Mies pärjää lapsen kanssa " liian" hyvin

Meillä on tilanne, josta minä olen alkanut tuntea melkein huonoa omaatuntoa. Olen hoitovapaalla, tyttö alle vuoden. Isä on hoitanut häntä rinnallani laitokselta lähtien. Kaikki toimet sujuu, no tietenkin imettäminen oli mun juttu. Pystyn käymään opiskeluissa, jumpassa yms. ihan miten haluan, mies tykkää olla lapsen kanssa ja touhuaa kaikenmoista arkiaskaretta lapsi lähellään.

Nyt on mennyt siihen että nukuttaakin tytön ja nukkuu hänen lähellään yöt (tyttö ollut levoton nukkuja n. 2 kk ajan).

Minä saan nukkua posottaa yöt, vaikka mies menee aamulla töihin. Ei valita, olemme asiasta paljon keskustelleet. Sanoo että pärjää vähillä unilla.



Mutta mitä teen kun mulla on tää " huono omatunto" koko ajan päällä? Sitä lisää vielä se että kun kerroimme sukulaisille tästä tilanteesta ihan miten se oikeesti on, ne kattoi mua kuin avaruusoliota, kummastellen. Olen ihan oikeasti äiti, hoidan päivät mutta kun isä haluaa panostaa niin paljon tähän lapseen että sukulaisetkin kummeksuu. Taidan stressata turhasta, mutta kerroin että ongelmia voi tulla näinkin päin.