Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En voi sietää ihmisissä avuttomuutta, mitä se kertoo minusta?
08.12.2011 |
Ärsyttää suunnattomasti aikuisissa ihmisissä avuttomuus ja se, ettei edes yritä.
Kommentit (34)
Yleensä ihmisissä ärsyttää se piirre, minkä tunnistaa (tietoisesti tai tiedostamatta) jollain tasolla itsessään.
keittiöpsykologi taas terve! onneksi olet olemassa!
Miksi kyselet, kun et kerran halua kuulla rehellistä vastausta?
Älä taistele vastaan, vaan kuuntele itseäsi ja sisälläsi kuiskaavaa avutonta lasta. Et voi muuttaa muita kuin itseäsi.
mun sisällä oleva avuton lapsi on teipattu tuoliin ja vaiennettu silakkalaatikolla.
Avaa toki teipit ja kerro sisäiselle lapsellesi, että silakkalaatikko on terveellinen vaihtoehto, joka tekee hyvää sisäisesti ja ulkoisesti. Se on rakkaudenosoitus, ei ilkeyttä. Vanhempasi rakastivat sinua, vaikket sitä ymmärtänyt. Olet sen arvoinen!
niin mä taidankin tehdä. se vaan vaatii rohkeutta. mut nyt mä kyllä löydän sen rohkeuden jostain! kiitos sun sanoista, ne ihan oikeesti nosti mut tästä suosta. onneks on sun kaltaisia tyyppejä, jotka ihan oikeesti välittää :) täs tulee melkein tippa linssiin.. mä todella OLEN sen arvoinen!
haleja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihana, sinun kaltaisten omien heikkouksien puolustajien takia rakastan tätä aaveetä, ilman teitä ei syntyisi näitä hedelmättömiä juupas eipäs ämpäri lapio leikkejä.
Olet ihana, sinun kaltaisten omien heikkouksien puolustajien takia rakastan tätä aaveetä, ilman teitä ei syntyisi näitä hedelmättömiä juupas eipäs ämpäri lapio leikkejä.
??????
Yleensä ihmisissä ärsyttää se piirre, minkä tunnistaa (tietoisesti tai tiedostamatta) jollain tasolla itsessään.
keittiöpsykologi taas terve! onneksi olet olemassa!
Miksi kyselet, kun et kerran halua kuulla rehellistä vastausta?
Älä taistele vastaan, vaan kuuntele itseäsi ja sisälläsi kuiskaavaa avutonta lasta. Et voi muuttaa muita kuin itseäsi.
mun sisällä oleva avuton lapsi on teipattu tuoliin ja vaiennettu silakkalaatikolla.
Avaa toki teipit ja kerro sisäiselle lapsellesi, että silakkalaatikko on terveellinen vaihtoehto, joka tekee hyvää sisäisesti ja ulkoisesti. Se on rakkaudenosoitus, ei ilkeyttä. Vanhempasi rakastivat sinua, vaikket sitä ymmärtänyt. Olet sen arvoinen!
niin mä taidankin tehdä. se vaan vaatii rohkeutta. mut nyt mä kyllä löydän sen rohkeuden jostain! kiitos sun sanoista, ne ihan oikeesti nosti mut tästä suosta. onneks on sun kaltaisia tyyppejä, jotka ihan oikeesti välittää :) täs tulee melkein tippa linssiin.. mä todella OLEN sen arvoinen!
haleja!
Voimahaleja!!
Olin itse sellainen aiemmin. Sitten sain autistisen lapsen ja kas kummaa, oli PAKKO opetella kärsivällisyyttä ja ymmärtämään, että meitä on moneksi. Nyt jaksan jo ihan terveillekin ihmisille antaa anteeksi sen, etteivät he torhella elämän läpi touhuten yhtä ärhäkkäästi kuin minä itse ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ihmisissä ärsyttää se piirre, minkä tunnistaa (tietoisesti tai tiedostamatta) jollain tasolla itsessään.
keittiöpsykologi taas terve! onneksi olet olemassa!
Miksi kyselet, kun et kerran halua kuulla rehellistä vastausta?
Älä taistele vastaan, vaan kuuntele itseäsi ja sisälläsi kuiskaavaa avutonta lasta. Et voi muuttaa muita kuin itseäsi.
mun sisällä oleva avuton lapsi on teipattu tuoliin ja vaiennettu silakkalaatikolla.
Avaa toki teipit ja kerro sisäiselle lapsellesi, että silakkalaatikko on terveellinen vaihtoehto, joka tekee hyvää sisäisesti ja ulkoisesti. Se on rakkaudenosoitus, ei ilkeyttä. Vanhempasi rakastivat sinua, vaikket sitä ymmärtänyt. Olet sen arvoinen!
niin mä taidankin tehdä. se vaan vaatii rohkeutta. mut nyt mä kyllä löydän sen rohkeuden jostain! kiitos sun sanoista, ne ihan oikeesti nosti mut tästä suosta. onneks on sun kaltaisia tyyppejä, jotka ihan oikeesti välittää :) täs tulee melkein tippa linssiin.. mä todella OLEN sen arvoinen!
haleja!
Voimahaleja!!
Hänen vanhempansa eivät ole sietäneet hänen tarvitsevuuttaan ja siksi hän ei myöskään ole itse oppinut käsittelemään sitä, vaan vain peittämään sen. Koska hän ei ole oppinut käsittelemään omaa tarvitsevuuttaan, hän on oppinut ajattelemaan, että sen näyttäminen on häpeällistä. Siksi häntä ärsyttää, kun joku muu uskaltaa näyttää sen.
Yksi helposti avuttomaksi heittäytyvä tuttuni ärsyttää enkä haluaisi olla hän, mutta samalla olen jollakin tavalla kade siitä, miten avoimesti ja häpeilemättä hän väistelee vastuuta ja haluaa muiden keksivän ratkaisut ongelmiinsa. Jos edessä on jokin juttu, johon pitäisi mennä tai joka pitäisi tehdä, eikä hän halua, hänelle tulee heti päänsärkyä, vatsavaivoja ja epätodellinen olo ja hän jää kotiin sääliä kerjäten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pliis... Jos ette oikeasti ole varmoja niin älkää tehkö. Ei tarvitse näytellä oma-alotteista ja kovaa tekijää. Niin monen työharjoittelijan sormet ja kädet on menneet poikki. Helvetti, ihan kauhulla aina katselen näitä rohkeita tunareita trukin kanssa.
Sen näkee ettei osata ja silti pitää valehdella kirkkain silmin pomolle osaavansa. Ja kun lasti kaatuu niin kuka sen korvaa.
Jos ette osaa jotain niin älkää tehkö. Kysykää vanhemmalta työntekijältä apua tai vaatikaa edes opastusta.
Työvoimatoimistoko teitä vaatii oma-alotteiseksi, vaikka ette edes tiedä mistä on kyse?
Jotain tolkkua siihen elämään nyt. Ei tässä koneita olla. Saatana!
Hänen vanhempansa eivät ole sietäneet hänen tarvitsevuuttaan ja siksi hän ei myöskään ole itse oppinut käsittelemään sitä, vaan vain peittämään sen. Koska hän ei ole oppinut käsittelemään omaa tarvitsevuuttaan, hän on oppinut ajattelemaan, että sen näyttäminen on häpeällistä. Siksi häntä ärsyttää, kun joku muu uskaltaa näyttää sen.
En ole ap, mutta en myöskään voi sietää avuttomuutta tai tyhmyyttä.
Tuo teoria voisi olla totta jossain naistenlehdessä, mutta todellisudessa ei.
Esim minulle on kaikki aina tehty valmiiksi, olen saanut olla niin avuton kuin lystää. Aina on äiti tullut ja auttanut eteenpäin, jopa joskus liikaakin.
Ennemminkin voisi olla toisin päin että jos ei ole saanut kiukutella itseään läpi ongemanratkaisutilanteista niin se on jäänyt kalvaamaan. Tosin sekin teoria vesittyy siten että kenenkään elämää ei ole tasoitettu täysin valmiiksi. Tokihan jokaiselle tulee haasteita eteen.
Ällöttää myös kaikki kyökkipsykologit, jotka luulevat olevansa niin oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa et emmä osaa enkä viitti kokeilla/opetella, tyyliin kastikkeen tekoa. ARGH! Itse olen sellainen joka tahtoo tehdä kaiken itse ja tasan yrittää opetella, jos ei joku luonnistu
miksi vitussa pitää tehdä toisen mieliksi vitun kastike, vittu?
Mitä avuttomuutta se on, jos toinen huutaa vierellä ja vaatii kastiketta ja toinen ei halua tehdä ja huutaa itku kurkussa ettei halua tehdä vitun kastiketta. Tehkää se vitun kastike itse :D
Vittu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse sellainen aiemmin. Sitten sain autistisen lapsen ja kas kummaa, oli PAKKO opetella kärsivällisyyttä ja ymmärtämään, että meitä on moneksi. Nyt jaksan jo ihan terveillekin ihmisille antaa anteeksi sen, etteivät he torhella elämän läpi touhuten yhtä ärhäkkäästi kuin minä itse ;-)
mulla on sama fiilis. Elämä opettaa varmaan ap:takin olemaan kärsivällisempi.
Tai sit siitä tulee sellainen ryppyinen, honottava minkkiturkkiämmä, joka kimeällä äänellä vaatii parempaa palvelua ja tyrkkii muita kyynärpäillä pois tieltä Stockan kassalla...
Ei kovin mukava mielikuva, eihän?
Itseä avuttomuus ärsyttää välillä omien vanhempien kohdalla. Siinä mielessä, etten saa heiltä sellaista tukea kuin tarvitsisin. Tiedostan itsekin olevani avuton, koska olen nuori aikuinen ja monessa asiassa kokematon. Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että tulee muutoksia ja uusia asioita elämään. Tuntuu pahalta jäädä vaille apua ja tukea, koska vanhemmat heittäytyvät siihen, että "eivät osaa", eivätkä voi auttaa missään tai neuvoa. Kun oikeasti riittäisi se, että edes yrittäisi auttaa. Jään oman onnen nojaan yksin selviytymään.
Alue: Aihe vapaa
Minua ärsyttää myös ihmisten avuttomuus ja aloitekyvyttömyys. Itse olen aikaansaava ja kätevä ja tartun toimeen aikailematta. Harvoista asioista ajattelen, että en osaa, tekemällä oppii. Ja tämä kaikki tulee kotikasvatuksesta, vanhemmillani oli asenne että apua ei pyydetä keneltäkään vaan itse on pärjättävä. Muistan kun ekaluokkalaisena pelkäsin mennä yksin jonnekin, niin äitini vaan totesi että "et voi koko loppuelämääsi olla riippuvainen muista ihmisistä". No, en totisesti olekaan...