Moniko täällä myöntää että oma mies on kusipää?

ei ole vielä sellaiseksi osoittautunut, tosin alussa oli vähän sen merkkejä kun ei ollut vielä niin kiinnostunut. Jos mies alkaa käyttäytyä kusipäisesti niin oletan että kiinnostus on lopahtanut. Oletan kyllä että niin tulee jossain vaiheessa käymään.

Tännäänki ollunna niin lepposa ja hieronu mun uupuneita kinttuja ja tuonu mulle perässä mun unohtuneita tavaroita..



Joskus kyl sieppaa mut mänöö ohi.

Kenenkään ei tarvi kattoa toisen kusipäisyyttä, jos ei halua!

... olen minä itse.

Mutta olin mäkin periaatteessa, koska kostin sen kusipäisyyden sillä, että petin sitä miesten kanssa. Ja paljon paremman näkösten ku se on.

narsistisen, pilalle lellityn miehen kanssa naimisiin. Kun tulee vastoinkäymisiä, hän odottaa, että joku muu auttaisi ja hoitaisi asiat kuntoon - hän ei vain pysty ja masentuu. Samalla hän katsoo oikeudekseen ivailla minulle ja olla ylimielinen silloin, kun se pönkittää hänen egoaan.



Mutta näillä mennään. Koska hänessä on hyviäkin puolia, tilanne ei ole toivoton.

Mun mies on kuollut. Haukkukaa te vaan puolisoitanne, mun on ikävä.

uusavuton, nyhverö, tyhjä ja yksinkertainen, mutta kusipää se ei ole. Oliskin!

Teeskennellään avuttomampaa kuin onkaan että toinen tekis kaiken puolesta. Ne mammapojat selittelee kaikki kusipäiset tekonsa sillä että ovat avuttomia reppanoita.

Se avuttomuuskin on tietyllä tapaa kusipäisyyttä.

Eikä ole pessyt terskaansa. No tämä on vaimon rooli parisuhteessa...

up :) ja MINÄ...

Mun mies on kusipää. Ei seksiä yli 10 vuoteen. Musta ja lapsista ei ainuttakaan yhteiskuvaa, edes reissuilta. Tämäkin homma kaikkien muiden hommien lisäksi langennut mulle. Vauvakuvat, joulukortit, päiväretketket, lasten jatkuvat lääkäri reissut, vakuutukset, harrastukset jne.

Olen piika, kotiorja, remppamies, kustantaja, stylisti, organisoija, kokki ja lääkäri. Silti pitäisi innokkaasti jaksaa palvoa miehen erinomaisuutta ja kehua joka käänteessä kuin hienosti jotain on tehnyt. Oon aivan loppu. Kaiken kivan onnistuu pilaamaan asenteellaan, tiuskimisellaan ja tempuillaan. Reissut ja lomat. Niin ettei koskaan saisi tuntea mistään mitään iloa.

Palkaksi saan tiuskimista, nöyryyttämistä, temppuja ja alistamista sekä orjuuttamista. Nyt olen yrittänyt että velvoitteisiin osallistuttaisiin puoliksi. Mm. Siivous ja lasten nukutus.

Vaihtaminen, en tiedä auttaako. Onko toinen mies samanlainen tai jopa pahempi. Ehkä työpaikka on paras paikka tutustua kunnolliseen normaaliin ihmiseen.

Ap, minkä ihmeen takia tuhlaisin ainutkertaisen elämäni olemalla kusipään kanssa?

Exät on olleet kusipäitä, siksi ovat entisiä. Oma syy jos sietää kusipäätä.

Kaikki yksinäiset velatädit myöntää.

Non Ducor, Duco!!

Mieheni on ollut työpaikkakiusaaja, nyt eläkkeellä.

Olen sietänyt tuon tosiasian hiljaisuudessa, koska ihan ok perheenisä kumminkin. Välittää siis omistaan. Tämän olen katsonut itselleni riittäväksi... Vaikka salaa toki tuomitsen mieheni käytöksen työpaikallaan aikoinaan.

Kyllä todellakin on.