olen raskaana.

ja lähteä siitä asetelmasta, että kasvatat lapsen yksin. Kun olet tottunut ajatukseen, alat rakentaa tukiverkkoja ympärillesi. Pärjäät kyllä.

Ei sinun tarvitse välittää mitä muut sinusta ajattelevat, teet niin kuin on Sinusta oikein. Olisihan sisarus ihana lapsellesi. Voimia!

Paikkakuntasi seurakuntien diakoneilta saat käytännöllista ja myös henkistä tukea :) Soita, ota yhteyttä rohkeasti - he ovat sinua varten.

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/C871691F974613C2C2257480003C5857?Open…

http://evl.fi/EVLfi.nsf/documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?open…

Katso tämä lyhyt, mutta koskettava video http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

mutta miten ihmeessä sä olet onnistunut hankkiutumaan raskaaksi tässä ehkäisyn luvatussa maassa? Vai onko ehkäisyä edes ollut?



Ei kyllä ropise sääliä sitten yhtään.

Lapsen isästä on ilmeisen turha odottaa tukea kun ei kerran vastannut sinulle. Pärjäätte kyllä ilman häntä.



Mikä sinua huolesttaa lapsen pitämisessä? Kannattaa ehkä listata huolia ja sitten miettiä niiden realistisuutta.



Sukulaisista turha välittää. Onko sinulla ystäviä joilla olisi lapsia? Onko paikkakunnallasi yksinhuoltajaperheiden yhdistyksen ryhmää? Jokin sentyyppinen voisi olla hyvä tuki. Jos sinulla olisi raskaana oleva tai vauvan saanut ystävä, hän olisi hyvää vertaistukea.



Minulla on myös nyt raskaus ihan alussa ja isä ei tule olemaan mukana. Olen lähinnä innoissani vaikkakin tilanne tietysti myös hieman huolestuttaa. Olen päättänyt selviytyä hienosti. Toki hoitoapua pitää sitten keksiä jostain ja vähän miettiä miten vauvan hoito sopeutuu opiskeluihin mutta eiköhän se tästä.