Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Aion erota kirkosta. Miten kertoa kummilasten vanhemmille?

Vierailija
06.12.2011 |

Viimeisin näistä syntynyt vasta tämän vuoden tammikuussa.

Kommentit (26)

Vierailija
21/26 |
06.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että loppuuko kummius siihen kun lapsi pääsee ripille?Olen kirkkoon kuulumaton kummitustäti muutamalle lapselle.En siis ole koskaan, edes kummitukseksi lupautuessani kuulunut kirkkoon.Mutta tietty verrattavissa kummiin lasten vanhempien mielestä.

Vierailija
22/26 |
06.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta avioliitosta voi?



Olenko minä kummina sitonut itseni loppuiäkseni lapsiin, jotka eivät käytännössä enää merkitse minulle mitään? Paitsi tietysti kuluja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/26 |
06.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

saa kirkkoherranvirastosta. Vaatii kaksi todistajaa ja hyväksyttävän syyn. Syitä voivat olla liittyminen kilpailevaan uskontokuntaan, voimassa oleva vankeustuomio ja aiempi pedofiliatuomio. Muitakin oli muttei jäänyt mieleen.



Ilmoitus jätetään kahtena kappaleena virastoon josta se toimitetaan hyväksyttynä kummilapselle.

Vierailija
24/26 |
06.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

on lapsen oma ja tärkeä ihminen. Aina.



Itse en ole siskontytön kummi, koska en kuulu kirkkoon, mutta olen sille tärkeämpi kuin kummi.

Vierailija
25/26 |
06.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos kummilasten vanhemmat eivät ole itse erityisen uskonnollisia ja odota, että sinä auttaisit kummilastesi uskonnollisessa kasvatuksessa.



Jos kummiuden uskonnollinen puoli on heille tärkeä, niin sitten kannattaa kertoa.



Tietysti kannattaa miettiä, tulisiko kirkkoon kuulumattomuutesi mahdollisesti jossain muussa yhteydessä heille ilmi. Jos he ovat esim. sisaruksiasi, niin varmasti jossain vaiheessa "jäät kiinni".

Vierailija
26/26 |
06.12.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2005/2005-08-18/mielipide/Kummiutta_…



Ei tietenkään kaikki kykene hengelliseen kasvatukseen, kun oma vakaumus on muuta. Siihen seurakunnan kasvatustyöhön on kuitenkin lupautunut kun on lupautunut kummiksi. Meillä on yksi kummi, jolle uskonto ei ole läheisin asia, päinvastaista on myöhemmin kertonut, mutta yllätyin, kun siitä huolimatta on ottanut lupauksensa pitääkseen. On kysynyt kummilasta kauneimpiin joululauluihin, käyttänyt erilaisissa kirkon konserteissa ja tuonut mm. lastenraamatun. Hän on sanonut, että niin kauan, kuin itse kasvatamme lasta seurakunnan parissa, hän pitää lupauksensa.



Kaikista kummeista arvostan ehkä häntä hyvin korkealle, en voi verrata toiseen huippukummiin joka on aktiivinen ja myös antaa Kristillistä kasvatusta. Emme ole mitenkään erityisen kristillisyyttä korostava, vaan mielestämme tavallinen melkein sekulaarinen perhe. Arvostan kuitenkin heitä, jotka ottavat antamansa lupauksen tosissaan. Erityisesti, kun oma vakaumus eroaa, mutta pitää kiinni siitä, mitä lupasi.