Mitä ajattelet työkaverista, joka purskahtaa itkuun

Yleisesti ajattelen, että ihmisiä ollaan kaikki ja ymmärrettävää. Ei töissäkään voi loputtomasti sulkea tunteitaan ulkopuolelle.

Että hänellä on nyt rankkaa. Kysyisin että mikä on, liittyykö työhön vai muuhun. Ohjaisin esimiehen puheille, jos vaikuttaa siltä ettei jaksa työssä.

hän on oikeasti uupunut tai stten itsensä liian vakavasti ottava, itsesäällstä nautiskeleva marttyyri. En oikein keksi mitä muuta voisi ajatella. Eka tapaus saa myötätuntoni ja apuni, toka ei.

Töissä on vaikea jaksaa, jos on stressaava työ ja etenkin, jos kotona on vaikeuksia.

Koleega tuli huoneeseeni toivottamaan huomenta, iloisena. Minä purskahdin itkuun.



2 kolleegaa talutti, kädestä kiinnipitäen, minut työterveyslääkäriin.



Siitä alkoi 5 kuukauden sairauslomani: burn out.



Palasin töihin ja 4 kuukauden kuluttua aloin olla samassa jamassa. Tein päätöksiä ja sinnittelin vielä toiset 4 kuukautta ennen irtisanoutumista.



Tuon viimeiset 4 kuukautta jaksoin, koska tiesin, mitä tulossa; perustin oman yrityksen.



Nyt useita vuosia myöhemmin olen erittäin onnellinen päätöksestäni sekä myös sairastumisestani; opin sanomaan ei.



Olin työssä erittäin pätevä, johtoasema, tein kovaa tulosta, hoidin kaiken aina tarkasti ja loppuunasti. Minulle annettiin vastuuta enemmän ja enemmän. Kun lähdin, työni jaettiin 5 ihmisen kesken; 50 % meni uudelle työntekijälle ja loput 50 % jaettiin 4 vanhalle työntekijälle.