Lue keskustelun säännöt.
Ongelma: oma suku hävettää
10.12.2011 |
Olen oman sukuni koulutetuin ja menestynein henkilö, sis liioittelematta tai leuhkimatta - eka yo, eka maisteri, eka päällikkötehtäviin ja kunnon palkoille koskaan päässyt "Virtanen". Toki iloitsen menestyksestäni, mutta se on asia, joka myös vieroittaa minua taustastani. Tuskallisen selvästi näen oman sukuni "vajavaisuuden" ja tavallaan myös häpeän sitä että häpeän läheisiäni.
Esimerkkejä: meidän suvussa joka toinen juo liikaa viinaa, sukuhistoria on täynnä kännisekoiluja, perheväkivaltaa, putkakeikkoja tyyliin "se oli se kerta kun Pera ladon poltti". Sukulaiseni ovat hädin tuskin saaneet kansa/peruskouluja loppuun, ja se näkyy kirosanojen viljelynä jutuissa, sivistyssanojen ymmärtämättömyytenä jne. Kukaan ei seuraa kulttuuria tai tajua esim. kirjallisuudesta mitään, sillä tasolla mennään että "kaikki miestanssijat ovat homoja ja miesvaatesuunnittelijat ne vasta homoja ovatkin". Yhteinen puheenaihe ja kiinnostuksen kohde ovat formulat ja jääkiekko, minusta ehkä maailman tylsimmät asiat. Feminismi, seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet, globalisoituminen ym. ovat täyttä hepreaa isolle osalle suvustani. Naiset laittavat ruuat ja hoitavat kodit, äijät ovat perinteisiä kirvesmiehiä ja autonrassareita. Mitään tyylikkäitä sukuperinteitä meillä ei ole. Kukaan ei koskaan anna kenellekään mitään kunnon lahjoja. Kaikkea vähänkin tyyriimpää paheksutaan. Ravintolasyömistä paheksutaan. Ulkomaanmatkoja paheksutaan. Kaikesta siitä, mikä tekee elämästä nautinnollista ja esteettistä, kuten vaikka vaatteista ja laadukkaasta ruuasta, pihtaillaan, mutta rahaa riittää aina viinaan ja tupakkaan. Dokaamista ja sen lieveilmiöitä ymmärretään, mutta erilaisuutta ei siedetä nimeksikään, esim. minua pidetään suvun piirissä hirveänä snobina, vaikka yritän aina sukutapaamissa "sulautua joukkoon"... eli siis olla tekemättä numeroa erilaisuudestani. :-(
Asiaa pahentaa se, että omien lasteni en haluaisi joutuvan kärsimään samoista alemmuudentunteesta josta itse olen kärsinyt, emmekä siksi olekaan sukuni kanssa tekemisissä kuin ne pakolliset.
Miehen suku menestynyttä, tasapainoista porukkaa, ja voitte arvata, että esim. asten synttäreillä nähdään aika vahvoja kahden perhekulttuurin yhteentörmäyksiä. Onko muilla vastaavaa? Miten paljon ihminen on taustansa vanki?
Kommentit (25)
kyllä siellä viikonloppujuoppo duunareissa löytyy ihan oikeastikin pahoja, ilkeitä, kateellisia, pahansuopia ja pahasisuisia ihmisiä; ja ovat olleet sitä jo ennen minun syntymääni tai aikuistumistani joten minun elämänkaarella ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa. Minusta on tyhmää kuvitella, että kaikki ihmiset olisivat muka hyviä pohjimmiltaan, näkeehän sen pienissä lapsissakin. Jotkut manipuloivat ja tekevät piruutta aina, kun silmä välttää ja jonkun aikuisen edessä ollaan niin hellanenkeleitä...
T: se melkein samanlaisesta suvusta kuin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa suvussani ne kouluttamattomat haukkuvat ja kieroilevat, lyttäävät ja puukottavat selkään minkä hetivät. Koulutuksen puute ei korvaudu sydämen sivistyksenä.
tilanteissa ottanut etnografisen lähestymistavan ja tarkkaillut ihmisten toimia ihan vaan mielenkiinnolla (ja pienellä lämmöllä ja ymmärrykselläkin usein)... :)
Oman suvun kanssa tietysti sikäli hankalaa, kun se tulee niin lähelle. Sitä alkaa miettiä, että missä määrin on itse sukunsa kaltainen, vaikka kuinka pitkälle olisi päässyt elämässään ja sivistystä, rahaa & mainetta kahminut. Alkoholiongelmaa lienee joka suvussa, mutta se mikä itseäni pelottaa, on nuo psyykkisen puolen vaivat, joita taas meidän suvussa on kosolti.
tilanteissa ottanut etnografisen lähestymistavan ja tarkkaillut ihmisten toimia ihan vaan mielenkiinnolla (ja pienellä lämmöllä ja ymmärrykselläkin usein)... :)
Oman suvun kanssa tietysti sikäli hankalaa, kun se tulee niin lähelle. Sitä alkaa miettiä, että missä määrin on itse sukunsa kaltainen, vaikka kuinka pitkälle olisi päässyt elämässään ja sivistystä, rahaa & mainetta kahminut. Alkoholiongelmaa lienee joka suvussa, mutta se mikä itseäni pelottaa, on nuo psyykkisen puolen vaivat, joita taas meidän suvussa on kosolti.
kaiksita eniten, on se, ettei lasta saa kehua, tai se ylpistyy. No voitte arvat onko lapsista tullut jotain heidän suvussaan, not! Lähes järjestään syrjäytyneitä, kun ei ole kukaan uskonut heihin!!