Miten "antaisitte" isän tavata lapsia, kun nuorimmat vauvoja?
Meillä on valitettavasti ero edessä. Ollaan tehty kaikkemme, jotta saisimme liittomme uudelleen toimimaan, mutta se ei vaan onnistu ja jatkuva riitely ym. alkaa olla haitallista jo lapsillekin.
Lapsemme ovat iältään 14v, 8v, 3v ja kaksoset 3kk. Esikoinen on sanonut, että hän haluaisi asua isänsä kanssa, kun tästä on keskusteltu. 8v ei ole mielipidettä, mutta järkevintä hänelle olisi jäädä minun kanssani asumaan, koska sillon hänellä pysyisi koulu samana jne. Esikoinen haluaisi isänsä kanssa asumaan mm. siksi, että isä muuttaa entiselle asuinpaikkakunnallemme ja siellä on suurin osa esikoisen kavereista. Jos esikoinen muuttaa, niin koulu hänellä vaihtuisi ja hiukan mietityttää, että onko se hyväksi, jos yksi lapsista asuu isän kanssa ja muut äidin kanssa.
Kaksosten suhteen on sitten aika paljon mietitty, että miten isä heitä sitten tapaisi. Ovat vielä täysimetyksellä, pulloon tosin koitetaan totutella, mutta kumpikaan ei oikeen pulloa huoli. Täysimetyksen takia yökyläily isän luona olisi hankalaa, koska pullosta eivät juo, vaikka minä en olisi paikalla ja heillä olisi nälkä. Satunnaisesti menee vähän maitoa pullosta, mutta aika huonosti. Päivän ehkä pärjäisivät isänsä kanssa, jos joisivat pullosta tarvitsemansa maidon. Tai sitten isä voisi toki käydä meilläkin kylässä ja mahdollisesti hoitaa ensin täällä välillä yön, jotta saisin itse nukkua. Kunhan kaksoset kasvavat ja alkavat syödä kiinteitä niin hekin voivat mennä isälleen yökylään, mutta tämä vaihe, kun ei vielä mene kiinteitä eikä pullosta maito kelpaa niin tuntuu ns. hankalalta tapaamisten kannalta.
Mielessä on käynyt sekin, että "kituutettais yhdessä, kunnes kaksoset olisivat lähemmäs vuoden ikäisiä, mutten tiedä onnistuisiko sekään kun on koitettu parisuhde- ja yksilöterapiat ynnä muut, jotta saisimme liittomme ennalleen tuloksetta ja riidat vaan jatkuvat.
Oisko täällä kellään ajatuksia miten toteuttaa kaksosten isän tapaamiset ennen kun kaksoset ovat sen ikäisiä, että voivat olla yökylässä?
Kommentit (14)
kun kaksoset eivät huoli maitoa pullosta kun vähän, ei vaikken olisi paikalla ja jos kaksoset olisivat isällään yön, niin milläs isä heitä ruokkisi kun hän ei pysty imettämään. Tämä on se ongelma minusta, ei se ettei kaksoset voisi olla isällään kun isä ei heitä osaisi hoitaa.
ap
Vaikka kuolisit niin joku ne hoitaisi.
Jos nyt pitäisit itseäsi tasavertaisena mieheen?
Meillä oli esikoinen 1v 9kk ja vauva 2kk kun tiemme erkanivat lasteni isän kanssa.
Isä otti 1v 9kk luokseen joka toinen viikonloppu (pe-su tai la-ma) ja sitten lisäksi esikoinen oli isällään sillä viikolla yhden yön, jolloin ei ollut viikonloppua isällään. Vauvaa isä hoiti n. 5kk ikään niin, että oli sen kanssa 3-4päivänä viikossa (usein esikoinen myös isän kanssa tuolloin) 2-5tuntia ja kerran viikossa tai kahdessa viikossa isä oli meillä yötä ja hoiti vauvaa yön ja toi vaan syötettäväksi minulle, jos ei vauvalle pullo kelvannut. Sitten n. 5kk ikäisestä alkaen vauva meni isälleen aina samaan aikaan kun esikoinenkin.
Nyt lapseni ovat 15v ja 17v ja ihan normaaleja ovat ja heillä on läheinen suhde niin isäänsä kuin äitiinsäkin.
Ettei yksi osaa imeä tuttipullosta tai juoda taikamukista.
Kuukausi, kaksi korkeintaan.
Älä tee elämästä vaikeaa!
tollanen raskaus, ja mietitte eroa! Et todellakaan ole oma ittes. Anna nyt ajankulua ainkin 6kk, ja kattele sit uudestaan. Se missä ja miten isä näitä lapsia hoitaa on koko "eroprosessiin" ja sun jaksamiseen"yksin", nähden aivan sivu seikka, ja kuitenkin mietit tälläsiä. Rauhoitu ja elä tunti kerrallaan. Täysjärkisenä ton ikästen lasten kanssa, ilman että kaikki saa jonkun asteisia henkisiä vaurioita, on mahdottomuus selvitä. Yksin kaksosten kanssa on rankkaa, ja se seuraavaks vanhin jää ilman sille kuuluvaa huomiota, vaikka miten yrittäsit. Ja miten luulet että kaikki reagoi, kun 2 perheestä muuttaa muualle? Jo yhden lapsen mutto opiskelemaan toiselle paikkakunnalle on henkisesti rankkaa nuoremmille sisaruksille, saati et sitten vielä isä lähtee, ja kukaan ei ole enää onnellinen. Miten teillä meni ennen kuin aloit odottaan kaksosia?
Ennen tätä nykyistä 3v lasta miehellä oli syrjähyppy, joka paljastui minulle vasta myöhemmin ja odotin sillon siis jo kolmatta lastamme. Jos abortti olisi ollut mahdollinen, olisin abortoinut kolmannen lapsen ja eronnut, mutta koska se ei ollut mahdollista, päätettiin, että yritettäis saada mm. luottamus takaisin ja liittomme takaisin, jotta ei tarvitsisi erota.
Ennen tuota mieheni syrjähyppyä minä ja toisiks vanhin lapsemme olimme pitkään vakavasti sairaita ja tämäkin oli perheellemme aikamoinen koettelemus, josta onneksi selvittiin.
Kolmas lapsemme oli reilun vuoden ikäinen kun elämämme alkoi hymyillä ja olimme taas onnellisia yhdessä.
No, tuota ihanuutta ei sitten montaakaan vuotta kestänyt kun miehestä puolelta paljastui uutta epärehellisyyttä ja samoihin aikoihin sain tietää olevani raskaana. Kävin lääkärissä ihan muissa tutkimuksissa ja siinä samalla paljastui raskaus, jonka ei pitänyt olla enää mahdollinen.
Myöhemmin kävi ilmi, että tulokkaita olikin kaksi. Ajatukset oli tuolloin aivan sekaisin, lähinnä raskauden suhteen, sen tiesimme niin minä kuin mieheni, että meidän liittomme ei tule jatkumaan. Asuimme kuitenkin yhdessä raskausaikani, koska raskausaikani oli vaikea eikä siinä enää jaksanut mitään muuttoa alkaa tekemään. Nyt kun kaksoset ovat syntyneet, niin elämämme on siinä mielessä helpompaa, kun minun ei tarvitse olla vuodelevossa, että pärjään yksinkin ja siksi on nyt ajateltu virallistaa ero. Niin minä kuin mieskin tiedämme, ettei liittoamme voi enää pelastaa ja vain lasten takia yhteiselon pitkittäminen ei ole järkevää sekään, koska riitoja on vähän väliä ja kuten jo muistaakseni aloituksessa kirjoitin niin lapset alkavat oireilla näistä riidoistamme.
ap
tollanen raskaus, ja mietitte eroa! Et todellakaan ole oma ittes. Anna nyt ajankulua ainkin 6kk, ja kattele sit uudestaan. Se missä ja miten isä näitä lapsia hoitaa on koko "eroprosessiin" ja sun jaksamiseen"yksin", nähden aivan sivu seikka, ja kuitenkin mietit tälläsiä. Rauhoitu ja elä tunti kerrallaan. Täysjärkisenä ton ikästen lasten kanssa, ilman että kaikki saa jonkun asteisia henkisiä vaurioita, on mahdottomuus selvitä. Yksin kaksosten kanssa on rankkaa, ja se seuraavaks vanhin jää ilman sille kuuluvaa huomiota, vaikka miten yrittäsit. Ja miten luulet että kaikki reagoi, kun 2 perheestä muuttaa muualle? Jo yhden lapsen mutto opiskelemaan toiselle paikkakunnalle on henkisesti rankkaa nuoremmille sisaruksille, saati et sitten vielä isä lähtee, ja kukaan ei ole enää onnellinen. Miten teillä meni ennen kuin aloit odottaan kaksosia?
Äidinmaito on lapsen pääasiallinen ravinto sinne vuoden ikään, hulluhan sä olet jos hyvin sujuneen imetyksen (ja ilmeisesti kiintymyssuhteen) päästät kaatumaan siihen että VAUVAN pitäisi olla YÖKYLÄSSÄ jossain, poissa äitinsä luota. Kamalaa.
Miettikääs nyt vielä, ei ton ikäisten eikä muutenkaan alle vuosikkaiden pidä kulkea kodista toiseen, ruokintamuodosta toiseen, kun eivät raukat tajua miksi tilanne muuttuu ihan koko ajan ja missään ei ole tuttua ja turvallista olla vaan hoitaja ja tilanne muuttuu jatkuvasti.. Pelottavaa että on sellaisia vanhempia, jotka luulee että VAUVALLE on hyväksi tulla riepotelluksi kahden kodin välillä. Fakta nyt vaan on se, että äidin kuuluu olla vauvalle tärkeä. Isän läsnäolo ei fysiologisestikaan voi olla ensimmäisenä elinvuonna yhtä tärkeää kun äidin.
Sen jälkeen kun lapset on lähes vuosikkaita, ne saattaa olla valmiita oleen poissa äitinsä luota, mutta on sulaa hulluutta laittaa esim. viiden kuukauden ikäinen sen helvetin läpi kun nykyään jo tiedetään kuinka pahasti se lasta vaurioittaa kun kiintymyssuhde särkyy.
Se isä on varmasti lapsille ihan helvetin tärkeä vaikkei ne siellä olisikaan yökylässä sylivauva-ikäisinä..
14v saisi muuttaa isälleen ja muut jäisivät minun kanssa. 8v tapaisi isäänsä joka toinen viikonloppu, pe - ma ja arkisin yhden yön, mikäli välimatka ei ole liian pitkä. Vauvat eivät yökyläilisi vielä ollenkaan, vaan kun isä hakee 8veen luokseen vauvat voisi mennä samalla, mutta minä hakisin heidät sitten luokseni muutaman tunnin päästä, arkena näkisivät sen kerran taas, kun 8v lähtee isälleen. Mikäli isällä on aikaa, voisi käydä myös muulloin heitä moikkaamassa.
Kun kasvavat isommiksi, kaksoset menisi samaan rytmiin kuin 8v tekisi jo nyt.
14v tulisi minun luokse samalla tyylillä kuin 8v tekisi toiseensuuntaan. Tosin eri viikonlppuisin, jotta kaikki lapset olisivat samassa kodissa yhtäaikaa.
Meidän elämässä totuus on, että yksi lapsi asuu vuoroviikoin ja yksi käy jokatoinen vkloppu isällään ja kerran arkena.
3v näemmä jäi kokonaan kuviosta pois :(, mutta se menis 8v kanssa samassa.
vanhin muuttaisi isälleen asumaan ja olisi vuoroviikonlopuin sinulla. 8v ja 3v asuisivat puolestaan sinun luona, mutta olisivat vuoroviikonlopuin isällään. Vuoroviikonloput kuitenkin niin, että kaikki lapset olisivat sinun luonasi yhtä aikaa ja kaikki vauvoja lukuunottamatta samaten isällään. Vauvoista huolehdit sinä sataprosenttisesti siihen saakka kun yökyläilyt voisivat onnistua ja sen jälkeen hekin olisivat vuoroviikonlopuin isällään niin, että koko katras reissaa samaan tahtiin. Vuoden päästä kaksostenne tilanne on varmasti jo ihan eri kuin nyt ja vuosi menee nopeasti. Läheisen isäsuhteen voi varmasti luoda hieman vanhempanakin esim. vuoden iässä. Voimia sulle ap!
Miksi isä ei voisi tulla tapaamaan lapsia teidän kotiinne? Miksi se pitää olla niin päin että lapset menee isälleen, ja ovat yökylässä asti? Tapaamiset voi toteuttaa tiheämmällä aikavälillä ja lyhyempikestoisina, jollon tuo imetys ei ole ongelma.
Tätä tilannettahan kestäisi vain muutaman kuukauden, alle vuoden kuitenkin.
En muutenkaan ymmärrä, miksi tapaamiset ovat näitä jäykkiä "joka toinen viikonloppu" juttuja. Pienelle lapselle ero isästä on pitkä aika, ja sitten se tapaamisaika kuitenkin aika lyhyt, vastaavasti joutuu olemaan pitkään kotoa pois. Pienen lapsen aikakäsitys ei ole ollenkaan sama kuin koululaisen, 8 vuotiaan, jolla silläkään ei välttämättä ihan "todellista" aikakäsitystä ole, vaan asiat ja ajanjaksot pitää tarkistella aina kalenterista.
Pienellä vauvalla ei aikakäsitystä olekaan, vaan viikonlopun ero äidistä merkitsee sitä, ettei äitiä ole, hylkäämistä. Ja vastaavasti yli 10 päivän ero isästä on sitä, ettei sitä isää ole olemassakaan, eli lapsi laitettaisi tavallaan täysin vieraalle ihmiselle.
6 kk iässä tulee sitten se vierastamaisvaihe, enkä itse ainakaa voisi laittaa vauvaa ihmiselle, jonka nähdessään vauva karjuu henkensä hädässä.. olkoonkin että kyseessä on lapsen oma isä. Jos ja kun harvoin tapaa, vauvalle se on vieras.
Eli tiheämpiä tapaamisia, sinun kotonasi ja sieltä käsin, jos on yötä, on sen teillä. Voitte nukkua eri huoneissa, mies patjalla lasten huoneessa.
Riitoja tuskin tulee, tilanne ja tunnelma varmasti helpottuu kun olette eri osoitteissa. Lasten takia joudutte kuitenkin olemaan lopun ikäänne yhdessä.
14 vuotiaan antaisin mennä isän luo. Jos homma ei toimi, lapsi voisi aina palata äidin luo asumaan.
mies oli aika samaa mieltä, että tällä hetkellä kaksosille olisi varmasti parasta se, että isä tapaisi heitä useamman kerran viikossa ja muutaman tunnin kerrallaan, jolloin imetys onnistuisi, koska pullosta eivät juo juurikaan. Ja mahdollisesti välillä ennen kun kaksoset ovat valmiita yökyläilyyn isänsä luona niin mies voisi hoitaa kaksosten yöheräilyt, koska ne vievät minulta todella paljon voimia, kun eivät joka heräämiskerralla itke kuitenkaan nälkäänsä.
ap
Äidinmaito on lapsen pääasiallinen ravinto sinne vuoden ikään, hulluhan sä olet jos hyvin sujuneen imetyksen (ja ilmeisesti kiintymyssuhteen) päästät kaatumaan siihen että VAUVAN pitäisi olla YÖKYLÄSSÄ jossain, poissa äitinsä luota. Kamalaa.
Miettikääs nyt vielä, ei ton ikäisten eikä muutenkaan alle vuosikkaiden pidä kulkea kodista toiseen, ruokintamuodosta toiseen, kun eivät raukat tajua miksi tilanne muuttuu ihan koko ajan ja missään ei ole tuttua ja turvallista olla vaan hoitaja ja tilanne muuttuu jatkuvasti.. Pelottavaa että on sellaisia vanhempia, jotka luulee että VAUVALLE on hyväksi tulla riepotelluksi kahden kodin välillä. Fakta nyt vaan on se, että äidin kuuluu olla vauvalle tärkeä. Isän läsnäolo ei fysiologisestikaan voi olla ensimmäisenä elinvuonna yhtä tärkeää kun äidin.
Sen jälkeen kun lapset on lähes vuosikkaita, ne saattaa olla valmiita oleen poissa äitinsä luota, mutta on sulaa hulluutta laittaa esim. viiden kuukauden ikäinen sen helvetin läpi kun nykyään jo tiedetään kuinka pahasti se lasta vaurioittaa kun kiintymyssuhde särkyy.Se isä on varmasti lapsille ihan helvetin tärkeä vaikkei ne siellä olisikaan yökylässä sylivauva-ikäisinä..
varmasti toimia mainitsemallanne tavalla, itse vaan ei tämän väsymyksen keskellä osaa oikeen selkeästi/järkevästi ajatella.
ap
Sen siis käsitän itsekin, että pitkät erot kummasta tahansa vanhemmasta kaksosille olisi pahasta ja olenkin siis itse ajatellut, vaikkei aloituksessa tainnut lukea, että isän olisi varmasti parasta tavata kaksosia useammin aluksi ja lyhyempiä aikoja.
Totta, että tekemisissä joudutaan olemaan lasten takia aina tai ainakin vielä monia vuosia, mutta uskon ja toivon, että kunhan muutamme erillemme niin riitaakaan ei tulle niin herkästi kuin nyt kun asumme yhdessä.
ap
Miksi isä ei voisi tulla tapaamaan lapsia teidän kotiinne? Miksi se pitää olla niin päin että lapset menee isälleen, ja ovat yökylässä asti? Tapaamiset voi toteuttaa tiheämmällä aikavälillä ja lyhyempikestoisina, jollon tuo imetys ei ole ongelma.
Tätä tilannettahan kestäisi vain muutaman kuukauden, alle vuoden kuitenkin.En muutenkaan ymmärrä, miksi tapaamiset ovat näitä jäykkiä "joka toinen viikonloppu" juttuja. Pienelle lapselle ero isästä on pitkä aika, ja sitten se tapaamisaika kuitenkin aika lyhyt, vastaavasti joutuu olemaan pitkään kotoa pois. Pienen lapsen aikakäsitys ei ole ollenkaan sama kuin koululaisen, 8 vuotiaan, jolla silläkään ei välttämättä ihan "todellista" aikakäsitystä ole, vaan asiat ja ajanjaksot pitää tarkistella aina kalenterista.
Pienellä vauvalla ei aikakäsitystä olekaan, vaan viikonlopun ero äidistä merkitsee sitä, ettei äitiä ole, hylkäämistä. Ja vastaavasti yli 10 päivän ero isästä on sitä, ettei sitä isää ole olemassakaan, eli lapsi laitettaisi tavallaan täysin vieraalle ihmiselle.
6 kk iässä tulee sitten se vierastamaisvaihe, enkä itse ainakaa voisi laittaa vauvaa ihmiselle, jonka nähdessään vauva karjuu henkensä hädässä.. olkoonkin että kyseessä on lapsen oma isä. Jos ja kun harvoin tapaa, vauvalle se on vieras.Eli tiheämpiä tapaamisia, sinun kotonasi ja sieltä käsin, jos on yötä, on sen teillä. Voitte nukkua eri huoneissa, mies patjalla lasten huoneessa.
Riitoja tuskin tulee, tilanne ja tunnelma varmasti helpottuu kun olette eri osoitteissa. Lasten takia joudutte kuitenkin olemaan lopun ikäänne yhdessä.14 vuotiaan antaisin mennä isän luo. Jos homma ei toimi, lapsi voisi aina palata äidin luo asumaan.
Vaikka kuolisit niin joku ne hoitaisi.
Jos nyt pitäisit itseäsi tasavertaisena mieheen?