Puolukoiden torstaitohinat...

Hannele: juu, meidän yritys alkaa parin kk päästä. Tai luulisin että saan tahtoni läpi jo jolukuussa =)

Viime kesänä (heinäkuussa) siis mies kysyi että voinko oottaa vielä vuoden ja mähän löin sen päivämäärän lukkoon. Sitten kuukaudet vaan kului ja toivo alkoi mennä, tuntui ettei jaksanut ollankaan koko suhteessa kun alkoi jossain vaiheessa tuntua siltä ettei tää kohta oo muuta kuin odottamista =( Mies ku ei jaksanut kattella sitä enään niin sanoi että voinko odottaa edes vuodenvaihteeseen. Ja kyllähän mä voin :)

Monesti ajatellaan että olen niin nuori etten tartte lapsia vielä (ikäsyrjintää siis) ja asiaa vähätellään.. Mieskin kait tajus että tosissaan sitä ollaan ja kai on ajatukseenkin tottunut.

Eilen laitoin nallen aamutakin alle ja sanoi etä tällainen mun maha on sit n kuudennella ja se oli että olet kyllä kaunis mahan kanssa, Tuli niin hyvä fiilis.



GOLDA: pahoittelut siskosi menetyksestä. Onneksi jotkut ihmiset jaksavat kuitenkin olla iloisia siitä mitä on!! Ja epäoikeudenmukaistahan ja niin väärin se on kun ed.m henkilöt sitten jaksaa ravata klinikalla abortteja hakemassa ja tulevat vahingossa jossain pusikossa raskaaksi. Suututtaa niin hirveesti.

[color=red]Lumiina: Viime yö meni ihan kivasti, en siis herännyt närästykseen enkä kramppeihin. Nukuin villasukat jalassa kamun neuvosta ja voi olla, et auttoi. Mulla on vielä yks neuvolakäynti silleen kuukauden välillä ja sitten siirrytään kahden viikon väleihin ja sitten viikon väleihin. Jänskättää vähän miten sitten lylleröin kerran viikossa tuonne neuvolaan, kun sinne on kuitenkin sellanen 20min kävelymatka.



Hannele: Yö meni kivasti, kiitos kysymästä! Villasukkia vaan useemmin jalkaan ;)



Galtsu: Mä en kyllä tarkkaan muista kuinka kauan kuumeilin ennen vauvaa. Ainakin nelisen vuotta kuumeilin, mutta en muista milloin aloin ruikuttaan miestä mukaan. OIsko jotain vuosi tms. sitä maanittelua sitten ollut. Ei ollut kivaa aikaa ollenkaan, masennusta pukkas. Nyt kuitenkin pystyy jo muisteleen niitäkin aikoja... mutta ei tosin mitenkään haikeudella. Toivottavasti te muute ette joudu nuinkaan kauaa miestänne lämmitteleen!



JJ 27+2 kera Tuutin♥

[b]JennaJanette[/b]: uskon kyllä ettet mitenkään haikeudella muistele sitä kuumeilu aikaa, jos se on yhtään tällästä ollu. Ja mitä ollaan puhuttu niin onhan se. Masennusta pukkaa täälläkin, pahimmillaan todella pahaa. Onneksi se on sun osalta ohi ja toivottavasti munkin osalta vielä...



[b]Galtsu:[/b] Sinäkin oot siis saanut miehen suostumaan ennen aikojaan?! Mun mies taitaa olla ainut joka pitää aikataulusta kiinni kysin hampain eikä todellakaan aio sitä aikaistaa!!! No mutta 7,5 kk vielä ja sitten saa toisenlainen odotus alkaa!



[b]Galluppia:[/b] Haluatteko tietää lapsen sukupuolen ennen syntymää?



- minä en taida haluta, ja kysyin tuon kysymyksen mieheltä niin se vastas että ei halua, eli voin nyt vastata että ME ei haluta. Mutta saa nähä mikä tilanne on sillon.



Minäkin oon sitten viikonlopun nettipimennossa taas vaihteeksi. Mutta toivottavasti mökkeily on sen arvosta... ;o)

piti sanomani (varsinkin kun luin ton herrajumala kuinka insideks tää on menny-kommentin) että mää oon kyllä niin niin onnellinen siitä että oon löytäny. Mää en koskaan tykänny mistään chateista joten vaikea vieläkin uskoa että mää täällä vaan palstailen... Ensinnäkin tänne tullessa tuntu heti jotenki kotosalta, ihan kun ois kuulunu tänne heti alusta asti, ei mitenkään ulkopuolinen olo. Tää tuntuu nykyään jo niin luonnolliselta. Varmaan se tää tilanne yhistää. =o) Täällä on tosi ihania ihmisiä!

GOLDA: oon niin pahoillani siskosi puolesta! On kyllä niin epäreilua että ihmiset jotka eivät lapsia ansaitsisi saavat niitä ja toisille joille soisi niitä eivät tule raskaaksi ollenkaan. Heillä onneksi ilonaan esikonen, mutta ei se korvaa kuitenkaan niitä tulematta jääviä vauvoja. Eihän sitä tiedä vaikka joskus adoptoisivat lapsia? Maailmassa on kuitenkin niin paljon lapsia vailla rakastavaa kotia ja vanhempia!



Mitä mieltä te muut olette adoptiosta?



Galtsuko kyseli kauanko kuumeilin: kuumetta on ollut varmaan niin kauan kun on ollu menkkojakin, aina oon halunnu lapsia ja miehelle oon puhunu siitä varmaan vuodesta 2000 asti kun aktiivisesti varmaan viimeiset pari vuotta. Joten monia kyyneliä on vuodatettu. ja katkeria ajatuksia kylvetty miehen suuntaan ja kaikkien raskautuneiden suuntaan. Joten tiedän että tuo aika on niin täynnä epätoivoa... Mutta tuplauspäätöksen jälkeen kaikki kivun hetket unohtuivat ja tuntui että kannatti odottaa!! Eräälle kaverille joka on seurannut mun tuskien taivalta sanoin että tää tuli niin nopeesti niin se kattoi mua silmät pyöreenä ja kysyi: siis nopeesti? miten niin nopeesti?? silloin kyllä tajusin että onhan tätä ootettu. Suhde mieheen parani heti ja tuntui et voisin oottaa viel vaikka saman ajan raskaaksi tuloa kun mies kuitenkin haluaa vauvan... Vaikee tajuta omia tunteita tässä tilanteessa...



tulipas romaani...



Kyselyä oli liikunnasta raskausaikana: jumpassa käyn viel niin kauan kun tuntuu hyvällä ja silloin kun tuntuu hyvälle: uimista meinasin lisäillä ja lenkillä täytyy muistaa käydä ees pikkasen päivittäin. Töissä syksyllä olin tosi aktiivina järkkäämässä meille sählyvuoroa ja nyt se on alotettu muutama viikko sitten: en vaan uskalla mennä sinne nytkään kun on kuitenkin niin kontakti laji... vitsit et on selittelemistä mix en tuu vaikka olin koko hommaa järkkäämässä... no ehkä tässä jossain vaiheessa syy paljastuu muille ja saan anteeksi....



Hannele: ei oo oikein reseptiä millä sais ajan kulumaan nopeemmin ja sä jaksaisit oottaa kesään ilman surun tunteita. Täytyy vaan toivoa että talvi menee nopeesti ja saatte miehen kanssa jotain yhteisiä ilon aiheita ja hetkiä... Koita jaksaa vielä vähän!!



aarhg... mä en muista kerralla mitä kaikkee piti kommentoida enkä jaksa toista sivua avata luntiksi kun nälkä painaa... kaikesta päätellen yöllä roikun kuitennii täällä joten jatkan taasen tarinaa....



Miitsu rv8+4

(ps meillä viel nimetön tulokas- Kasperista ollaan puhuttu ennen raskautta... sitten kun meille tulee pikkuKasperi... joten tää on sitä... tarvis vaan vissii työnimekseen myös sen tytön nimen joten Kerttukasperi kuulostaa kivalle!!!)

Ihan pikasesti pinoudun nyt kun uni painaa jo kovasti ja pitäs vielä pakata viikonloppua varten.. Viikonlopun oon nettipimennossa kun pitäs anoppilaan mennä ja sielä en viiti vauva-sivuille eksyä..



G: Mun vauvakuumeesta tietää VAIN kolme mun kaveria.. Tai siis oikeastaan yksi ainoa tietää tän todellisen tilan et minä halua HETI ja ukko ehkä kymmenen vuoden päästä..



Hannele: Mihin päin Suomea olittekaan menossa mökkeilemään? Rentouttavaa ja suhdetta syventävää viikonloppua teille molemmille!! ;) Oletko pystynyt olemaan hiljaa nyt vauvakuumeesta?



Nyt lähden pakkaamaan ja nukkumaan..



Mukavaa viikonloppua Puolukoille, pitäkäähän pino pystyssä!

Hyvää yötä!

Nyt käytiin siellä gynellä miehen kanssa... Argh, lääkäri sanoi, että vaikka mulla on ollu endometrioosi niin mulla on vielä 10-v hyvää aikaa saada lapsia... Joo en varmaan rupee odottamaan kymmentä vuotta!!! Mä haluun sen nyt! Mutta kun lähdin huoneesta ja lääkäri antoi 15kk e-pillerireseptin niin se sanoi viimeiseksi, että toivotaan, että sulla on lapsi, ettei tarvii tulla vähään aikaan uusimaan reseptiä :) Niin mäkin tod. toivon. Mä oon varmaan aika julma, mutta oon vaan päättäny, että jätän huhtikuussa pillerit pois. Se on mun aikataulu ja mies voi ottaa tai jättää :) Toivotaan, ettei jätä ;) On se kyl niin ihana mies, et siitä tulis huippu isä! Omaa napaa...



Nyt on pakko mennä nukkumaan...Huomenna tulee potilas ja pitää olla skarppina.

.. siis siitä sukupuolesta. Että mä en kyllä haluu tietää. Mun mieskin sanoo että ihan sama se sille on!! Toivoo vaan että olis terve. Haluaa että mä käyn siinä lapsivesiseulonnassa (sukupuolihan siinä selviää samalla, en sitä kyllä kysyis) Aborttia en luvannut vaikka tulis Dawnin syndr esille. Sitähän on vaikea kertoa näin etukäteen. Sitäpaitsi olen kuullut ettei niissäkään lapsissa niin kauheesti sitä " ylimääräistä" hoitamista yms sellaista ole. ja elämä voi olla onnelisempaakin kuin muuten.. Ja muita ei-geneettisiä sairauksia voi tulla ihan sille lapsivesinäytteen-läpäisseellekin-vauvalle.



Tässä mun eka->

G-kysymys: oletko itse koskaan ajatellut meneväsi näihin seulontoihin? Ja miten ne vaikuttais sitten tilanteeseen kokonaisuudessa, siis että luuletko pystyväsi tekemään abortin?

Vaikea kysymys taitaa olla, ei oo pakko vastata..



JJ & Miitsu: olette kyllä molemmat saaneet odottaa, nostan hattua. Kyllä kun näin miettii niin olen aika helpolla päässyt. Kyllä olen iloinen kanssa että olen (näinkin lyhyen ajan) jaksanut odottaa. Tuntuu minustaki että parempaa miestä en voinut kyllä itselleni löytää.



Mutta mä rupean pikkuhiljaa nukkumaan. Öitä kaikille.

[color=Tomato]Huh, nyt pääsin töistä kotiin, iltavuorot tuntuu aina jotenkin raskaammislta kuin aamut.

Merineito, en ottanut viestiäsi millään lailla vihamielisenä, en tullut ajatelleeksikaan että sen voisi niin ymmärtää. Tuli vaan hirmu kiire bussille niin en kerennyt enää kommentoida mitään. Oon yleensäkin vähän sellanen, että vaikka jokku oisikin tarkoitettu " vihaisesti" , niin en sitä tajua, mua on tosi vaikea saada loukkaantumaan:)! Ikävä kyllä saatan toisaalta itse välillä liiankin suoraan ilmaista kantani, kun en itse ole herkää sorttia. Elä siis huoli;)



Golda, tosi ikävä tuo siskosi juttu:( Se just on elämässä niin ihmeellistä, että miksi kunnon ihmisiä piinataan tuolla tavoin ja kaikenmaailman narkit ym sen kun vaan lisääntyy..



Hannele, voi kun voisin sua tulla lohduttamaan ja vähän tukistamaan miestäsi. Ei vaan, vakavasti puhuen, koska miehesi tavallaan antaa ristiriitaisia viestejä, hän ehkä tarvii selvät pelisäännöt nyt. Tuntuisiko liian rajulta jutulta ottaa puheeksi (ei välttämättä mökillä) että sinä et ole enää valmis odottamaan kesän jälkeen? Että olet tosissasi, ja asia alkaa olla niin piinaava ja siinä pisteessä että jokin ratkaisu asiaan on saatava viimeistään ensi kesänä..? Että mies tajuaa sen että kesä on takaraja jota ei voi enää lykätä. Kannattaa kuitenkin korostaa miehelle että hän on sulle tärkeä ja että tahdot vauvan juuri hänen kanssaan, ettei mies koe itseään merkityksettömäksi vauvan rinnalla (kun ei sitä koskaan tiiä miten miehen " logiikka" toimii).

Jaksuja ja haleja!



KuumeiluG: Vauvaa olen halunnut aina, pari kolme vuotta sitten oikein tosissani ja reilun vuoden aivan hulluna. Vuosi on siis itketty, raivottu, tapeltu, ja vaikka mitä. Tunteet välillä niin pohjattoman katkeria ettei oo tosikaan. Nyt siis tavallaan " tuplaillaan" (tai lähinnä mä tuplailen), mies ei ole pätkääkään lämmennyt ajatukselle vauvasta, ja sitä tässä ihmettelenkin että eikö se tajua mihin on tässä teoreettinen mahdollisuus, taitaa olla sille aika paukku jos sattuu tärppäämään. No, ainakin oon sille kertonut kukista ja mehiläisistä.

Kyllä tämä naisen elämä on sitten hankalaa, odottamista vauvasta, kihlauksesta, häistä etc. Uups, taisin jo lipsua aiheestakin;)



SukupuoliG: Haluan tietää ennen syntymää, pitää sitten paikkansa tai ei. Tyttöä kovasti toivon, mutta poika tottakai yhtä tervetullut!



JJ: kiva että yö meni paremmin, jaksaa taas päivän heilua:) Onko teillä kiva th? Noi neuvolakäynnit on varmaan kivoja! Vauvahan on jo aika iso, jos kilon painoinen suunnilleen:) ja ihana pikkuruinen toukka♥ sulla masussa Miitsu!



Nyt BB:n pariin!



-Lumiina

Ajattelin laittaan tuon varmuuden välttämiseksi, kun kirjotettua tekstiä ei aina ole niin helppo tulkita. Saattaa olla että itselleni vaan tuli sitten kirjoittamisen jälkeen sellaisen fiilis. Ja taannoisesta jupakasta opin, että pitää olla tosi varovainen kirjoittamisessaan.



Sukupuoli G: En oo ajatellut, että pitäisi saada sukupuoli etukäteen selville.

Odotellaan sitten aikanaan sitä " Olgaelmeriä" ja katsotaan synnytyksen jälkeen kumpi se on. Toisaalta riippunee sitten siitäkin, että sattuuko jossain ultrassa se sukupuoli paljastumaan.



Urheilusta raskausaikanaG: Toivottavasti ainakin kävely ja uinti onnistuu

raskausaikana. Mutta se oma/vauvan vointi on tietysti etusijalla.



Kuumeilu G: Mun kuumeilusta ei oikeastaan tiedä kuin mies ja te. Entinen opiskelijakaveri toki tietää, että mulla on ollut krooninen vauvakuume jo vuosikausia. Ja läheisin nykyisistä opiskelukavereista tietää myös jollain tasolla, että vauva olis tervetullut.





Golda: Ikävä kuulla sisaresi kohtalosta. : / Nuo lapsettomuusjutut ovat rankkoja. Ja se todellakin tuntuu epäreilulta, että niille jotka eivät lapsia halua niitä siunaantuuu kalsareita katsomalla ja ne jotka lapsia kipeästi kaipaisivat, eivät niitä saa.



Hannele: Mieti mihin asiaan voisit nyt keskittyä, uusi harrastus tai jokin muu mielenkiinnon kohde. Se voisi helpottaa tilannetta hieman ja aikakin kuluisi nopeammin. (Mulla esim. se on ollut tämä yliopisto- opiskelu) Loppujen loppuksi tuo 7,5 kuukautta kuluu varsin nopeasti.

Yritä keskustella ja tehdä selväksi että viimeistään tuossa vaiheessa kun tuo aika on kulunut teette päätöksen tuossa vauva-asiassa.

Ei kuitenkaan ole reilua pakottaa miestä isäksi, jos hän ei ole suostuvainen (tämä on minun mielipiteeni).

SInuna yrittäisin keskusteluissa lähteä siitä lähtökohdasta, että selvittäisin MIKÄ asia miestä pelottaa/miksi hän ei halua tai ei tunne itseään valmiiksi. Ja unohtaisin sen minä haluan vauvan heti-lähtökohdan (vaikka se siellä takana onkin)

Hyvää mökki viikonloppua!



Mulla on jo eka kutsukorttin väritys menossa miehelle näytettäväksi. :) Saas nähdä monesko versio on sitten sellainen että kelpaa meille molemmille. (Vaikka en kyllä lopulta tiedä tuleeko nuo itsetehden halvemaksikaan) Nyt tekis vaan mieli miettiä kutsukortteja.



Öitä kaikille ja hyvää viikonloppua!

(toivottelen jo varuilta jos en ehdi piipahtamaan täällä viikonloppuna.)

Kuumeilun kesto: Krooninen vauvakuume mulla on ollut suunnilleen 16-vuotiaasta asti. Jollain tasolla vauvakuumetta on ollut koko seurustelun ajan. Kova vauvakuume nousi kihlautumisen jälkeen 2002.



[b]Adoptio:[/b] Tällä hetkellä ei tunnu mun jutulta. Lapsettomuustilanteessa varmaan kypsyisin adoptioon.



Seulonnnat: Tämä olikin varsin vaikea kysymys. Olen ajatellut, että miehen kanssa pitää sitten aikanaan keskustella asiasta tarkasti.

Ultriin olen kyllä ajatellut mennä. Eli lähtökohtaisesti suhtaudun positiivisesti seulontoihin. Sen sijaan lapsivesipuntio vaatii sitten jo pitkän harkinnan. On etukäteen päätettävä/tiedettävä voiko sitten mahdollisen tuloksen perusteella tehdä esim. abortti päätöksen jos paljastuu paha kromosomipoikkeavuus tms.

Mulla on [b] krooninen vauvakuume [/b] alkanut melko pian naimisiinmenon jälkeen eli kymmenen vuotta sitten. Sovittiin yhdessä että odotellaan lisääntymistä ainakin kaksi vuotta ja sen jälkeen kuume alkoi toden teolla. Loppujen lopuksi alettiin yrittää vasta neljän vuoden jälkeen eli pari vuotta kerkesin miestä käännyttää. jälkeenpäin tuntui että olisin oikeastaan vain halunnut keskustella aiheesta " sitten kun meille tulee lapsia" Mutta silti painostin aina välillä. Tuloksena kolme lasta, joista kaksi jälkimmäistä iloisia ylläreitä, mutta kuume ei hellitä vaan nousee nousemistaan :) Nyt en uskalla enää miehelle muuta kuin vitsiä heittää. [b] Kaikki tietää [/b] vauvakuumeilusta ja kauhistelee...



Menen [b] seulontoihin [/b] ja muihin lisätutkimuksiin jos niitä tarjotaan, mutta aborttia en tekisi. Voisi kuitenkin olla hyvä varautua. Muistettakoon silti, että " puhtaat" testit eivät välttämättä tarkoita tervettä lasta. Oma esikoiseni diagnosoitiin kolmevuotiaana autistiseksi, enkä tiedä olisiko esim. downin syndrooma ollut sen pahempi. Oma lapsi on kuitenkin se kaikista ihanin! [b] Sukupuolenkin [/b] halusin tietää kaikilta, mutta sain tietää vasta kuopuksesta keskiraskauden lääkärikäynnillä. Mies ei halunnut tietää, joten en kertonut :)



Esikoista odottaessa harrastin kovasti [b] liikuntaa [/b], kuten tapani oli aiemminkin. Aerobicissakin kävin niin pitkään kun pystyin ja jätin vain hypyt ja vastaavat tekemättä. Lisäksi ohjelmassa oli vatsatanssia, uintia ja hiihtoa, joista kahta jälkimmäistä harrastin vielä muutama päivä ennen synnytystä. Toista lasta odottaessa olin niin lopen uupunut, että hyvä jos jaksoin työntää rattaita kilometrin verran kaupalle. Aikaa siihenkin matkaan kului puoli tuntia. Kolmannelta taas oli kaikenlaista kremppaa ja loppuvaiheessa lyhytkin kävelylenkki oli saavutus...