Mitä sitten tapahtuu, kun on saavuttanut kaikki elämässä pakolliset asiat?

ehkä nyt on aika miettiä, mitä SINÄ haluat. Jos koet, että olet tähän asti täyttänyt velvollisuuksiasi ja hankkinut muiden määrittelemiä asioita, niin pysähdy miettimään, millaisen elämän haluat elää - mitä haluat, mistä nautit, mitä haluat tehdä... jne.



Tai sitten, jos nuo riittävät sinulle elämän sisällöksi, niin sitten lillut vaan ;)

Nytkö vaan lillun seuraavat 50 vuotta omassa erinomaisuudessani?

Tai voithan av-tapaan alkaa etsiä parempaa miestä, painostaa lapsia koulunkäynnissä parempiin arvosanoihin ja kadehta naapurin kalliimpaa autoa ja taloa.

Siihen menee yksi päivä, kun käyt valitsemassam ostat ja asennat sen pihaan. Sen jälkeen en kyllä enää keksi, mitä muuta elämällä olisi tarjottavaa.



Minulla on muuten kaikki mainitut, paitsi omaa autoa ei (ukolla vaan on auto). Tavallaan hyvä, että se auto puuttuu, niin on jotain tavoitteita ja elämäntehtävää vielä jäljellä. En minäkään oikein keksi, mitä muuta elämällään voi tehdä.

tähtään siihen, että 45v mennessä on lapsi/lapset saatu kotoa pois, on työpaikka, mies sun muut. Sitten ehtii matkustella ja on siihen rahaakin ihan eri lailla kuin näin opiskelijana. Ehtii vihdoin sitten lukea kaikki ne kirjat mitä on vuosien varrella jäänyt rästiin.. :D toivoa lapsenlapsia, mitä vain. Saa sisustaa niin kuin tykkää!

nuo sinun mainitsemasi asita ovat pakollisia? en minä aio mennä naimisiin enkä hankkia autoa enkä taloa, sellaiset asiat sitovat liikaa...vakituista työtäkään en halua vielä moneen vuoteen koska vaihtelu on niin mukavaa...

30-kriisiä pukkaa...



sit vaan suorittaa sitä pakollista elämää sen hamaaseen loppuun saakka ;)



tai b) ottaa oikeasti ohjat omiin käsiinsä ja alkaa syvemmin ymmärtämään elämän olemusta.

Sekä taiteet :)

Mutta noihan nyt on ihan vääriä asioita elämässä haluta. Enkä jaksa sitä huonoa kohtelua mikä seuraa jos tekee eri tavalla kuin muut. Joten ehkä jatkan tätä norminmukaista elämää, kun se on kaikinpuolin helpompaa ja hyväksytympää...

ehkä nyt on aika miettiä, mitä SINÄ haluat. Jos koet, että olet tähän asti täyttänyt velvollisuuksiasi ja hankkinut muiden määrittelemiä asioita, niin pysähdy miettimään, millaisen elämän haluat elää - mitä haluat, mistä nautit, mitä haluat tehdä... jne.

Tai sitten, jos nuo riittävät sinulle elämän sisällöksi, niin sitten lillut vaan ;)

voisi olla hyvä jatko. Sitä kautta ehkä hyvässä lykyssä näet mikä kaikki edes on tarpeellista...

kaikkea pakollista.

Toiseksi, kukaan ei tiedä kauanko elää, pysyykö terveenä jne. Se omassa erinomaisuudessa lilluminen saattaa siis loppua paljon aiemmin kuin uskoisitkaan. Nauti hetkestä, kun voit.

olen sietänyt 'väärää kohtelua' 7-vuotiaasta lähtien, kun oma 'erilaisuuteni' tuli ensi kerran esiin. Ajan myötä oppii lässyttämään ja nyökkäilemään massan mukana pakolliset kuviot läpi, ilman että sieluaan tarvii myydä joka tolvanalle.

Sekä taiteet :)

Mutta noihan nyt on ihan vääriä asioita elämässä haluta. Enkä jaksa sitä huonoa kohtelua mikä seuraa jos tekee eri tavalla kuin muut. Joten ehkä jatkan tätä norminmukaista elämää, kun se on kaikinpuolin helpompaa ja hyväksytympää...

ehkä nyt on aika miettiä, mitä SINÄ haluat. Jos koet, että olet tähän asti täyttänyt velvollisuuksiasi ja hankkinut muiden määrittelemiä asioita, niin pysähdy miettimään, millaisen elämän haluat elää - mitä haluat, mistä nautit, mitä haluat tehdä... jne.

Tai sitten, jos nuo riittävät sinulle elämän sisällöksi, niin sitten lillut vaan ;)

Mikä provo sanavalinta-arsenaali.

Just just.



Mutta siihen, jos ihminen on saanut kaiken toivomansa. Ei sitä ole koskaan pitkään tyytyväinen.



Eli:

"Kaiken saatuaan on sitä moni kysynyt: voi hyvä luoja mitä nyt? Kun kyltymättömyys on kaverina pysynyt." (YUP)

tai

"Koska sait kaiken mitä halusit, susta tuli kaunis ja ylpee." (Ultra bra)

tartut sanahelinöihin tajuamatta sisältöä. Oikeasti hyvä aloitus.

Mikä provo sanavalinta-arsenaali.

Just just.

Mutta siihen, jos ihminen on saanut kaiken toivomansa. Ei sitä ole koskaan pitkään tyytyväinen.

Eli:

"Kaiken saatuaan on sitä moni kysynyt: voi hyvä luoja mitä nyt? Kun kyltymättömyys on kaverina pysynyt." (YUP)

tai

"Koska sait kaiken mitä halusit, susta tuli kaunis ja ylpee." (Ultra bra)

seuraavaa viittäkymmentä vuotta kaikista noista pääse nauttimaan. vähintäänkin ootte eronnu jossain matkan varrella.



mut siis nytkun sulla on kaikki muu, niin suosittelen minäki sitä trampaliinia ja sit kansalaisopistosta voisi löytyä kaikkee kivaa. vaikka rakastaja.

eli nuo "pakolliset" jutut suoritettuna. Nyt mulla on menossa kyseenalaistusvaihe, joka oikeastaan alkoi siinä vaiheessa kun etsittiin pysyvämpää kotia. Päätettiin kulkea omaa tietämme ja asetuttiin asumaan kantakaupungille kerrostaloasuntoon ;) Ei siis punaista tupaa ja perunamaata.



Kyseenalaistaminen jatkuu nyt mulla töiden suhteen, ehkä vaihdankin alaa. Sitten huomaan sen, että nyt kun lapset alkavat olemaan jo harrastavassa iässä, niin haluan panostaa siihen puoleen ja sehän vie paljon aikaa.



Mulla on siis vähän käynyt niin että kun elämä on tullut ns. valmiiksi niin alan sitä kyseenalaistamaan ja rakentamaan uudelleen. Ei tästä taida valmista tullakaan, mutta eikö se matka olekin määränpää?

puusepäntekele joka vain höylää eikä turhia puhele...:D

ja sit kansalaisopistosta voisi löytyä kaikkee kivaa. vaikka rakastaja.

mutta ei silloin saanut olla kiinnostunut mistään henkisestä. Elämä oli pelkkää juoksemista kokeesta ja testistä seuraavaan. Lukio, pääsykokeet, tentit, sitten työpaikkahaastattelut. No, mitäs nyt sitten pitäis tehdä, kun paukut on käytetty pakollisiin suorituksiin eikä mikään oikein enää jaksa napata?

Henkinen kasvu voisi olla hyvä jatko. Sitä kautta ehkä hyvässä lykyssä näet mikä kaikki edes on tarpeellista...

ne, jotka kieli vyön alla tavoittelee pakollisia normeerattuja asioita, eivät nää pintaa syvemmälle. Se on tosin täysin ok, jos sillä ei häiritse muita. Ja jos se on sitä, mitä haluaa. Tai oli mikä syy hyvänsä että niin elää.

Surullista on vain se, jos tällaista herää sitten miettimään. Kuulostaa siltä, ettei ole elänyt itselleen. Unohtanut itsensä, unohtanut miettiä mistä todella nauttii. Jos todella nauttii perhe-elämästä omassa talossa, niin mikäs se ongelma sitten on kun sen on saavuttanut? Sen kuin elää sitä ja nauttii elämästään.



Joku joka mainitsi lastenlasten odottelusta: toivon hartaasti, että odottelut pysyvät ihan omana tietonasi, etkä painosta niitä lapsiasi. He toivottavasti elävät omaa elämäänsä ja omia unelmiaan, joita et voi määritellä. Niihin ehkä liittyy lapset sinun elinaikanasi, ehkä ei.

ja on liikaa kaikkea...

Istahda mietiskelemään niitä juttuja mitkä parikymppisenä kiinnosti. Ehkä saat jostain päästä kiinni.

mutta ei silloin saanut olla kiin

nostunut mistään henkisestä. Elämä oli pelkkää juoksemista kokeesta ja testistä seuraavaan. Lukio, pääsykokeet, tentit, sitten työpaikkahaastattelut. No, mitäs nyt sitten pitäis tehdä, kun paukut on käytetty pakollisiin suorituksiin eikä mikään oikein enää jaksa napata?

Henkinen kasvu voisi olla hyvä jatko. Sitä kautta ehkä hyvässä lykyssä näet mikä kaikki edes on tarpeellista...

eli nuo "pakolliset" jutut suoritettuna. Nyt mulla on menossa kyseenalaistusvaihe, joka oikeastaan alkoi siinä vaiheessa kun etsittiin pysyvämpää kotia. Päätettiin kulkea omaa tietämme ja asetuttiin asumaan kantakaupungille kerrostaloasuntoon ;) Ei siis punaista tupaa ja perunamaata.

Kyseenalaistaminen jatkuu nyt mulla töiden suhteen, ehkä vaihdankin alaa. Sitten huomaan sen, että nyt kun lapset alkavat olemaan jo harrastavassa iässä, niin haluan panostaa siihen puoleen ja sehän vie paljon aikaa.

Mulla on siis vähän käynyt niin että kun elämä on tullut ns. valmiiksi niin alan sitä kyseenalaistamaan ja rakentamaan uudelleen. Ei tästä taida valmista tullakaan, mutta eikö se matka olekin määränpää?

mitä sitä etukäteen stressaamaan. Eiköhän ihmiselle tule mielenkiinnon kohteita, isoja tai pieniä, halki elämän. Toivottavasti. Muuten on aika surkeaa kyllä...

vaan tekisin sellaisia juttuja, joista olen haaveillut.