Missä vaiheessa kertoa lapsille " ex-isoisästä"

Mieheni isä jätti perheensä, kun mieheni oli 7-vuotias ja perusti uuden perheen toiselle puolelle Suomea. Lapseensa hän oli tuon jälkeen yhteydessä vain satunnaisesti. Uuden vaimon äiti ei edes tiennyt, että tällä oli avioero takana saati, että tällä oli lapsia. Kaiken kukkuraksi he hoitivat omaisuusjärjestelyt siten, että heillä oli avioehto ja kaikki omaisuus kirjattiin vaimon nimiin. Kuollessaan johtajatason henkilöllä oli omaisuutta vähän rahaa pankkitilillä sekä hirvikivääri...



Nämä asiat ovat jo jääneet kauas taakse ja käytännössä hänet on suvun piirissä aktiivisesti unohdettu. Minä en mieheni isää koskaan tavannut, joten minulle hän on aina ollut hyvin etäinen henkilö. Miehen isän muita sukulaisia olen kyllä tavannut.



Vielä eivät lapset ole hänestä juuri kyselleet, ja olemme vain kertoneet, että hän on kuollut. Nyt kun esikoinen on jo kouluiässä on alkanut mietityttämään, että pitäisikö hänestä kertoa enemmän. Onhan lapsillamme kuitenkin setä- ja tätipuoli, joita he eivät ole koskaan tavanneet (en kyllä ole minäkään, isänsä hautajaisissa mieheni kävi yksin).



Mitä olette mieltä, kertoako vai odottaako, että lapset alkavat ihmetellä, miksei isoisästä ole esim. ensimmäistäkään valokuvaa?