Väh.10kg laihtuneet, mitä pidät olennaisimpana/tärkeimpänä muutoksessa?

Jaksan töissä, jaksan lenkkeillä, jaksan vaikka mitä!



Toiseksi parasta on sitten se, että voin mennä ostoksille kauppaan kuin kauppaan ja että voin käyttää vaatteita jotka näyttävät hyviltä, enkä palkästään vaatteita jotka mahtuvat päälle, kuten ennen.



Onnea projektille, se on helppoa kun pääsee vauhtiin

t. -25 kg vuonna -08

Ei ole olemassa lausetta : jos nyt tämän kerran, jos nyt vähäsen.



Ey ota IKINÄ, et MITÄÄN, etkä edes haaveile päivästä, jolloin se olisi luvallista.



Ei kolmea ranskalaista, ei yhtä konvehtia, ei lasillista likööriä. Olet ilman, ikuisesti, aina.

Ja muuten sitten parasta oli se, että laihdutus tapahtui hitaasti -siten se on myös pysynyt hyvin.

Itsetuonon paraneminen

jaksoin sen ajatuksen voimalla, että tiettynä päivänä saan herkutella, kohtuuden rajoissa kuitenkin. Esim. kahden viikon välein viikonloppuna saa syödä herkkuja. Herkuttomuuden kestää kun tietää milloin saa hieman nauttia elämästä.



Myös tietoisuus siitä, että paino on nyt pakko saada haltuun auttoi psyykkisessä muutoksessa.

Tsemppiä!



-14 kg ja toiset vielä edessä...

joskus iltapäivällä. On tullut syötyä pisaa, sipsejä ja juotua limua vähintään kerran viikossa. Päivät istuin sohvalla etätöitä tehden tai työpaikalla, jossa join parit maitokaakaot. Enkä illallakaan paljoa liikkunut.



Vähän ajan päästä ei muuten edes huomaa nälkää. Huomattavasti helpompi painonpudotus kuin edellinen jossa kuntoilin ja laskin syömisiä.



painoa pudonnut vuoden alusta 12-14 kiloa. En ole varma koska en tiedä lähtöpainoa tarkasti enkä myöskään nykyistä painoa. Kuitenkin BMI:n ylärajala alarajalle. Nytkin yhdet housu pyörivät jalassa, jotka olivat kesällä vielä tiukat.



Parasta on että maha ei pömpötä ja vaattet "sujahtavat" päälle.

Ensimmäisen kerran elämässäni, päätin että en ole laihdutuskuurilla, vaan opettelen elämään oikein. En antanut itselleni koskaan edes ajatusta siitä, että tämä elämäntapa loppuisi joskus, ja että enkö onnistuisi siinä.



Mitä olen siis tehnyt tämän eteen???

Löysin liikunnan, vesijumpan, missä olen käynyt noin 3-5 kertaa viikossa. Vieläkään, ei ole tullut sellaista päivää, etteikö sinne haluaisi mennä.



Toiseksi, aloin noudattamaan lautasmallia. Siis puolet salaattia ja puolet ruokaa.



Minun asenteeni on ollut se, että kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella.



Olen joutunut tietoisesti opettelemaan siihen että katson mitä syön, miten nopeasti syön ja kuuntelemaan vatsaani. Kun tulee täysi olo, se on sitten siinä ja kiitos, ei enempää...



Elämäni helpoin tapa ollut pudottaa painoa. Ikinä ei ole lähtenyt näin helposti ja näin paljon, näkemätttä kuitenkaan nälkää.



Liikunta tekee tosiaan paljon, mutta jo puolen päivittäin nauttimani ruuan korvaaminen salaatilla auttaa tietysti kanssa:)



Herkkuja en ole itselleni kylläkään ostanut, mutta syön muutaman aina lapsilta ja en kieltäydy pullasta kyläreissulla.



Joulu vähän jännittää, mutta olen jo muuttunut mieleltäni niin paljon, että en usko sen kanssa olevan mitään ongelmaa.



Vielä on 20 kiloa jäljellä, muttapyrin olemaan ajattelematta kilojen pudotusmäärää, vaan tähtään aina vaan parempaan ja pirteämpään oloon:)

Aika epeli. 10kg kuukaudessa ja hyvin menee.0

Olen karpannut elokuun alusta -20kg. Hienointa on kaupasta ja kaapista löytyneet vaatteet jotka tunuvat ja näyttävät hyviltä sekä kokonaisvaltainen hyvä olo.

Aika epeli. 10kg kuukaudessa ja hyvin menee.0

Usko tai älä, kokeile vaikka :D

No, jos ihmisellä on 56 kg ylimääräistä, siitä aika helposti lähtee tuon verran ja juu, 3kk ja 10 pv on takana.

Ikinä en olis uskonut että tälläistä vauhtia se lähtee, koska asenteeni oli tosiaan se, että elämäntapa remontilla hissukseen eteenpäin.

Ja huom!!! Vesijumppa on äärimmäisen tehokasta, ja kun siihen lisätään joka kerran alkuun vähintään 30 min vesijuokseminen, niin kyllä se lautasmalli riittää :D

itse olen maaliskuun alusta tiputtanyt 24 kg ja olen sallinut herkku päiviä.

mutta parasta tässä kevyemmä olossa on nimenomaan se kevyt olo ja se että jaksaa ihan erinlailla. ja nyt rupea näyttämään siltä millaiseksi olen itseni tuntenut.

on ihana mennä kauppaan ja ostaa vaatteita jotka näyttävät hyvältä eitvätkä vaan sovi niin kuin joku jo sanoikin.

nytkun katson vuoden vanhoja valokuvia itsestäni niin voi kuin kauhistella että olinko noin suuri!

en tosiaan tuntenut itseä niin isoksi kuin olin mutta valokuvat paljastaa. olin valtava.....=(

nyt poseraan jo mielelläni kameralle =)

Henkilökohtaisesti isoimmat erot ovat olleet kasvisten ja hedelmien määrä. Jos haluan napostella nappaan kaapista vaikka mandariinin enkä esim. mikrohampparia.

Toinen on se että olen oppinut tunnistamaan nälän määrän. En ota pikkunälkään kauheaa satsia apetta edes pikaruokalassa vaan jotain pientä (ja joka ruualla jotain kasvistakin).

säännölliset ateriarytmit, suht terveellinen ruoka (en ole totaalikieltäytyjä, joskus voin syödä vaikka kolmena päivänä viikossa herkkuja, mutta vain esim. pari keksiä kerrallaan), ei enää herkkumättöpäiviä milloin syön yhtenä päivänä aamusta iltaan kaikkea moskaa, joskus voi kuitenkin syödä vaikka litran jäätelöäkin kerralla mutta sitten on seuraavan viikon taas terveellisemmällä linjalla. Pyrin myös välttämään itseni täyteen syömistä, en halua olla nälässä eikä sillä kyllä laihdukaan, mutta en myöskään ahda itseäni täpötäyteen. Se onnistuu juuri säännöllisellä ja tarpeeksi usein toistuvalla syömisellä. Koetan myös harrastaa liikuntaa milloin jaksan. Jos on sokerikoukussa niin silloin ei auta kuin koettaa vain sinnikkäästi päivä kerrallaan olla ilman makeaa, jossain vaiheessa sitä ei enää tee edes niin mieli ja kykenee syömään sitä vain silloin tällöin ilman hirveää ahmimishimoa. En harrasta mitään erityisdieettejä, mahd paljon proteiinia, kasviksia jne mutta joskus myös pastaa ja perunaa ja leipääkin. Näin olen pysytellyt painossani jo viitisen vuotta ilman ongelmia.

Ulkonäkö tietysti, mutta se, kun huomaa jaksavansa ihan hengästymättä hölkätä bussiin ja muut pikkuasiat saavat hyvälle tuulelle :)

asioina laihdutuksessa pidin säännöllistä ateriarytmiä ja koitin päästä musta-valkoisesta ajattelutavasta, että jos joskus otin ei suunnitellusti pullan kylässä (vaikka ei pitänyt) maailma ja laihdutus ei kaadu siihen,jatkan siitä,enkä ala vetää herkkuja kaksin käsin koska "tää nyt meni pieleen kun menin sen pullan ottamaan",eli sellasta rentoutta tavallaan.