Kenen mielestä nykymaailma käynyt "ymmärtämättömäksi" älykkäällekin?

Siis asioita ei enää voi käsittää. Ja kun käsitys karkaa niin elämänhallinta huononee. Tuntee itsensä tyhmäksi ja turhautuu. Seuraa jopa masennusta.

muka niin vaikeaa on?

Ei mikään!

elämänpiiri toisenlainen, helpommin hallittava. Jos sitä tarkoitat.



Mutta ainakin toistaiseksi omasta mielestäni on voinut suhtautua hyvin siihenkin, ettei asioita voi hallita.

Lue vähän Baumania, niin helpottaa.

äläkä pelkää ja ahdistu siitä. Sitten pärjäät.

"nykymaailmasta" yhtään mitään. Se on se ainoa kokemusperäinen maailma joka meillä on.

Lue vähän Baumania, niin helpottaa.

Jos todella on pienestä pitäen kasvanut siihen, että uskoo maailman olevan hallittavissa ja menossa aina kohti parempaa, ei mielessä välttämättä ole sijaa Zygmunt Baumanille.

40 päivää niin alkaa selkeytyä mistä kaikesta tässä on kyse. 180 å'päivää niin kaikki rullaa ja sen kunniaksi ostan vähän olutta ja taas

Ennen ihmisillä on vain ollut paremmat mahdollisuudet sulkea silmänsä sen vaikeudelta.



Minusta se on tavallaan ihan lohdullista. Olisi kamala ajatus, että asiat ovat niin huonosti kuin ne ovat, vaikka maailma on helppo ja selkeä.



Lisäksi se, että maailman on tiedollisesti ja moraalisesti vaikea ei poista sitä, että elämästä voi nauttia tässä ja nyt. Hyvä suklaa ei maistu yhtään sen huonommalta, hyvä musiikki kuulosta sen kehnommalta tai pyöräily läpi hiljaisen kaupungin tunnu sen vähemmän miellyttävältä, vaikka maailma onkin vaikea.



Vaikeudessa on maailman kauneus.

että ennen ihmiset pystyi sulkemaan silmänsä maailman vaikeudelta?

Sitä voi ihan itse päättää mitä asioita haluaa hallita ja ymmärtää. Loput voi unohtaa ja antaa niiden olla.



Itse otan nykymaailman asioista omakseni ne, jotka koen omaksen ja jotka helpottavat elämääni.

Paljon on semmoista mistä en tiedä mitään, enkä välitäkään tietää.



Nykymaailmassa on mielestäni parasta vaihtoehtojen runsaus. Toivon saman suuntauksen jatkuvan :)

Siis eihän koskaan ole käsitetty asioita yhtä hyvin kuin nyt. Mieti jos sun pitäisi joka asiasta miettiä ja pohtia että minkä jumalan nyt suututin kun tapahtui sitä ja tätä. Tautien synty- ja paranemismekanismeja ei tunnettu. Ja niin edelleen.

päinvastoin... Siis älyttömän ihanaa tekstiä, mutta ei sosiologia ainakaan elämää helpota. Jossain johdannossa Bauman itsekin sanoo, että sosiologisen ajattelun alkaessa ei enää ole paluuta. Ja itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen ei tee elämää helpommaksi.

että ennen ihmiset pystyi sulkemaan silmänsä maailman vaikeudelta?

No ku tieto ei yksinkertaisesti kulkenut. Ei nettiä, ei telkkaria, ei radiota jne. Kirkko on antanut vastauksen useimpiin kysymyksiin ja silloisen tiedon varassa se on varmaan monille riittänyt.

maailma muuttuu koko ajan kaoottisemmaksi ja ennalta-arvaamattomammaksi. Asiat tapahtuvat epälineaarisesti, ennalta-arvaamattomasti eikä vanhat syy-seuraussuhteet päde. Asiasta on teoretisoinut mm. Stacey.



Eli siinä mielessä ap on oikeassa, tämän teorian mukaan ilmiöitä on vaikeaa ennustaa ja niiden syitä vaikea hahmottaa. Näin myös vaikutusten arviointi vaikeutuu.

No ku tieto ei yksinkertaisesti kulkenut. Ei nettiä, ei telkkaria, ei radiota jne. Kirkko on antanut vastauksen useimpiin kysymyksiin ja silloisen tiedon varassa se on varmaan monille riittänyt.

milloin tahansa voi iskeä sietämätön kipu ja sairaus johon ei ole juuri mitään kipulääkettä, ja tuskallinen kuolema. Tai katovuosi ja nälkä. Rutto. Epäilen että siitäkään elämästä angstia puuttunut.

Kirkko on antanut vastauksen useimpiin kysymyksiin ja silloisen tiedon varassa se on varmaan monille riittänyt.

helvettiin joutumista asioista joille nykyihminen hymähtäisi.

en usko että elämä oli ennen yhtään sen helpompaa kuin nyt, aika kultaa muistot. Se on kyllä meidän ajalle ominainen ongelma, että ihmisten on varmaan vaikea selvitä tasapainoisina tämän hirveän informaatiotulvan keskellä missä elämme. Kaikkialta tulvii tietoa, mainoksia, uutisia, facebookia, tweettiä, tekstaria. Ja ristiriitaista tietoa - miten navigoida tämän kaiken keskellä. Sulkeako silmät vai mennä mukana? Ennen elämä oli varmastikin siinä mielessä yksinkertaisempaa, että meillä oli yhtenäiskulttuuri, jossa oli paljon ylhäältä annettuna asioita joita pidettiin aika lailla totuutena. Nyt kuka tahansa saa tietoa netista yms yms eikä asiantuntijoilla ja päättäjillä ole sellaista valtaa kuin ennen. Tieto lisää tuskaa.

kaikki on jotenkin monimutkaisempaa ja hankalampaa.

Ei se elämä varmaan ennenkään helppoa ollut mutta silti minusta tuntuu, että nykyään eläminen on vaikeampaa.

Olisi iisi temppu hakata pinollinen puita haloiksi ja lämmittää niillä mökkiä sen sijaan kun epätoivoisesti yrittää etsiä työpaikkaa, että saa sähkölaskunsa maksetuksi.

Sitä vaan luulee, että nyt on helpompaa kun on mm. pesukone ja sisävessa mutta todellisuudessa ennen saattoi elämä silti olla paljon helpompaa vaikka mukavuukia puuttuikin.

olin luennolla, jossa asiantuntija sanoi, että nykyään suurin piirtein yksi ihminen kymmenestä kokee voivansa hallita elämäänsä. Se on hirveän vähän.



Minulla ei ole toistaiseksi ollut asian kanssa ongelmia. Kuten joku muukin totesi, paljon on asioita, joista en tiedä mitään, enkä välitäkään. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, etteikö asioita voi käsittää. Mutta voihan se olla älykkyyskysymyskin.

olin luennolla, jossa asiantuntija sanoi, että nykyään suurin piirtein yksi ihminen kymmenestä kokee voivansa hallita elämäänsä. Se on hirveän vähän.

voivansa hallita elämää? Ihmettelen mihin tää ajatus perustuu. Mun järjen mukaan sen pitäisi mennä niin että aikanaan ei edes kuviteltu että elämää pystyisi jotenkin hallitsemaan, ja siksi hallitseminen lykättiin herran tehtäväksi. Mikä varmaan sit jollain lailla saattoikin olla helpompaa.