Miksi unikoulu ei toimi 10kk vauvallamme :(?

Meillä lapsi nukkui meidän kanssa samassa sängyssä 7 kk asti, tämän jälkeen sivuvaunussa 10 kk ikään asti. Imetys loppui jo vauvan ollessa 6 kk ikäinen, vauva itse kieltäytyi tissistä, mikään ei auttanut. Nukkui kuitenkin siis meidän välissä + sivuvaunussa 10 kk asti.



Vauva heräili jatkuvasti yöllä, saattoi olla hereillä jopa 2-3 tuntiakin keskellä yötä + tähän päälle n. tunnin välein huutamiset. Lääkärissäkin käytettiin, ei mitään allergioita tms. Vatsa toimi, ilmavaivoja ei ollut jne. Vauva siis saattoi raivota meidän välissäkin. Yritimme itse tassulletuhoitoa, täysin tuloksetta. Toki tässä voi olla se taustalla, että olimme aivan kuolemanväsyneitä, emme ehkä olleet johdonmukaisia enää tassuhoidossa. Joskus kanniskelin ja sylitelin vauvaa tunnista toiseen keskellä yötä. Otin vihdoin asian puheeksi neuvolassa, itkin siellä kun olin aivan lopussa. Mies oli päivät töissä, yritin nukkua vauvan päikkäriaikoihin, mutta se että ei ole nukkunut kokonaisia yöunia kuukausiin, on jo liikaa. Siis ei ollut kyse mistään pikkuheräämisistä, vaan ihan tuntien valvomisista keskellä yötä. Silloin neuvolantäti kehoitti, että nyt olisi ehkä viisainta viedä lapsi ulkopuoliseen unikouluun. Saisimme samalla (3 yötä) miehen kanssa nukuttua univelkoja pois.



Ulkopuolinen unikoulu toimi ainakin meidän paikkakunnalla niin, että lapsi vietiin sinne iltapuuron jälkeen vain nukkumaan yön yli. Olimme itse aamulla varhain jo paikalla, kunnes lapsi heräsi. Hän siis näki meidän viimeisenä illalla ja ekana aamulla. Yöllä koulutettu hoitaja tassutteli vauvaa, kun/jos heräsi. Ihan erilainen jaksaminen hoitajalla, joka ei ollut valvonut kuukausia putkeen. Lasta ei siis missään nimessä huudatettu, vaan heti kun itki silitettiin tai pidettiin kättä lapsen päällä. Näin lapsi ymmärsi, ettei ole yksin, hänen huutoonsa reagoidaan, kaikki on hyvin ja hän on turvassa. Lasten uniogelmiin erikoistunut lääkäri kertoi meille, että yössä havahtuva vauva ei ole täysin hereillä ja virkeä, vaan ihan unessa, eikä ymmärrä, että tassuttelija on ehkä joku muu kuin oma vanhempi. Kunhan joku tulee, tassuttelee, silittää, se luo turvallisuuden tunnetta. Lasta ei kuitenkaan otettu syliin, hyssytelty, keinuteltu tms. Jos olisi mennyt kovin itkuiseksi, silloin olisivat ottaneet syliin rauhoittumaan, mutta heti takaisin sänkyyn, kun lapsi rauhallinen. No, perus tassuttelun säännöt.



Ekana yönä unikoulussa lapsi heräsi 3 kertaa ja rauhoittui tassuttelulla, tokana yönä kerran ja vikana yönä ei kertaakaan. Unikoulusta saimme tarkan rapostin mitä oli tapahtunut ja mitä oli tehty.



Unikoulun jälkeen lapsi on nukkunut 11-12 tunnin yöunia heräämättä!!! Voinmin sanoa, että paras pääätös ikinä ja nyt olen virkeä ja iloinen äiti, entisen väsyneen ja horroksessa vaeltavan sijaan. LApsikin on aivan erilainen, pirteä, syö paremmin, nukkuu paremmat päiväunet, iloinen, toihukat, kiukusta ei ole tietoakaan. Ennen kun nukkui todella rikkonaisia unia, oli kärttyinen, huonostisyövä, itkeskeli ym.



Lapsikin tarvitsee kunnon yöunet! Aivojenkehityksen kannalta on tärkeää, että lapsikin nukkuu yöllä, eikä huuda ja valvo. Eriasia tietysti pienet kitinät ja heräilyt, mutta meillä touhu oli ainakin ihan mahdotonta.



Ei unikoulusta (itse toteutetusta tai ulkopuolisesta) jää lapselle traumoja. Lapsi oppii nukahtamaan itse, jos yöllä herää. LApsi siis oppii, että ei ole mitään hätää, voi nukahtaa ihan hyvin itsekseen ja jos on hätä ja tulee itku, äiti tai isi kyllä tulee sitten paikalle. Meillä lapsi on toki pari kertaa unikoulunkin jälkeen herännyt, on hampaita tulossa ym. Silloin toki käydään silittelemässä ja that's it. Lapsi kyllä tietää, ettei hän ole yksin.