syy miksi moni ei treenaa vaikka koko ajan meinaa että "nyt aloitan"... Mä

-sairastelukierteet: tulee flunssa flunssan perään eikä oikein koskaan uskalla ostaa salin jäsenyyttä



-muut harrastukset: kun on neljä 0-7-vuotiasta, vapaa-aikaa on vähän ja haluan käyttää sitä myös muuhun, kuten vaikka lukemiseen



-väsymys: töiden jälkeen on usein sippi eikä yksinkertaisesti jaksa mitään ylimääräistä



-lasten harrastukset: meillä on kolmena iltana viikossa lasten harrastuksia ja muutama arki-ilta on kiva viettää ihan kotonakin



Siinä ainakin omia syitäni. Nyt olen kyllä käynyt kerran viikossa jumpassa ja kerran viikossa lenkillä, mikä on tietenkin aika vähän, mutta parempi kuin ei mitään. Ja tammikuussa aloitan sitten uudet jumpat.

olen aika monia harrastuksia harrastanut kielistä liikuntaan ja itse käyn kyllä joka ikisen kerran jos niistä olen maksanut. Vain sairaus saa jättämään käynnin väliin tai aivan poikkeuksellinen meno.



Yleensä kurssin alussa on paljon porukkaa jotka sitten vähitellen jäävät pois. Syksy, pimeys, sateet ja pakkaset ovat suurimmat karsijat. Samoin keväällä on lomakausia ja sitten alkakin jo mökkikausi. Kun on pari kertaa pois niin helposti ei mene enää ollenkaan.



Muistan yhden kansalaisopiston kielikurssin, jossa syksyllä meitä oli kahden luokallisen verran ihmisiä ja keväällä viimeisellä tunneilla enää 3 ihmistä. Seuraavana vuonna taas syksyllä luokallinen ja keväällä enää 3.

jaksaa lähteä töiden jälkeen salille, koska on valoisaa vielä myöhäänkin. Nyt tähän aikaan vuodesta tuntuu töiden jälkeen että tekisi mieli vain vetää peitto korviin ja nukkua aamuun asti, kun töistä pääsee. Tästä syystä olen kesällä jokusen kilon kevyempi kuin talvisaikaan, ksoa liikunta vähenee huomattavasti.

Mua ei vaa huvita. En halua elää suorittajaelämää vaan olla vain vaikka koko illan perheen kanssa jos siltä tuntuu ilman että tulee fiilis et jotain pitäs tehdä.

taas tammikuussa kuntoilun ja jumpat ja kerkeää ne myös lopettaakin.

että itsekkin lopetin kesken ja siirryin iltalukion kurssille opiskelemaan samaa kieltä.

Joten ei syynä ole laiskuus jos kansalaisopistossa luokkakoko pienenee.



Urheilussa on suurin haaste se aloittaminen. Moni haluaa laihtua tai kohottaa kuntoa, mutta aina se sohvalla lukeminen sadepäivänä tuntuu houkuttelevammalta kuin ulos lähteminen. Pitää unohtaa oma mukavuudenhalu hetkeksi ja pakottaa itsensä lähtemään.

aikatauluttaa elämän..

nyt. Siis vihaan tätä sohjokeliä, normaalisti käyn kahdesti päivässä lenkillä, mutta nyt tuli talvi ja eilen vedin jo kaksi kuperkeikkaa ja kiroilin mielessäni joka askelta, normaalisti lenkit antavat energiaa, nyt ei tosiaankaan. Pitänee ostaa joku kortti kuntosalille kai sitten.

mahdollisuuksia liikkua kuin esim. kotiäidillä, jolla lapset kotona

jos haluaa liikkua, sen myös tekee

sairastelukierteet katkaisevat hyvät arkirutiinit treenaamisineen.

Parantumisen jälkeen aloittaminen on aina yhtä tympeää, vaikka liikkuminen on kivaa kunhan sen ottaa mukaan rutiineihin.

Perussairauteni takia en voi aloittaa treenaamista ennen kuin olen täysin toipunut. ..ja sitä odotellessa saattaa vierähtää enemmänkin aikaa, mikä taas vaikeuttaa kuntoilun aloittamista :(



Ap:n kaltaiset kaiken tietävät ja täydelliset ihmiset ovat pieninä annoksina viihdyttäviä, mutta ei heidän puusilmäisyyttään pidemmän päälle jaksa. Ehkä heidän tarkoituksensa on vaan pahoittaa muiden ihmisten mieliä.