Lapset 3v, 2v ja 6kk, nyt raskaana, miten tästä selviää (yksin)?!
Olen jäämässä yksin lasten kanssa, kun mieheni muuttaa pois virallisesti. Käytännössä hän ei ole kyllä nytkään ole kotona, koska on toistaiseksi töissä ulkomailla.
Ero oli itselleni aikamoinen yllätys ja siihen nyt sitten olen koittanut sopeutua. Mies ei ole myöntänyt, että hänellä olisi toinen nainen, mutta tätä epäilen vahvasti syyksi, että mies halusi eron. Vielä en tiedä, miten usein isä tulee tapaamaan lapsiaan kun on virallisesti muuttanut pois. Nyt hän on tavannut lapsiaan/ottanut vanhempiensa luokse kerran kahdessa viikossa 3-5päiväksi. Myös yhdessä ollessamme mies oli osallistuva isä ja nämä kolme olemassa olevaa lasta ovat täysin suunniteltuja ja haluttuja, mutta tämä raskaus tuli täytenä yllätyksenä.
Toki tiesimme raskauden olevan mahdollista ehkäisystä huolimatta, mutta se tuntui aika epätodennäköiseltä.
Kaipaisinkin vinkkejä/neuvoja, miten arjesta selviää neljän melko pienen lapsen kanssa, kun ei ole sitä toista siinä arjessa auttamassa eikä ihan älyttömästi rahaa palkata esim. hoitajaa.
Lisäksi esikoisella epäillään olevan jotain vikaa, koska ei ole kehityksessä ikäistensä tasolla ja on todella vilkas jne.
Kommentit (47)
ei ole vaihtoehtoja.
Mieti hetki niitä suurperheiden äitejä joiden puoliso kaatui sodassa. Lapsia saattoi olla puoli tusinaa tai enemmän ja hekin selvisivät.
Hoitivat lapset, kodin, karjan, pesivät käsin pyykit ja hankkivat ruoan pelloilta ja metsistä. Talot oli puilla lämmitettäviä jne.
Miksi nykynainen kaikkien mukavuuksien ja sosiaalitukien varassa ei pärjäisi. Saamattomuutta ja laiskuutta ja ripaus itsekkyyttä - ehkä nämä ovat niitä syitä.
ennen vanhaan isommat lapset hoiti pienemmät,jopa vauvat ja risu oli se mikä lauloi jos et töitä tehnyt.Nykypäivänä lapset huostaanotetaan,jos tällaista havaitaan.
Nyt on nyt,ja ennen oli ennen.
Pitääkö sitä vittuansa jakaa kaikille? Turha rääkyä, ettei pärjää!
olisi mahdollista, mutta mies on sanonut haluavansa erota, mutta omien sanojensa mukaan ei halua silti lapsistaan eroon vaan haluaa tavata heitä jatkossakin.
Olisin ehkä halukas yrittämään korjata liittomme, mutta se vaatisi, että mies oikeasti puhuisi totta onko hänellä ollut toinen nainen ja jos mies ei enää rakastaisi niin en kyllä mitään pelkästään lasten takia yhdessä oloakaan halua.
ap
Niin kuin kattilat! En kyllä pystyisi. Enkä edes harkitsisi! Ap onko vielä mahdollista korjata suhde miehen kanssa? Haluaisitko sinä? Vai haluaako mies vain jatkaa elämäänsä yksin?
Kyllä sä tästä selviät! Niin kuin joku sanoikin, niin myöhemmin lapset leikkivät keskenään ja arki sillä tavalla helpottuu vaikka alkuun varmasti rankkaa tuleekin olemaan. Tsemppiä kovasti ja yritä myös iloita tulevasta uudesta perheenjäsenestä ja paljon onnea!!!
no yksi vaihtoehto jota ei kukaan ole vielä tässä välyttänyt on se, että antaisit tulevan vauvan adoptoitavaksi heti synnyttyään. Suomessa on monia lapsettomia perheitä, jotka olisivat onnellisia saadessaan vauvan. Tietysti sun pitäs tästä keskustella miehesi kanssa, jos hän ei suostu adoptioon niin ottanee sitten vauvan hoidettavakseen.
No juu...tiedänhän minä ettei se niin helppoa ole, että tod.näk vaihtoehto on että olet väsymyksen äärirajoilla elävä 4 pienen lapsen äiti seuraavat vuodet. Pakon edessähän ihminen taipuu, mutta ei se helppoa varmasti ole. todella kurja tilanne sinulla..
joku psykiatri vai mikä lie se oli sanoi joskus että pitäisi säätää sellainen laki, että alle kolmevuotiaiden lasten vanhemmat eivät saisi erota (muuta kuin jos väkivalta kuvioissa)
mä mietin vaan että miten kylmä täytyy miehen olla, että jättää noin pienet lapset (vaikka kuinka sanois ettei heistä eroa kun vaimostaan vaan niin käytännössä häviää suuremmimmaksi ajaksi lapsen arjesta).
Ensin pitäisi hakeutua parisuhdeterapiaan alias perheneuvontaan tai vastaavaan, ennenkuin lähtee erilleen.
Neljän lapsen äiti täällä taas, tämä keskustelu on jäänyt mieleen ja olen kyllä tosi huolissani sinun henkisestä jaksamisestasi.
Sinulla on kolme isoa asiaa jotka pitäisi pystyä jotenkin psyykkisesti käsittelmään. Mies jättää, ei toivottu raskaus, ja esikoisen mahdollinen erityisyys ja sen miettiminen. Yksikin näistä stresseistä olisi iso juttu kenelle tahansa, lisäksi pienet lapsesi vievät sinulta niin fyysistä kuin psyykkistä energiaa koko ajan.
Suosittelen kyllä että haet keskusteluapua, mieluusti tietysti niin että pääsisit keskustelemaan ammattilaisen kanssa niin että miehesikin olisi mukana, saisit tietää onko suhteellanne mitään toivoa, tai mikä sen rikkoi. Jos mies ei suostu keskustelemaan, voistit sinä hakeutua itse tuulettamaan ajatuksiasi ja tunteitasi ammattiauttajalle. ESim. äitiysneuvolan kautta saa varmasti ajan kunnalliselle psykologille.
uudesta raskaudestasi..? Jos se epäilee ettei se ole sen kun kerta teillä on ehkäisy käytössä?
varmasti se vaikein. Ja miten sitten myöhemmin selitän sisaruksille ja tälle adoptioon annetulle, että muut lapset saivat jäädä meille, mutta juuri hänet annettiin adoptioon.
Tiedän kyllä, että on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät sitä saa. Silti luopuminen omasta lapsesta tuntuu todella vaikealta jo ajatuksena, saati sitten mitä se olisi käytännössä.
ap
no yksi vaihtoehto jota ei kukaan ole vielä tässä välyttänyt on se, että antaisit tulevan vauvan adoptoitavaksi heti synnyttyään. Suomessa on monia lapsettomia perheitä, jotka olisivat onnellisia saadessaan vauvan. Tietysti sun pitäs tästä keskustella miehesi kanssa, jos hän ei suostu adoptioon niin ottanee sitten vauvan hoidettavakseen.
No juu...tiedänhän minä ettei se niin helppoa ole, että tod.näk vaihtoehto on että olet väsymyksen äärirajoilla elävä 4 pienen lapsen äiti seuraavat vuodet. Pakon edessähän ihminen taipuu, mutta ei se helppoa varmasti ole. todella kurja tilanne sinulla..
joku psykiatri vai mikä lie se oli sanoi joskus että pitäisi säätää sellainen laki, että alle kolmevuotiaiden lasten vanhemmat eivät saisi erota (muuta kuin jos väkivalta kuvioissa)
arkikaan ihan aina niin helppoa ole. Tuosta terapiaan menosta täytyy keskustella miehen kanssa ja jos hän ei suostu niin itse varmaan menen kuitenkin.
ap
Neljän lapsen äiti täällä taas, tämä keskustelu on jäänyt mieleen ja olen kyllä tosi huolissani sinun henkisestä jaksamisestasi.
Sinulla on kolme isoa asiaa jotka pitäisi pystyä jotenkin psyykkisesti käsittelmään. Mies jättää, ei toivottu raskaus, ja esikoisen mahdollinen erityisyys ja sen miettiminen. Yksikin näistä stresseistä olisi iso juttu kenelle tahansa, lisäksi pienet lapsesi vievät sinulta niin fyysistä kuin psyykkistä energiaa koko ajan.
Suosittelen kyllä että haet keskusteluapua, mieluusti tietysti niin että pääsisit keskustelemaan ammattilaisen kanssa niin että miehesikin olisi mukana, saisit tietää onko suhteellanne mitään toivoa, tai mikä sen rikkoi. Jos mies ei suostu keskustelemaan, voistit sinä hakeutua itse tuulettamaan ajatuksiasi ja tunteitasi ammattiauttajalle. ESim. äitiysneuvolan kautta saa varmasti ajan kunnalliselle psykologille.
uudesta raskaudestasi..? Jos se epäilee ettei se ole sen kun kerta teillä on ehkäisy käytössä?
ainakin muutamaksi tunniksi. Tosin vielä on keskustelematta miehen kanssa, kun hän sanoi, että voisi osallistua lastenhoitajan palkkaamisen kuluihin, koska itse ei työnsä takia pysty ihan aina olemaan apuna kun tarvitsisi.
ap
Jos taloudellisesti se on mahdollista, niin olisiko lisäksi mahdollista ihan palkata säännöllistä lastenhoitoapua? Eli lapset tarhaan ja sen lisäksi 2-3 päivänä hoitaja kotiin ensimmäiseksi vuodeksi vauvan syntymän jälkeen. Hoitaja voi käydä kaupassa teille tai viedä lapsia ulos tai siivota tai vahtia heitä kun sinä tuuletut tai nukut päiväunia. Tuntuu että ylimääräinen käsipari olisi ehdottoman tarpeen joten jos siihen olisi mitenkään varaa edes muutamana päivänä viikossa pariksi tunniksi niin kannattaa hankkia sellaista.
Onnittelut vauvasta ja voimia sinulle.
oikein. En todellakaan ole aina tehnyt niin kun mieheni haluaa ja esim. miehen ulkomailla olo liittyy hänen työhönsä eikä siitä voi kieltäytyä. Mies kyllä hakee toisenlaista työtä, mutta niin kauan kun muuta ei löydy niin on tuolla töissä.
ap
Koko ap.n keskustelu ja tapahtumat pyörivät sen ympärillä, mitä ap.n mies haluaa. Hän halusi lisää lapsia, hän halusi olla mukana hoitamassa niitä, hän halusi lähteä komennukselle ulkomaille, hän halusi erota...
Olisi kiva nähdä, minkälainen nössykkä tämänkin viestiketjun aloitti?
Tuollaisessa tilanteessa tekisin ehdottomasti abortin.
miksi et ole ajatellut asioita ennakkoon ??????? miksi lapsia on väännettävä joka vuosi ??? etkö ole kuullutkkan ehkäisystä???? mielestäni tässä vaiheessa on täysin turhaa valittaa ja ihmetellä, et miten jaksaa .... sitä olisi pitänyt miettiä jo aikoja sitten. eli sinulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa enää , kuin jaksaa!!! mies on lastesi isä ja hänen on otettava vastuu teoistaan, oli uusi eukko jo katsottuna tai ei !!! eli keskustelu ukon kanssa ja heti!
Niin kuin kattilat! En kyllä pystyisi. Enkä edes harkitsisi! Ap onko vielä mahdollista korjata suhde miehen kanssa? Haluaisitko sinä? Vai haluaako mies vain jatkaa elämäänsä yksin?
Kyllä sä tästä selviät! Niin kuin joku sanoikin, niin myöhemmin lapset leikkivät keskenään ja arki sillä tavalla helpottuu vaikka alkuun varmasti rankkaa tuleekin olemaan. Tsemppiä kovasti ja yritä myös iloita tulevasta uudesta perheenjäsenestä ja paljon onnea!!!
Vai onko siihenki jo säädetty joku laki miten usein saa omalle aviopuolisolleen antaa ilman, että kauhea limapillu lortto joka jakaa kaikille? :D
miksi et ole ajatellut asioita ennakkoon ??????? miksi lapsia on väännettävä joka vuosi ??? etkö ole kuullutkkan ehkäisystä???? mielestäni tässä vaiheessa on täysin turhaa valittaa ja ihmetellä, et miten jaksaa .... sitä olisi pitänyt miettiä jo aikoja sitten. eli sinulla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa enää , kuin jaksaa!!! mies on lastesi isä ja hänen on otettava vastuu teoistaan, oli uusi eukko jo katsottuna tai ei !!! eli keskustelu ukon kanssa ja heti!
Elamasi taytyy olla helvettia.
Ap jaksamista. Toivottavasti isovanhempia tai muuta sukua/ystavia on lahella.
Jos se epäilee ettei se ole sen kun kerta teillä on ehkäisy käytössä?
Eli ne minipillerit ehkäisee vain oman aviomiehen kanssa peuhatessa...? :D
Jos taloudellisesti se on mahdollista, niin olisiko lisäksi mahdollista ihan palkata säännöllistä lastenhoitoapua? Eli lapset tarhaan ja sen lisäksi 2-3 päivänä hoitaja kotiin ensimmäiseksi vuodeksi vauvan syntymän jälkeen. Hoitaja voi käydä kaupassa teille tai viedä lapsia ulos tai siivota tai vahtia heitä kun sinä tuuletut tai nukut päiväunia. Tuntuu että ylimääräinen käsipari olisi ehdottoman tarpeen joten jos siihen olisi mitenkään varaa edes muutamana päivänä viikossa pariksi tunniksi niin kannattaa hankkia sellaista.
Onnittelut vauvasta ja voimia sinulle.
Onko sulla ystävää, sellaista jolle voi soittaa milloin vaan vaikka keskellä yötä? nyt en tarkoita mitään lastenhoito automaattia vaan aikuisen ihmisen jonka kanssa jutella jos sinua alkaa ahdistamaan.
Itsellä oli äitikaveri jonka kehtasi pyytää lapsineen kylään, vaikka kämppä ei ollut tip top kunnossa, kun yksinäinen perjantai-ilta ahdisti (miehen ollessa töissä).