikä loppunut ennen äidin syliä. Syytä ei oikein löydetty sillä vietin todella paljon aikaa lapsien kanssa ja käytännössä hoidin puolet ajasta. Uskohan siinä meinasi loppua ja aikamoinen riittämättömyyden tunne paukkasi päälle.
Hiljalleen asia kuitenkin korjaantui " siedätyshoidolla" eli hoitoa/sylittelyä tehtiin äidin ollessa vierellä ja vähän kerrassaan äiti vetäytyi taustalle. Nyt tytöstä on tullut isin tyttö ihan täysin ja haluaa aktiivisesti syliin, joskus jopa vain isi kelpaa lohduttajaksi. Aamulla nukkuu parhaiten isukin kainalossa.
en olisi huolissaan.
hyvältä kuulostavia vinkkejä olikin joku laittanut.
voihan olla että sairastelut on vaikuttanut lapseen mutta tuskimpa isää nyt kuitenkaan " hylkää" pitkäksi aikaa :)
Isä kelpaa leikkikaveriksi ja muutenkin, äiti saa mennä kulman taakse keittiöön ilman huutoa jne... Ilmeisesti siis kyseessä oli jonkunlainen kausi joka loppui yhtä äkkiä kuin alkoikin
Kyllä kai jo maalaisjärkikin sanoo, että isän käytös ap:n tapauksessa vaikuttaa lapsen käytökseen. Kun itselläsi on paha mieli ottaisitko mieluummin lohduttajaksesi mieluummin ap:n vai kuvaillun kaltaisen isän?
Toisaalta, kuten tuossa joku muu kirjoittaa, voi vastaava reaktio tulla lapselle, vaikka isä kuinka olisi osallistunut lapsen hoitoon ja ollut läsnä.
Sitä osaa sanoa, miten yleistä tämä on, muttei nyt varmasti harvinaistakaan.
En kyllä osaa sinua kovin paljon auttaa. Kerron kuitenkin, että meidänkin pojalla oli tuossa n. 1 v 3 kk - 1 v 4 kk iässä sellainen aika, että isä ei kelvannut yöllä, jos heräilyjä tuli. Yritti kyllä ensin, mutta poika sai äidin, kun pyysi. Olin kuullut, että kuuluu tähän ikään - ei minua haitannut. Nyt kun ikää on vähän enemmän - 1 v 5 kk - isäkin kelpaa yöllä vallan mainiosti. Meillä isänsä tekee kaikkea muuta (toki ei imettänyt), mutta iltaunille odotan minä nukahtamista vieressä.