Lue keskustelun säännöt.
Ei oikein tunnu hyvältä..
06.12.2011 |
Isäpuoleni (ollut ainoa ns kunnon isähahmoni siitä kun olin 9v ja äitini otti eron väkivaltaisesta alkkisisästäni) pyysi ilmeisen pakolliselle vuosittaiselle "kun joulukin lähestyy" visiitille minut ja perheeni eli miehen ja lapset.
Ensimmäinen vai toinen yhteydenotto tänävuonna:/
Äiti kuoli 5v sitten ja sen ekan kuolemanjälk vuoden jälk ei hän ole pitänyt oikeastaan lainkaan yhteyksiä. Nyt vikat 2v seurustellut jonkun kanssa ja siitäkin sain ikäänkuin vahingossa tietää, ovat jo kihloissakin ja saattaahan olla että menneet tässä tämän vuoden aikana naimisiinkin, mistäs sen tietäisin.
Tuntuu jo pala kurkussa siitäkin että menen sinne kotiin, tuohon lähelle, missä äitini eli vikat 2 elinvuottaan ja missä on, tai ainakin oli, monenmoisia muistoja äidistä, äiti kuoli ihan liian aikaisin 47v iässä.
Entäpä jos ei siellä enää olekaan mitään äidistä, ei edes sitä yhtä kuvaa lipaston päällä? tai äidin tekemiä paria taulua tai mitään.
Ymmärrän ihan täysin että isäpuoli jatkanut elämäänsä, niinhän sen pitääkin mennä, mutta kun olen jäänyt siitä täysin ulkopuolelle niin ei hyvältä tunnu.
Nyt sitten tuli kutsu vierailulle, ei sitä olisi tullut jos ei olisi joulu ovella, hän on juurikin sellainen savolaisjunttura joka kasvatettu kunnioittamaan perinteitä ja pitämään ns hyvistä tavoista kiinni vaikka ei minkäänlaista mielenkiintoa muuten olisikaan.
Huokaus, en tiedä mitä tehdä:´(
Kommentit (9)
Hän vain lakkasi osoittamasta mielenkiintoa n.1v äidin kuoleman jälkeen. Aivan kuin ei olisi sitä ennen ollutkaan n.20v ajan se "isäni".
Oliskin ollut riitaa niin tuo välinpitämättömyys, kiinnostuksen puute yms olisi helpompi ns kestää ja ymmärtää mutta kun ei.
Surullisinta on se että lapseni oppivat pitämään häntä n.5v ja 3v ikään asti vaarina, sen jälk ei mitään eli yhtäkään vaaria heillä ei ole.
ap
kun menet sinne. Äitisikin varmasti haluaisi isäpuolesi olevan onnellinen ja että te olisitte sovussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan, että tärkeää on jos osaatte tulla toimeen ja pidätte yhteyksiä. Senkin vuoksi, mitä tuossa mainitsit, että lapsesi ovat pitäneet häntä isoisänään. Ehkä tämä on uusi alku parempaan päin, ajattele vaikka niin.
Isäpuolesi teki väärin, kun jätti teidät huomiotta äitisi kuoleman jälkeen, mutta jokainen tekee virheitä ja kuolema on ollut varmasti iso kriisi hänellekin. Anna sinä anteeksi.
Hän vain lakkasi osoittamasta mielenkiintoa n.1v äidin kuoleman jälkeen. Aivan kuin ei olisi sitä ennen ollutkaan n.20v ajan se "isäni".
Oliskin ollut riitaa niin tuo välinpitämättömyys, kiinnostuksen puute yms olisi helpompi ns kestää ja ymmärtää mutta kun ei.
Surullisinta on se että lapseni oppivat pitämään häntä n.5v ja 3v ikään asti vaarina, sen jälk ei mitään eli yhtäkään vaaria heillä ei ole.ap
kun menet sinne. Äitisikin varmasti haluaisi isäpuolesi olevan onnellinen ja että te olisitte sovussa.
Hän vain lakkasi osoittamasta mielenkiintoa n.1v äidin kuoleman jälkeen. Aivan kuin ei olisi sitä ennen ollutkaan n.20v ajan se "isäni". Oliskin ollut riitaa niin tuo välinpitämättömyys, kiinnostuksen puute yms olisi helpompi ns kestää ja ymmärtää mutta kun ei. Surullisinta on se että lapseni oppivat pitämään häntä n.5v ja 3v ikään asti vaarina, sen jälk ei mitään eli yhtäkään vaaria heillä ei ole. ap
kun menet sinne. Äitisikin varmasti haluaisi isäpuolesi olevan onnellinen ja että te olisitte sovussa.
etta muistutat isapuoltasi liikaa edesmenneesta aidistasi, ja etta yhteydenotto siina elamanvaiheessa oli hanelle liian kova pala? Anna armon kayda oikeudesta ainakin taman kerran ja mene sinne, voihan olla etta suhteenne on viela pelastettavissa.
Enemmän hän tässä on menettänyt, ainoat lapsenlapsensa jotka tulee saamaan, ainakin hyvin todennäköisesti.
Vaikka kyllä myönään, että yli 20v pyyhkiminen tuolla tavoin on kuin saisi märkää paskarättiä naamalleen, olin aika loppu sen äidin viimeisen elinvuoden ja hautajaisten jälkeen ja lapset oli tosiaan vasta reilut 4v ja 2v.
ap
Kävivät meillä kun halusi tuoda lapsille parit lahjat ja ilmoitti että ovat menneet kihloihin ja lähtevät ulkomaille matkalle.
Ja nyt siis sen jälkeen pitänyt yhteyttä 1x tätä kutsua ennen. Eikä esim vastannut minun hänelle lähettämin viesteihin.
Lyön pääni pantiksi ettei seuraavaakaan tule ennenkuin jouluna 2012.
ap
Hän vain lakkasi osoittamasta mielenkiintoa n.1v äidin kuoleman jälkeen. Aivan kuin ei olisi sitä ennen ollutkaan n.20v ajan se "isäni". Oliskin ollut riitaa niin tuo välinpitämättömyys, kiinnostuksen puute yms olisi helpompi ns kestää ja ymmärtää mutta kun ei. Surullisinta on se että lapseni oppivat pitämään häntä n.5v ja 3v ikään asti vaarina, sen jälk ei mitään eli yhtäkään vaaria heillä ei ole. ap
kun menet sinne. Äitisikin varmasti haluaisi isäpuolesi olevan onnellinen ja että te olisitte sovussa.
etta muistutat isapuoltasi liikaa edesmenneesta aidistasi, ja etta yhteydenotto siina elamanvaiheessa oli hanelle liian kova pala? Anna armon kayda oikeudesta ainakin taman kerran ja mene sinne, voihan olla etta suhteenne on viela pelastettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsesi tilanteeseen, jossa olet menossa naimisiin lasken kanssa. Haluaisitko, että ex-vaimon kuva on kehyksissä lipaston päällä? Minä en haluaisi.
Varsinkaan jos on lapsia kuvioissa kuten tässäkin tapauksessa, on silkkaa julmuutta aivan kuin unohtaa ja sivuuttaa täysin se iso osa elämästä eli yli 20v ajanjakso.
Ja vaikka kuvaa ei olisikaan niin se ei poista sitä faktaa, että äiti ja hän ostivat kys kodin tuosta läheltämme osaksi siksi että äiti olisi lähellä minua ja lapsiani viimeiset ajat elämästään.
Eikä sitä että minä tulen aina pitämään sitä asuntoa äitini kotina ja sinä paikkana jossa lpaseni elivät lapsenlapsielämäänsä kunnes äiti kuoli.
ap
itsesi tilanteeseen, jossa olet menossa naimisiin lasken kanssa. Haluaisitko, että ex-vaimon kuva on kehyksissä lipaston päällä? Minä en haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhtaalta pöydältä? Tiesitkö omistiko äitisi puolet tuosta asunnosta? Oletko saanut sinulle kuuluvan perinnön?
kun menet sinne. Äitisikin varmasti haluaisi isäpuolesi olevan onnellinen ja että te olisitte sovussa.