Puolen vuoden seurustelun jälkeen mies tunnusti olevansa uskossa...

jos teillä on niin erilaiset arvot ja mies ei voi jakaa omia arvojaan kanssasi?

Ei uskovalla ja ei-uskovalla välttämättä ole kovin erilaiset arvot. Voihan ap olla ajatusmaailmaltaan lähelläkin virallista uskovaa. Minusta uskonnossa on enimmäkseen kyse lähimmäisenrakkaudesta enkä ymmärrä miten ulkokultaiset säännöt uskovan toiminnasta liittyvät Jumalaan.

Ei uskovalla ja ei-uskovalla välttämättä ole kovin erilaiset arvot. Voihan ap olla ajatusmaailmaltaan lähelläkin virallista uskovaa. Minusta uskonnossa on enimmäkseen kyse lähimmäisenrakkaudesta enkä ymmärrä miten ulkokultaiset säännöt uskovan toiminnasta liittyvät Jumalaan.

Itse kuvittelen jonkinsorttinen uskovainen olevani. Tiedän kuitenkin "ei-uskovia" joiden elämä näyttää paljon kristillisemmältä kuin valtaosa uskovaisten.

Omat ihmissuhteet eivät ole koskaan ainakaan tuohon kaatuneet.

Ei tuo asia nyt sinänsä ole ihmeellinen

No eihän se asia sinänsä ihmellinen ole, mutta mieshän on VALEHDELLUT sulle puoli vuotta. SE on minusta ihmeellistä...

miksi häpeää asiaa niin, että kertoi siitä vasta nyt? Miksi on väittänyt olevansa kaverilla tms. jos onkin kirkossa?



Jos on pelännyt, että sinä et jotenkin hyväksyisi/ymmärtäisi asiaa, niin onko sellaisella suhteella sitten muutenkaan tulevaisuutta, jos arvot on ihan erilaiset ja toinen ei hyväksyisi toisen arvoja?

Että miksi ihmeessä hän ei ole voinut kertoa? Mikä siinä on ollut niin vaikeaa?



Kaikki on mennyt niin hyvin ja nyt tuntuu, että ei hän sitten olekaan ollut niin rehellinen kanssani kuin luulin. Ja mietin myös sitä, että onko hän oikeasti ajatellut minun olevan ihminen, joka ei hyväksyisi häntä sellaisena kuin hän on...

että on aiemmin pamauttanut asian ja juttu on jäänyt siihen?

jonnekin muualle kuin minne menee. Sinällään se, että ei kerro uskostaan, on ihan ok. Usko on yksityisasia, vaikka jotkut ovat ottaneet tehtäväkseen käännyttää ja syyllistää uskonnottomia.

Oletko itse uskonnollinen? Pystyisitkö vakavampaan suhteeseen uskovaisen kanssa?



Itse en ole lainkaan uskonnollinen, enkä voisi seurustella uskovaisen kanssa, sillä en kokisi meillä olevan tulevaisuutta, ellei mies myöntyisi esim. maistraattihäihin ja lastemme uskonnottomaan kasvatukseen. Ja jos taas myöntyisi, niin en oikein voisi kunnioittaa moista vätysmäisyyttä. ;) Tai ainakin aiheesta riideltäisiin ja kovasti.



Ehkä mies on joskus tapaillut jotakin naista, jonka kanssa ajatusmaailmat ovat olleet niin erilaiset, että suhde on kariutunut siihen, ja on sen takia jättänyt uskovaisuutensa paljastamatta.



Kysymys oikeastaan kuuluu vain, että haittaako sinua mahdollisen puolison uskonnollisuus. Jos ei haittaa, niin anna miehelle anteeksi vakoiset valheet. Jos taas et näe teillä tulevaisuutta maailmankatsomusten erilaisuuden takia, niin voi olla, että tuosta tulee suhteen hajottava asia.

Jos on pelännyt, että sinä et jotenkin hyväksyisi/ymmärtäisi asiaa, niin onko sellaisella suhteella sitten muutenkaan tulevaisuutta, jos arvot on ihan erilaiset ja toinen ei hyväksyisi toisen arvoja?

mutta jos ap hyväksyy niin sitten hyväksyy! (Eihän ap sanonut ettei hyväksyisi uskovaisuutta) Ehkä mies on vaan ollut niin rakastunut ap:hen ettei uskaltanut kertoa menetäämisen pelosta.

tuskin aikomus oli valehdella, mutta kun uskovista on niin putoja kuvia ja halveksitaan jatkuvasti niin ei sitä halua kertoa.



Eipä kovin uskossa kuitenkaan taida olla jos olette naineet kuitenkin. Ehkä sellaista ulkoista uskomista.

jonnekin muualle kuin minne menee. Sinällään se, että ei kerro uskostaan, on ihan ok. Usko on yksityisasia, vaikka jotkut ovat ottaneet tehtäväkseen käännyttää ja syyllistää uskonnottomia.

kavereitahan siellä seurakunnassa on.