Lue keskustelun säännöt.
Olen oman elämäni luuseri, enkä pääse tästä suhteesta eroon vaikka haluaisin.
04.12.2011 |
Jokainen päivä on yhtä riitelyä ja pahaa oloa. En jaksaisi enää yhtään. En kuitenkaan pysty eroamaankaan. En halua jäädä yksin. Omat turvaverkkoni ovat olemattomat ja olen varmaan kiinni tässä kodissa ja elämäntilanteessa.
Salaa toivon, että joku ihana ihminen tulisi, löytäisi ja pelastaisi mut. Joo-o, tiedän, että olen luuseri :(
Onko kukaan samassa tilanteessa tai ollut joskus? Miten tästä pääsee eteenpäin?
Kommentit (10)
onneksi ex-mieheni ratkaisi asian puolestani lähtemällä itse.
mikään ei ole pahempi kuin olla löysässä hirressä.
ja miten onnellinen olenkaan että pääsin eroon mokomasta kuspäästä!
älä sinäkään tuhlaa elämääsi huonoon parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lähtenyt. Täällä elellään. Varmaan yhtään päivää ilman riitaa ei ole vuoteen ollut.
Riitelettekö te muut päivittäin? Eli onko tämä yhtään normaalia?
ap
Se taitaa oikeastaan olla se, mikä pitää sut suhteessa.
Ei ole lähtenyt. Täällä elellään. Varmaan yhtään päivää ilman riitaa ei ole vuoteen ollut.
Riitelettekö te muut päivittäin? Eli onko tämä yhtään normaalia?
ap
ei ole normaalia!!
olen löytänyt uuden miehen ja ollaan naimisissakin oltu useamman vuoden,ja me ei riidellä oikeastaan koskaan.mitä exän kanssa riideltiin ihan joka päivä!
riitely syö kamalasti ihmistä. ansaitset parempaa.
Ota itse vastuu omasta elämästäsi ja mieti, miksi olet valinnut riitelemisen. Mieti myös, mitä vaikutuksia sillä on lapsiinne, jos teillä niitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti nyt vaan on, että tämä homma ei toimi.
ap
se, jos et saa tukea keltään. Olisin ehdottanut, että pakkaa kamasi ja mene äitisi/sukulaisesi luo viikoksi. Saat etäisyyttä koko suhteseen ja voi tulla sellainen fiilis että vois erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se onkin yksi iso tekijä tässä suhteessa. Olen osin kiinni miehen suvussa.
En halua myöskään puhua tästä tilanteesta ystävilleni. En halua kuulla heiltä että pitäisi erota. En kestä sitten katsella heitä onnellisissa liitoissaan.
Ja en halua jäädä yksin, en silläkään tavalla, että olisin se ainoa onneton sinkku jota säälittäisiin.
Voih kun on vaikeaa...
ap
Miksi ystäviesi suhteet olisivat jotenkin täydellisiä, tuskimpa hekään pesevät suhteidensa likapyykkiä julkisesti, vaikka heillä olisikin ongelmia?
Toisekseen - sinun ja miehesi välit on voitu jo huomata ystäväpiirissänne, jos ne eivät ole hyvät.
Oliko sinulla kristallipallo, kun aloit tähän suhteeseen? Ei. On hyvä oppia virheistään mutta ei aina ole sitä tietoa, kuinka pitäisi elää hyvin ja rakastaen. Jotkut saaavat sen tiedon vasta, kun ovat jo eläneet suhteessa, joka ei toimi. Ei kaikkea voi tietää etukäteen, joskus vain joutuu olemaan jälkiviisas.
Omat voimat on jo niin vähissä ettei jaksa tehdä mitään vaikka pitäisi. Päivästä toiseen kuuntelen miehen vähättelyä..