Yritys päästä naisten aivokoppaan sisälle osa xxxx

sinä sait jo sen vastauksen. Ei siinä sen kummempaa. Erityisesti tuo kakkosvastaus on hyvin paikkansapitävä. Naiset määritellään joka paikassa ulkonäön kautta. Jopa ne missit tuntevat itsensä rumiksi kun vertaavat aitoa itseään niihin siloteltuihin kuviin mitä heistä itsestään on otettu.



Jos lehdissä ja catwalkeilla esitetty naisihanne ei muutu niin lopputulos on tämä. Vaikka asian tiedostaa niin ei sille mitään mahda. Naiset ovat sillä tavalla inhimillisiä, että ovat itsestään epävarmoja. Sitten on se äänekäs miesten joukko, jotka antavat koko sukupuolestaan sellaisen kuvan, että kaikki miehet pojasta vaariin kuolaavat niiden 18-vuotiaiden misujen perään. Ylipäätään naisten esineellistäminen saa aikaan tällaisia lieveilmiöitä. Miehet sanovat aina, että naisten kauneusihanteet eivät ole heiltä pois, mutta kyllä naisten epävarmuus heijastuu mm. huonona ja estyneenä seksinä.



Ehkäpä se sitten on niin, että parasta seksiä miehelle kuin miehelle on supermallin kanssa aivan sama ja se miten kyllästyneenä kaunotar allanne huokailee kun kiihko valtaa mielen. Jotenkin aina alkaa ärsyttää kun kuulee näitä juttuja, että mies ei kaunista naista naidessaan kuulemma edes huomaa onko se edes hereillä tai kuollut. Onhan se jotain käsittämätöntä näin naisen kannalta.

olen itse pyöreä-lihava nainen. Avioliitossa, useampi lapsi.

Ollut aina vähän pyöreä, mutta ikääntymisen ja perheellistymisen myötä kiloja tullut salakavalasti.

Harrastan liikuntaa, ihan arkista sekä yhtä erityisesti mieluista liikuntalajia lisäksi.

Karistanut kiitettävästi kiloja viimeisen vuoden aikana, mistä erittäin tyytyväinen itseensä :)



Olin n. 15 kg hoikempi kun aikoinaan mieheeni tutustuin (liki 20 v sitten), en laiha silloinkaan.

Mieheni oli tuolloin nykytilanteesta n. 15 kg köykäisempi myös tuolloin, ei laiha eikä lihava, mutta sopiva.

Mieheni harrastaa liikuntaa, ja omaa selkeästi kiinteämmän vartalon versus minun vartaloni.



Ja sitten ne mieltymykset:

Rehellisyyden nimissä itseäni ei seksuaalisesti hetkauta laihat miehet, eli miehessä "on oltava" lihaa luiden ympärillä.

Ei nyt paksukainen tarvitse olla, mutta mieluummin vähän liian pyöreä kuin liian laiha, väittäisin.

Halatessani miestä en halua sen tuntuvan kuin halaisin lipputankoa, näin kuvainnollisesti ilmaistuna.

Mieheni pitää pyöreistä naisista, selkeästi.

Sanoo ihan suoraan, että "naisessa on oltava mistä ottaa kiinni", ja hän pitää kurvikkaista muodoistani.

Toki välittämiseen/tykkäämiseen liittyy tunneside, yhdessä eletyt vuodet ja kaikki yhdistävät elämänvaiheetkin, luonteiden yhteensopivuus yms., mutta jos ihan puhtaasti ulkonäöllisesti puhutaan, niin koskaan en ole kokenut tilannettani painostavana siten, että -mun pitäisi olla semmoinen ja tämmöinen- tai -näyttää siltä tai tältä-, vaan olen aidosti ollut se mitä olenkin, häpeilemättä mitään.



Rintani ovat "saaneet siipeensä" raskaus- ja imetysajoista, mutta so what, se kuuluu elämään, ja ne ovat jälkiä rakkauden heldelmiemme maailmaan saattamisesta ja ruokkimisesta ;)

Eikä mieheni ole koskaan marissutkaan niistä, itse asiassa päinvastoin, tykkää niistä.



Ja vaikka olenkin pyöreä-lihava, tiedän, että olen mieheni silmissä (ja luultavasti useamman muunkin ;) ) mielestä varsin viehkeä nainen, sanoo ja näyttää sen usein.

Ja miten kilot vaikuttavat seksuaalisuuteeni, ei ainakaan laimentavasti.

Olen seksuaalisesti aktiivinen ja halukas nainen, enkä koe estoja tai traumoja olemuksestani.

Hyväksyn itseni semmoisena kuin olenkin, enkä mieti mielessäni, että -kauhistus, mitähän mieheni ajattelee nähdessään mut alasti- tms.

Voisin mieluusti (ja aionkin) pudottaa lisää painoani, mutta mitenkään hysteerinen en asian kanssa ole. Lähinnä terveyssyyt päälimmäisenä mielessä.



Osasinkohan yhtään valaista tätä ap:n mysteeriä? ;)



t. pullukka, mutta itseensä tyytyväinen nainen

..vastauksia oletkin jo saanut. Jatkan tästä. Olen 32-vuotias nainen. Toisessa avioliitossani. Painoa on 90kg eli n. 20 kiloa ylimääräistä. Pääasiassa tisseissä ja pyllyssä, mutta myös iso pomppömaha. Vähän niinkuin olisin raskaana eli vyötärö on kuitenkin, vaikka on mahaa. Mieheni on hoikka ja hyväkuntoinen ja tykkää "pyöreämmistä naisista". Hän sanoo kokeilleensa kerran nuoruudessaan hoikkaa naista ja totesi päättäneensä ettei enää ikinä, koska luut kolkkaavat yhteen.



Edellisen mieheni kanssa sain jäävettä niskaan, koska mies ilmoitti minulle alkaessani pyöristyä M-koosta eteenpäin, että häneltä kyllä halut haihtuu, jos lihon. Joten seksielämämme kuoli hiljalleen. Ei lopulta kuitenkaan siihen, etteikö hän olisi halunnut, vaan siihen, että koin olevani hänen mielestään niin vastenmielisen, että MINUN haluni katosivat. (Vinkki aviomiehille: Kannattaa todella miettiä mitä vaimolleen sanoo tai miten häntä arvostelee, jos mielii seksielämänsä jatkuvan hyvänä!)



Nykyisen mieheni kanssa minulla on hyvä seksielämä. Mutta silti edelleen kirpaisee, kun lukee tältäkin palstalta lihavia naisia yökkäilevien miesten kommentteja TAI käydessäni kaupassa etsimässä jotain nättiä ja seksikästä päälle pantavaa ja kaikki koot loppuvat L:ään (tai ovat tanttakaapumallisia enneaikaisesti vanhentavia ja epäseksikkäitä) TAI kun yritän etsiä kaapista jotain mairittelevaa ja mahan piilottavaa päälle lähtiessäni ulos. Tunteakseni itseni kauniiksi ja sitä myöten seksikkääksi haluaisin tuntea oloni haluttavaksi myös muiden ihmisten silmissä. Haluaisin pukeutua seksikkäisiin vaatteisiin, jotka imartelisivat vartaloa.



Pelkään toisinaan, että oma aviomieheni, joka uskollisuusperiaatteen mukaan saa seksinsä ainoastaan minulta kehuu minua siksi, että se seksi ei loppuisi. Aviomies kyllä väittää pitävänsä nimenomaan nykyisestä pulleammasta pyllystäni ja F-kupin rinnoista niin, että mielummin saa olla kuulemma mahaakin, jos vain kaksi edellistä jäävät. Tätä on vaikea uskoa, kun lukee tältäkin palstalta kommentteja miehiltä, tyyliin: "Tottakai ukkos valehtelee, että saisi pillua jatkossakin!".



Ja nyt jos joku besserwisser vittuilee tähän, että "pudota lehmä painoa" sanon, että ainakin tasan niin kauan, kun joudun ottamaan vauvani (7kk) tarpeet huomioon ennen pinnallisia ulkonäkötarpeitani, imetän ja siksi painoa ei saisi ainakaan neuvolan mukaan tiputtaa. Ja ei, minulla se ei ole "pudonnut itsekseen" imetyksen vaikutuksesta. Päinvastoin. Onnea vaan niille naisille, joilla paino on pudonnut. Minulla taas paino nousi näihin "huippulukemiin" valvomisten, kipeiden rintojen ja jatkuvan vauva sylissä istuskelun seurauksena. Istuessa ei tule liikuttua ja syöminen on seksin lisäksi ainoa henkilökohtaista nautintoa tuottava asia. Kaiken tämän olen itsestäni uhrannut vain siksi, että olen synnyttänyt lapsia tähän maailmaan. Olen uhrannut ruumiini, ulkonäköni, oman henkilökohtaisen tilani, yöuneni, bileet, kirjanlukuhetket, ja painoni yms. lapsen takia. Yritän pysyä jotenkuten kasassa ja luottaa siihen, että kyllä tääkin joskus loppuu.. Surkea pieni ääni takaraivossa kuitenkin jyskyttää ja muistuttaa siitä, että ikää on jo 32 ja en enää mitenkään, KOSKAAN tule muistuttamaan noita lähes joka ukon kuolaamia 19-vuotiaita, hoikkia naisenalkuja. Ja tämä jos mikä vetää itsetunnon alas!



Tunnen oloni surkeaksi, lihavaksi, vanhaksi ja rumaksi. Ja jos mieheni ei olisi niin älykäs, että kehuu ihanaa pilluani, pyllyäni ja rintojani ja muistaisi joka ikinen päivä ilmaista minulle kuinka paljon minua rakastaakaan tämä nykyajan kauneusihanne latistaisi itsetuntoni täysin ja seksielämämme kuolisi siihen.

Tää oli ihan kuin mun kynästäni! :(

Minullakin ihana mies, joka kehuu karsean näköistä synnytyksissä revennyttä ja venynyttä pilluani ja selluliittireisiäni ja sanoo, että olen seksikäs, vaikka 3 alle 5-vuotiaan lapsen äitinä olen ihan variksenpelättimen näköinen. Todella vaikea uskoa häntä, kun minäkin luen näitä kamalia kommentteja täältä ja muilta palstoilta sekä kuulen oikeilta miehiltä. Miehet jostain syystä haluavat pilata toistensa ja mahdollisesti myös oman seksielämänsä tuon tapaisella arvostelulla ja totuuksien laukomisella. Voi aina ajatella, että hakun vaan läskejä, aknenaamoja tai muuten vaan rumia, mutta voipa olla, että rakastuukin tulevaisuudessa (mahdollisesti myös entiseen) läskiin, finninaamaan tai rumaan naiseen. Sitten voi vain ihmetellä miksi naiset eivät arvosta ja häpevät itseään ja ovat estoisia.



Minäkin olen 32 enkä koskaan ikinä tule muistuttamaan niitä vastikään täysikäisyyden saavuttaneita tyttöjä. En itse asiassa ollut sellainen edes 18-vuotiaana ja olen myös koko ikäni kuunnellut miesten arvostelua ulkonäöstäni (milloin mistäkin tutuilta ja tuntemattomilta). En halua, että kukaan huomaa miten se tuntuu ikävältä, mutta onhan se jälkensä jättänyt. En varmaankaan ole kovin kiihkeää seuraa sängyssäkään, kun aina innostuessani alan miettiä, että olen varmaankin kamalan ruma ja ällöttävä ja halut lopahtavat siihen paikkaan. En mitenkään kykene muuttamaan tätä, koska uskon, että mieheni vaan valehtelee kehuessaan saadakseen sitä pillua. En niin välittäisi ulkonäöstäni jos miehillä olisi joku muukin asia mistä kiihottua kuin se iänikuinen ulkonäkö (kuten naisilla), mutta he kun ovat visuaalisia. :/

Rumat naiset ovat kyllä rumia

Tässä oli jo muutamia juttuja, jotka valottavat asiaa. Nyt vähän lisäkommentteja/kysymyksiä.



Mistä tämä naisten vaalima myytti tulee, että jokainen mies kuolaa 20-kesäisen lääketieteellisesti liian laihan naikkosen perään? Eikös ne mallitoimistojen vetäjät, jotka niitä anorektikkoja malleiksi valitsevat, ole aina naisia!!!!



Okei, lähdetään siitä, että maailma ei ole täydellinen ja siihen mahtuu miehiä ja nuoria miehiä, jotka pitävät luuviuluista ja kertovat tämän ääneen.



Mutta .... miksi tämä sitten pitää kostaa sille omalle miehelle.



Mikä siinä on niin vaikeata, ettei voi ajatella, että olen seksikäs ja muodokas ja mies käy minuun ihan kuumana.



Tuossa aikaisemmin viitattiin siihen, että miehellä on varmasti itsekkäät motiivit, kun kehuu muodokasta naistansa seksikkääksi. Tämä on taas niin sitä, mikä tekee miehen elämän paskaksi.



Jos mies tyhmänä ja pahaa aavistamatta mieslogiikalla sanoisi, että okei, jos koet olevasi lihava ja se sinua häiritsee, niin etköhän ryhdy/ eiköhän ryhdytä dieetille. Ennuste varmaan olisi, että saanti loppuisi kokonaan, kun noin loukataan.



Ja sitten jos sanoo totuudenmukaisesti, että himotat minua ihan tuollaisena, niin se tulkitaan sitten kylmäksi laskelmoinniksi.



Ehkä tämä voi tuntua naisista epätodelliselta, mutta olen huomannut, että himoitsen vaimoani siinä fyysisessaä olomuodossa kun hän on. Voi jopa sanoa, että jos vilkuilee "vieraita naisia" niin kyllä ne aika paljon ovat vaimon muotoisia. Nuorempana sen vaimon oloisia ja nyt sellaisia vamimon oloisia.



Eli kyllä iloitsen siitä uudesta takapuolesta ja rinnoista, joissa on pikkaisen lisäkokoa. Ja minusta myös vatsakumpu on erittäin eroottinen, mutta eihän tuossa edes uskalla kehua sitä, koska se varmasti halutaan ymmärtää väärin.

että ei ainakaan oma mieheni kuolaa 2-kymppisten pimujen perään. Itse asiassa on pikemminkin sanonut, että "näyttävät ja vaikuttavat lähes lapsilta" ;) Tämä tietty johtunee osin siitäkin, että mies on itse 40v+.

Mutta oma mieheni on sanonut mulle, että ei ole koskaan tuntenut vetoa laihoihin naisiin, eli kait se tykkääminen/kiinnostuminen pyöreämpiin on ollut nuorempanakin olemassa.



Olen itse pian 40v, ja olen kysynyt mieheltäni, että "näytänkö vanhalta ja väsyneeltä?", niin mieheni vastasi, että "et näytä, vaan juuri hyvältä. Olet nainen parhaassa iässä".



Ja jos itse kelaan vuosia taaksepäin...oltiin 20v+ kun tapasimme, ja komeahan mieheni oli silloinkin, mutta siloposkinen pojankloppi kylläkin.

Kun nyt katson häntä, tukevoituneempana ja vähän harmaantuneenakin, näen silmissäni miehekkään miehen ;)

Ja kyllä mun täytyy tunnustaa, että jos/kun miespuoleisia ihmisiä katson, niin tokihan joku nuorukainen (20-30 v) voi näyttää komealta, mutta...silmiäni hivelee kyllä enempi katsella 40-50 v miehiä.



Ja jos mieheni juksaakin noissa kommenteissani mun ulkoiseen olemukseeni liittyen, vaikka sitten saamiset mielessä ;), niin mitä sitten...keinonsa kullakin.



tuumaa pullukka nro 3

Tunnut tuudittautuneen johonkin ihmeelliseen "minä saan repsahtaa - ei, oikeastaan mun PITÄÄ, kun mulla on tää vauva" -olotilaan.

tasan niin kauan, kun joudun ottamaan vauvani (7kk) tarpeet huomioon ennen pinnallisia ulkonäkötarpeitani, imetän ja siksi painoa ei saisi ainakaan neuvolan mukaan tiputtaa.

Mainitsemasi ohje pätee lähinnä rankkaan, ja nopeaan useiden kilojen laihduttamiseen; kilojen karistessa kun elimistöön ja tätä myöden äidinmaitoon saattaa päästä vauvalle ei-niin-edullisia kuona-aineita. Jos olet kuitenkin jo kokoa "tanttakaapu" (itse käyttämäsi termi), niin ei missään nimessä ole vaarallista rauhalliseen tahtiin hillitä syömistä, lisätä liikuntaa ja pudottaa muutamia kiloja. Jo oman terveytesikin tähden. Ei imetys ole mikään autuaaksi ja hoikaksi tekevä ihme, vaan liikunta ja ravinto sopivassa suhteessa on sitä. Luuletko, että vauvallesi on sen parempi vaihtoehto syödä epäterveellistä ruokaa ja olla liikkumatta, äiti lihoo ja voi huonosti, on surkea, ei jaksa mitään yms. Minun on ainakin vaikea kuvitella, että se ruoka, jolla "tuotat henkilökohtaista nautintoa" itsellesi, on mitään erityisen terveellistä tai ravitsevaa ruokaa?

Kaiken tämän olen itsestäni uhrannut vain siksi, että olen synnyttänyt lapsia tähän maailmaan.

Tämä taas on omaa henkilökohtaista draamaasi. Ei lapsen eteen tarvitse mitään "uhrata", lapsi on ihana lisä elämään, mutta ei hyvänen aika sen nimissä tai sitä tekosyynä käyttäen tarvitse alkaa itseään ehdoin tahdoin lihottamaan!

Minä en sano, että sinun tulisi olla sitä tai tätä, läski on rumaa, et olisi arvokas ihmisenä tuollaisena - puutun vaan muutamaan silmiinpistävään juttuun kirjoituksessasi. Mikä ihme saa (jotkut) naiset heittäytymään moiseen hälläväliä-oloon vain sen takia, kun meille nyt syntyi tää lapsi... Eikö sitä suuremmalla syyllä pitäisi pitää huolta itsestään, vartalostaan, jaksamisestaan, terveydestään?? Ja kun vaikutat ilmiselvän surkealta tilastasi, niin tekisit itsellesi jotain.

Jos olisit silmiinpistävän onnellinen tuossa tilassa missä nyt olet, puhkuisit hyvää mieltä ja rakkautta itseäsi ja kehoasi kohtaan, niin go for it. Mutta kun näin ei ole, niin muutoshan voi lähteä vain sinusta itsestäsi.

Pelkään toisinaan, että oma aviomieheni, joka uskollisuusperiaatteen mukaan saa seksinsä ainoastaan minulta kehuu minua siksi, että se seksi ei loppuisi. Aviomies kyllä väittää pitävänsä nimenomaan nykyisestä pulleammasta pyllystäni ja F-kupin rinnoista niin, että mielummin saa olla kuulemma mahaakin, jos vain kaksi edellistä jäävät. Tätä on vaikea uskoa, kun lukee tältäkin palstalta kommentteja miehiltä, tyyliin: "Tottakai ukkos valehtelee, että saisi pillua jatkossakin!".

Minun mielestäni ongelma kiteytyy juuri tässä kommentissa, joka oli osa erään keskustelijan kommenttia. Siis onko mies muistanut vilpittömästi kehua naisensa ulkonäköä, vai kokeeko nainen, että kehumisessa on piilotettu motiivi? Katseleeko mies kuitenkin netistä pornoa, jossa on laihoja parikymppisiä naisia? Kyseessä taitaa olla ikuisuusongelma siitä, uskooko nainen vilpittömästi miestään vai ajatteleeko nainen miehensä sanovan kauniisti vain siksi, että niin kuuluu sanoa naiselle.

Itse olen hoikka, eikä minulla ole taipumusta lihomiseen, vaikka silloin tällöin herkuttelisinkin. Uskokaapa, että minullakin on siitä huolimatta ulkonäköpaineita. Erityisesti on jäänyt mieleen keskustelu mieheni kanssa, jossa tuli selville, että mies ei halua että lihoisin. Eli kyllähän raskausaikoina ja raskauden jälkeen on joutunut tekemään aluksi töitä, jotta on sinut itsensä kanssa.

Kyllä me naiset pääsääntöisesti ja valitettavasti taidetaan olla aika riippuvaisia miesten kommenteista ja meillä on voimakas tarve miellyttää. Harvalla naisella on ihan oman itsensä kannalta tarvetta hankkia silikoneja, kyllä se päätös tehdään 90 %:sti miehen miellyttämiseksi.

Kyllä me naiset pääsääntöisesti ja valitettavasti taidetaan olla aika riippuvaisia miesten kommenteista ja meillä on voimakas tarve miellyttää. Harvalla naisella on ihan oman itsensä kannalta tarvetta hankkia silikoneja, kyllä se päätös tehdään 90 %:sti miehen miellyttämiseksi.

Minä olen itse ollut aina kasvoiltani ihan sievä ja kroppakin oli erityisesti nuorena kaunis. Olen vaan tässä vuosia seurusteltuani ja mentyäni naimisiin ja lapset saatuani koko ajan tullut vain epävarmemmaksi, koska ei sillä oikeasti ole mitään väliä miten lähellä sitä yleistä kauneusihannetta on. Miehet aina ja ikuisesti haaveilevat siitä, että pääsisivät panemaan muita naisia. Ikinä ei voi olla niin hyvä ja täydellinen ulkonäöllisesti tai muutenkaan, että olisi riittävä. Tämän kun hyväksyy niin elämä on varmasti mukavampaa, voi keskittyä johonkin muuhun kuin niihin miehiin. Mitä aikaisemmin tämän tajuaa ja lopettaa yrityksen miellyttää, sitä onnellisempi nainen sanoisin. Yleensä se oma onni ja elämä koittaa naisille vasta sitten kun ikää tulee sen verran, että miehet alkavat kohdella seksuaalisesti kuin ilmaa eli joskus 70 +.

Ei miehillä ole sellaista ajatusta, että rakastan tätä naista ja koska kaikki naisessa olevat ominaisuudet ovat rakastettavia ja ihania niin kiihotun juuri niistä enkä muista ja haluan toteuttaa kaikki fantasiani ja pervoiluni sen erityishenkilöni kanssa. Miehet janoavat vaihtelua ja erityisesti sitä ulkoista vaihtelua.

vaikka nainen olisi maailman kaunein pornotähti, niin sillä on mies, joka on kyllästynyt panemaan sitä ja haluaisi panna vaihteen vuoksi naapurin nelikymppistä perheenäitiä. Miehet ja naiset ei oikeastaan sovi yhteen ollenkaan.

vaikka nainen olisi maailman kaunein pornotähti, niin sillä on mies, joka on kyllästynyt panemaan sitä ja haluaisi panna vaihteen vuoksi naapurin nelikymppistä perheenäitiä. Miehet ja naiset ei oikeastaan sovi yhteen ollenkaan.

Tämä taas johtuu siitä, että miehen mielestä parasta seksiä on uusi seksikumppani. Seksin laadulla ja sillä ulkonäöllä on lopulta asian kanssa aika vähän tekemistä. Ratkaisevaa on, että pillutelineen ulkonäkö on erilainen kuin edellisellä panokerralla.

Tunnen oloni surkeaksi, lihavaksi, vanhaksi ja rumaksi. Ja jos mieheni ei olisi niin älykäs, että kehuu ihanaa pilluani, pyllyäni ja rintojani ja muistaisi joka ikinen päivä ilmaista minulle kuinka paljon minua rakastaakaan tämä nykyajan kauneusihanne latistaisi itsetuntoni täysin ja seksielämämme kuolisi siihen.

Kai muistat itsein kehua miestäsi ja ilmaista hänelle seksuaalista haluasi?

Tämä lause herätti miettimään omiakin kokemuksia parisuhteissa. Aika paljon parisuhteen seksielämästä kasataan sen varaan että mies jaksaa ja muistaa joka päivä kehua naistaan mutta naiset puolestaan eivät panosta mitenkään asian eteen. Uskon että aika usein syy miesten pettämiselle on oikeastaan se että omalta naiselta ei saaa minkäänlaista huomiota ja kehuja ja seksikin tapahtuu aina miehen aloittteesat pitkän vonkaamisen jälkeen.

Tämä lause herätti miettimään omiakin kokemuksia parisuhteissa. Aika paljon parisuhteen seksielämästä kasataan sen varaan että mies jaksaa ja muistaa joka päivä kehua naistaan mutta naiset puolestaan eivät panosta mitenkään asian eteen. Uskon että aika usein syy miesten pettämiselle on oikeastaan se että omalta naiselta ei saaa minkäänlaista huomiota ja kehuja ja seksikin tapahtuu aina miehen aloittteesat pitkän vonkaamisen jälkeen.

Ei mitenkään oikeuta pettämistä puolin tai toisin. Jos ei ole tyytyväinen ja puolisoa ei jaksa ymmärtää niin sitten erotaan. Miehet useimmiten pettävät kyllä ihan vaihtelunhalusta, vaikka saisivat seksiä joka päivä kotona ja asiat olisivat ihan kunnossa. Joka tapauksessa aina oletetaan, että mies tekee aloitteet. Tosin nuoremmat naiset ovat kiitettävästi kunnostautuneet aloitteiden tekemisessä ja sen vuoksi onkin noussut esiin myös miesten haluttomuus ja passiivisuus parisuhteissa. Millä tavalla miestä pitäisi sitten kehua? Olet niin komea, sinulla on niin iso kalu? Mitä miehet edes haluavat kuulla? Naiset usein panostavat suhteisiinsa pitämällä kodin siistinä, tekemällä hyvää ruokaa, hoitamalla lapset, varaamalla romanttisia viikonloppumatkoja, viemällä miehensä konserttiin/elokuviin jne. He kuvittelevat, että tällainen sitten heijastuisi positiivisesti myös seksielämään. Lisäksi miehen ulkonäkö on vain osa kokonaisuutta. Naiset kiihottuvat myös kosketuksesta, sanoista ja yleisestä tunnelmasta. Mies ei saa naista kiihottumaan yksilläkään boksereilla.

Ei mitenkään oikeuta pettämistä puolin tai toisin. Jos ei ole tyytyväinen ja puolisoa ei jaksa ymmärtää niin sitten erotaan. Miehet useimmiten pettävät kyllä ihan vaihtelunhalusta, vaikka saisivat seksiä joka päivä kotona ja asiat olisivat ihan kunnossa. Joka tapauksessa aina oletetaan, että mies tekee aloitteet. Tosin nuoremmat naiset ovat kiitettävästi kunnostautuneet aloitteiden tekemisessä ja sen vuoksi onkin noussut esiin myös miesten haluttomuus ja passiivisuus parisuhteissa. Millä tavalla miestä pitäisi sitten kehua? Olet niin komea, sinulla on niin iso kalu? Mitä miehet edes haluavat kuulla? Naiset usein panostavat suhteisiinsa pitämällä kodin siistinä, tekemällä hyvää ruokaa, hoitamalla lapset, varaamalla romanttisia viikonloppumatkoja, viemällä miehensä konserttiin/elokuviin jne. He kuvittelevat, että tällainen sitten heijastuisi positiivisesti myös seksielämään. Lisäksi miehen ulkonäkö on vain osa kokonaisuutta. Naiset kiihottuvat myös kosketuksesta, sanoista ja yleisestä tunnelmasta. Mies ei saa naista kiihottumaan yksilläkään boksereilla.

Juu, ei tietenkään oikeuta pettämään se että ei osaa pyytää puolisoltaan sellaista kohtelua mitä kaipaa.

En tiedä olenko omituinen mies mutta minä kyllä kaipaan sitä että nainen kehuisi ulkonäköäni tai luonnettani. Minulle ei tosiaankaan riitä että nainen pitää kodin siistinä! Sehän ei liity käsiteltyyn asiaan mitenkään. Minä kaipaan että nainen kuiskailee tuhmia korvaani, pitää itsensä kunnossa ja tekee aloitteita seksiin. Kuten sanoit, mies ei saa naista kiihottumaan bokseriella mutta eipä saa nainenkaan miestä kiihottumaan pyyhkimällä räkää lapsen nokasta tai pesemällä pyykkiä.

kehun miestäni enemmän kuin hän minua (tarkoitan myös mitä sanon) pidän itseni kunnossa jne mutta turhauttaa kun tietää, ettei se riitä. Jossain vaiheessa mies kyllästyy seksiin ja minuun ja kotona ollessaan uppoutuu haaveilemaan jostain työkaverista. Ja tietenkin jo nyt runkkailee milloin millekin pornotähdelle. Se tosiaan etäännyttää miehestä vaikkei hän sitä tiedäkään, tulee vain itselle olo, että mies on helppo tarpeen vaatiessa vaihtaa toiseen kun en minäkään ole koskaan hänelle mikään erityisnainen ollut.

juttu menee niin, että mieheni ex oli todella laiha nainen ja mieheni mielestä äärettömän kaunis ja seksikäs, seksikkäin nainen ikinä.

Suhteemme alkutaipaleella mies vielä kirjoitteli naiselle kirjeitä, joissa mm. kehui tämän täydellistä vartaloa. Miehellä oli myös laaja alastonkuva-arkisto ko. naisesta koneellaan, ja näistä kuvista hän suostui luopumaan vasta oltuamme 1,5v. yhdessä.

Jotenkin näkemys omasta haluttavuudestani on kadonnut taivaan tuuliin... Ei huvita olla alasti, ei huvita seksi, vaikka mies nyt yrittää kovasti vakuutella jotain minun viehättävyydestäni.

Se juna meni jo.

juttu menee niin, että mieheni ex oli todella laiha nainen ja mieheni mielestä äärettömän kaunis ja seksikäs, seksikkäin nainen ikinä.

Suhteemme alkutaipaleella mies vielä kirjoitteli naiselle kirjeitä, joissa mm. kehui tämän täydellistä vartaloa. Miehellä oli myös laaja alastonkuva-arkisto ko. naisesta koneellaan, ja näistä kuvista hän suostui luopumaan vasta oltuamme 1,5v. yhdessä.

Jotenkin näkemys omasta haluttavuudestani on kadonnut taivaan tuuliin... Ei huvita olla alasti, ei huvita seksi, vaikka mies nyt yrittää kovasti vakuutella jotain minun viehättävyydestäni.

Se juna meni jo.

että miksi edes jäit miehen kanssa kimppaan? Mä olisin kyllä häipynyt jo noiden kirjeiden jälkeen.

Juu, ei tietenkään oikeuta pettämään se että ei osaa pyytää puolisoltaan sellaista kohtelua mitä kaipaa.

En tiedä olenko omituinen mies mutta minä kyllä kaipaan sitä että nainen kehuisi ulkonäköäni tai luonnettani. Minulle ei tosiaankaan riitä että nainen pitää kodin siistinä! Sehän ei liity käsiteltyyn asiaan mitenkään. Minä kaipaan että nainen kuiskailee tuhmia korvaani, pitää itsensä kunnossa ja tekee aloitteita seksiin. Kuten sanoit, mies ei saa naista kiihottumaan bokseriella mutta eipä saa nainenkaan miestä kiihottumaan pyyhkimällä räkää lapsen nokasta tai pesemällä pyykkiä.

Naiset siis yleisesti tekevät lähes kaikki kotityöt ja päälle hoitavat itsensä, tekevät aloitteita seksiin ja lisäksi koittavat järjestää sitä romanttista parisuhdeaikaa. En tunne yhtäkään äitiä joka ei harrastaisi liikuntaa ja söisi terveellisesti, antaisi miehelleen omaa aikaa harrastamiseen ja omien ystävien tapaamiseen. Naiset venyvät aivan uskomattoman paljon miestensä vuoksi. Voi olla ettei suoranaisia ulkonäkökehuja anneta, mutta en ole ikinä kuullut miesten valittavan läskejään, kaljujaan ja tuntevan itsensä jossakin epävarmoiksi. Jos sellaista ei ikinä näytä avoimesti edes kumppanilleen ei sellaista yksinkertaisesti edes tajua. Olen joskus kysynyt omalta mieheltäni kaipaisiko hän kehuja tai haluaisiko muuttaa jotain kehossansa. Vastaukset olivat ei ja ei. Silti sanon aina välillä jotain kivaa hänelle ihan vaan jos siltä tuntuu.

Ilmeisesti se tehdään täysin väärin, koska miehet eivät silti innostu. Myönnän kyllä etten ole tajunnut kuiskia härskejä mieheni korvaan seksiä harrastaessa, mutta eipä sitä ole pyydettykään ja itse asiassa kiihkossa on vaikea keskittyä puhumaan mitään. Itse ainakin menen ns. toiseen tilaan enkä kykene ajattelemaan mitään selkeästi. Voihan mies tehdä sellaista itse ikäänkuin vihjeenä, että tällainen olisi kivaa. Eikö parisuhde ole kuitenkin kompromissi?

kehun miestäni enemmän kuin hän minua (tarkoitan myös mitä sanon) pidän itseni kunnossa jne mutta turhauttaa kun tietää, ettei se riitä. Jossain vaiheessa mies kyllästyy seksiin ja minuun ja kotona ollessaan uppoutuu haaveilemaan jostain työkaverista. Ja tietenkin jo nyt runkkailee milloin millekin pornotähdelle. Se tosiaan etäännyttää miehestä vaikkei hän sitä tiedäkään, tulee vain itselle olo, että mies on helppo tarpeen vaatiessa vaihtaa toiseen kun en minäkään ole koskaan hänelle mikään erityisnainen ollut.

Asiaa tietty mutkistaa, jos liitossa on lapsia. Sitä jää kitkuttamaan huonommankin miehen kanssa, koska tuntuu ettei se vaihtamalla miksikään muutu. Miehet alkavat aina ottamaan etäisyyttä alkuhuuman haihduttua ja suuntaavat energiansa muiden naisten ihasteluun ja lopulta vokotteluun.