Lue keskustelun säännöt.
mies ottaa lasten autismin paremmin kuin minä
10.12.2011 |
hän toi Nature-lehden, jossa kerrottiin, miten hienoa työtä autistiset työryhmän jäsenet tekevät erilaisissa tutkimusrymissä eri puolilla maailmaa.
Hieno juttu, tuohon tilanteeseen vaan on aika monta askelta meidän perheessä.
Kommentit (26)
enkä tiedä missä vaiheessa helpottuu vai helpottuuko koskaan. Siis hyväksyn asian kyllä, mutta jollain tavalla oli helpompi hoivata pientä autistista lasta kuin jaksaa korstoa, joka saa raivareita eikä osaa joustaa missään. Tutkimustyöryhmään on siis edelleen pitkä matka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkös muuten et se periytyy vahvasti X-sekvenssissä eli äidiltä lapselle.
-sinulla on harvinainen mies, olen onnellinen! Yleensä miehet eivät hyväksy lapsensa sairautta/erilaisuutta ja se saattaa jopa sitten estää lapsen kuntoutuksen ja tuen mihin hän olisi oikeutettu. Ota rauhallisesti ja hae vertaistukea.
Tiedän jokusen aspergerin, joiden isällä on sama syndrooma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja meidän tapauksessa lapsen isällä on as piirteitä ja suvussa eriasteisia neurologisia ongelmia, minulla ei.
rakastaa lapsia vaikkeivat ole normaaleita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain autismilinjan häiriötä, kun ei tee koskaan vuorovaikutusaloitteita. Hymyilee ja katsoo välillä pitkääkin silmiin, mutta viihtyy niin hyvin yksin, nukuttaa itsensä yksin jne. Millaisia teidän autistit olivat vauvoina? P.S rapsutan vieläkin mun 8v tytön selkää, ja eilen kyllä poikavauvaa rauhotin sylissä kun oli vaivaa, mut osaa nukahtaa parhaiten ihan yksin uneen.
nukahtaneet itekseen ja tämä kolmas (4 kk) on sellainen todella tyytyväinen vauva - viihtyy pitkään itekseenkin, mutta eipä koskaan ole tullut mieleen, että jotain olisi pielelssä eikä todellakaan ole ollutkaan kahden vanhemman kohdalla ainakaan ja tämä kolmas on ihana, rauhallinen, tyytyväinen, liikkuvainen vauveli ja oikea hymypoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
molemmat lähtivät liikkeelle nopeasti, ääntelivät vähän. Molemmilla jäi konttausvaihe väliin. Nousivat seisomaan heti ryömimisvaiheen jälkeen ja juosksivat n 5-vuotiaiksi.
Itseohjautuvia, omaehtoisia ja itsekseen viihtyviä. On siinä hyvätkin puolensa :)
ap
mutta vauvat ovat erilaisia keskenään, en lähtisi muutaman kk ikäisellä vauvalla autistisia oireita näkemään. Oma autistinen poikani oli vauvana ja taaperona harvinaisen vaivaton ja hyväntuulinen, tarvitsi minua vähemmän kuin "terve" lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja että olivat niin tyytyväisiä itsekseen.
ap
molemmat lähtivät liikkeelle nopeasti, ääntelivät vähän. Molemmilla jäi konttausvaihe väliin. Nousivat seisomaan heti ryömimisvaiheen jälkeen ja juosksivat n 5-vuotiaiksi.
Itseohjautuvia, omaehtoisia ja itsekseen viihtyviä. On siinä hyvätkin puolensa :)
ap
Mun aloitus on myös tuolla etusivulla:" 4,5 kk ikäinen ottaa huonosti kontaktia."
Jotenkin kaipaisin syvempää kontaktia poikaan. Tuntuu ettei hänellä ole sosiaalisia tarpeita, vaikka vastaakin usein hymyllä tai naurulla ja ääntelee yksinpuhuen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ns. villoista tulee äidiltä. KVG, esimerkiksi.
Tiedän jokusen aspergerin, joiden isällä on sama syndrooma.
ja varmaan aina on hieman kateellinen niille joilla on ns. normi lapset.
Hienoa kuitenkin, että miehesi on pitkällä asian hyväksymisessä. Käytännössä olen nähnyt aika monta isää, jotka eivät hyväksy asiaa ollenkaan.
Syytetään koulua, lääkäreitä yms. kaikkea. Selitellään lasten erityispiirteitä kaikella jne.
Itse pidän autisteista. He ovat todella mielenkiintoisia ihmisiä. Ja onneksi eivät ollenkaan sellaisia joksi heidät joskus julkisuudessa kuvataan. esim. se etteivät katso silmiin tai ota koskaan itse kontaktia.
Saatikka se, että ennen syytettiin kylmää äitiä autismista.
Onneksi ollaan menty pitkälle noista ajoista. Lapsesi olisi suljettu jonnekkin mielisairaalaan.
kuvakortit oli apuna monta vuotta, mutta nykyään niitä ei enää tarvta. Molemmat käyvät erityiskoulua, tykkäävät kovasti koulunkäynnistä, ovat kovia pelaamaan ja ulkoilemaan, pitävät eläimistä. Valikoivat ruokansa todella tarkasti, joten meillä on aina samoja ruokia. Parasta telkkakrissa ovat hauskat kotivideot :)
Se mikä surettaa on, ettei kummalaakaan ole yhtään ystävää, sosiaaliset kontaktit ovat väkinäisiä ja uuvuttavia, mutta ovat molemmat omalla tavallaan empaattisia meitä vanhempia ja lemmikkejä kohtaan. Ehkäpä elämän piiri on pienempi kuin muilla, jotta se pysyy koossa.
ap
Itse murehdin sydän sykkyrällä, mutta mies näkee positiiviset puolet ja vähättelee (minusta) negatiivisia. Haluaa keskittyä positiivisiin asioihin enkä saa yleensä keskusteluapua häneltä mieltäni puristaviin asioihin, kun hän hermostuu "vatvomiseeni" ja "negatiivisuuteeni". Ei autismista kyse, mutta lapsen terveyteen liittyvistä asioista kumminkin. Luulen, että miestäni pelottaa asioiden myöntäminen edes itselleen, eikä uskalla oikein pohjamutia myöden puhua kanssani näistä tunteistani.
Tiedän et nykyään kuntoutuksella voidaan tehdä paljon.
paljon ihania piirteitä on sinun lapsissasi.
Voimia murkkujen kanssa arki eloon!
T. se 4kk poitsun äiti
vai onko sinulla tapana olla huolissasi?
Elämä voi olla raskasta jos aina on varautumassa pahimpaan.
Kaikella kun on tapana järjestyä ja moni murehtiminen menee hukkaan...
ap
Olin tänään 10v. kehitysvammaisen lapseni kanssa katsomassa Tin Tin elokuvaa ja lapsihan ei halua enään katsoa mitään piirrettyjä.
Meni muuten tosi monta vuotta hyväksyä lapsen vamma ja itsekkin voin asian takia huonosti.
Ihana asenne miehelläsi.
Autismia ei nyt vain pois saa, joten on pakko pötkiä eteenpäin.