Lue keskustelun säännöt.
Rajuja riitoja.
04.12.2011 |
Meillä on välillä järkyttäviä riitoja, ei fyysistä, mutta huudetaan toisillemme lujaa.
Lapset ei ole näitä onneksi kuulemassa.
Viimeksi eilen oli huutokonsertti ja nyt taas olemme kuin ei mitään.
Mies aamulla sanoi, minun olevan parasta mitä hänelle on ikinä tapahtunut.
Mites muilla, huudatteko toisillenne?
Kommentit (15)
Mies vaan tekee kaikkensa, että ei erottais. Nyyhkii ettei näe lapsia sit enää yms. En ole vielä sit saanu aikaseksi lähteä.. Toisaalta kun säälittää mies, tosihan se on, että sitten ei niitä lapsia näe kuin aniharvoin.
niin muuta lähistölle. Sovitte tapaamiset esim. ti- ja torstai-iltaisin klo 18-20.30, ja joka toinen viikonloppu siihen välille. Ystäväni teki näin, ja lapset meni ja tuli isälleen mielensä mukaan. Hyvä ratkaisu, parempi lapsille kuin mikään viikko-ja viikko-matkalaukkuelämä, tai pelkkä joka toinen viikonloppu. Tietysti miehen pitää olla sellainen, että kiinnostaa nähdä lapsiaan.
Parisuhdeterapiatko on käyty? Vai eikö mies suostu lähtemään? Erotessa loppuu riidat, tulee rauha, lapset näkee isäänsä.
Kyse on vain sinun joustamisestasi. Jos haluat erota, mieti miten järjestät miehellesi mahdollisimman useat tapaamisoikeudet.
terv. keväällä eronnut. (Itselläni on sopimus keskiviikkoillat 18-21 ja joka toinen viikonloppu.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kun ei vie asiaa eteenpäin. Huutaminen, tavaroiden paiskominen, toisen nimittely jne. ovat täysin turhia asioita tilanteessa, jossa ollaan eri mieltä. Muutos syntyy keskustelemalla ja kuuntelemalla.
Tunteitaan voi tuoda esille muutenkin kuin näytösluonteisesti karjumalla, repimällä ja paiskomalla ovia.
Yrität esiintyä rationaalisena, kun totuus on että sinulla vain on sellainen temperamentti, ettet osaa huutaa. Huutaminen sinänsä ei ole sen huonompaa kuin muunkaanlainen aggressioiden ilmaiseminen.
joilla ei ole sosiaalisia taitoja sen vertaa, että saisivat parisuhteensa pidetyksi kasassa. Oikeasti sen verran löyhäpäisiä naisia, jotka eivät olisi ansainneet edes tulla äidiksi, kun eivät perhe-elämää kykene elämään. Pakko saada omaa aikaa, omaa rahaa, sitä ja tätä...
Niinhän siinä sitten käy, että lapset kärsivät eniten, kun se oman elämän kaipuu tulee liian suureksi typerällä naisella.
Riideltiin ja huudettiin kuusi vuotta ja sitten tajuttiin erota.
12v yhdessä ja ikinä ei olla huudettu toisilleme. Riidelty kyllä ja oltu erimieltä js joskus yrittänyt rautalangasta vääntää, kun toinen ei vaan tajua pointtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaan tekee kaikkensa, että ei erottais. Nyyhkii ettei näe lapsia sit enää yms. En ole vielä sit saanu aikaseksi lähteä.. Toisaalta kun säälittää mies, tosihan se on, että sitten ei niitä lapsia näe kuin aniharvoin.
joilla ei ole sosiaalisia taitoja sen vertaa, että saisivat parisuhteensa pidetyksi kasassa. Oikeasti sen verran löyhäpäisiä naisia, jotka eivät olisi ansainneet edes tulla äidiksi, kun eivät perhe-elämää kykene elämään. Pakko saada omaa aikaa, omaa rahaa, sitä ja tätä... Niinhän siinä sitten käy, että lapset kärsivät eniten, kun se oman elämän kaipuu tulee liian suureksi typerällä naisella.
jos sattuisit haluamaan naimisiin! Voit ihan vapaasti mennä kosimaan, niin pääset nauttimaan avioelämästä ja kiillottamaan kruunuasi.
Varaudu muuten alun parin kolmen vuoden jälkeen nyrkillä lyömisen uhkailuihin, kuuntelemaan huutoa ja haukkumista, pikkuasioista raivoamista, 20 pulloa kaljaa viikonloppuisin..et saa tavata ystäviäsi, sukulaisesi on tyhmiä....Mä olen miljoona kertaa mieluummin "luuseri". Nääs mun lapset ei kärsi enää ja mä olen löytänyt taas ilon. Lapsetkin siitä sanoo:"Äiti nauraa joka päivä ja on iloinen". Kas kun ne kävivät minua halimassa, kun itkin avioelämän pimeinä iltoina jossain huoneessa salaa. Kotona on leppoisaa, meillä on koiranpentu, jota lapset on kauan toivoneet ja hyvä henki, istutaan kainalokkain sohvalla ja jutellaan päivän menosta ja tekemisistä. TÄMÄ on perhe-elämää.
Mutta mun mielestä luusereita on ne, jotka jää leikkimään marttyyria pman ja lastensa mielenterveyden kustannuksella. Ei hullujenhuoneesta tartte pitää kynsin hampain kiinni "ehjän perheen nimessä"
terv. "typerä" keväällä eronnut nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta kun säälittää mies, tosihan se on, että sitten ei niitä lapsia näe kuin aniharvoin.
Kai mieskin voisi anoa lähivanhemmuutta, eihän se nyt automaattisesti äidille tule! =D
ajoittamaan riidat aina niin ettei lapset ole kotona? Pidättelette vaan suuttumusta ja alatte huutaa heti kun lapset lähtee? Aikamoinen tahdonvoima kyllä.
Me ei huudeta, ei ole kummallakaan tarvetta. Ollaan rauhallisia myös riidellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä karjutaan ja riidellään ja nimittelemme toisiamme ja paiskomme toisiamme tavaroilla joka päivä aivan selvinpäin heti aamusta sängystä noustuamme. Se joka voittaa riitelyn, saa määrätä seksiasennon. Sehän on aivan tavallista elämää. Eipä ole ero tullut koskaan mieleenkään.
Meillä karjutaan ja riidellään ja nimittelemme toisiamme ja paiskomme toisiamme tavaroilla joka päivä aivan selvinpäin heti aamusta sängystä noustuamme. Se joka voittaa riitelyn, saa määrätä seksiasennon. Sehän on aivan tavallista elämää. Eipä ole ero tullut koskaan mieleenkään.
kyllä meilläkin riidellään ja huudetaan ja oviakin paiskotaan, mutta onneksi emme edelleenkään ole menneet sille asteelle, että nimittelisimme _toisiamme_!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se kun ei vie asiaa eteenpäin. Huutaminen, tavaroiden paiskominen, toisen nimittely jne. ovat täysin turhia asioita tilanteessa, jossa ollaan eri mieltä. Muutos syntyy keskustelemalla ja kuuntelemalla.
Tunteitaan voi tuoda esille muutenkin kuin näytösluonteisesti karjumalla, repimällä ja paiskomalla ovia.
Mutta minulla on huono tapa joskus hermostua muista asioista, jolloin mies saattaa joutua kuuntelemaan kohtuullisen korkealla volyymilla miten perseestä joku muu asia on. Harvoin onneksi näin, enkä siis miehelle huuda silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä karjutaan ja riidellään ja nimittelemme toisiamme ja paiskomme toisiamme tavaroilla joka päivä aivan selvinpäin heti aamusta sängystä noustuamme. Se joka voittaa riitelyn, saa määrätä seksiasennon. Sehän on aivan tavallista elämää. Eipä ole ero tullut koskaan mieleenkään.
kyllä meilläkin riidellään ja huudetaan ja oviakin paiskotaan, mutta onneksi emme edelleenkään ole menneet sille asteelle, että nimittelisimme _toisiamme_!
Oot katsonut dr philiä. (Seuraava vaihe toisen nimittelemisestä on eroaminen.)
tai kamalaa? Minulla ainakin tulisempi temperamentti, ja joskus kiehahdan nopeasti ja silloin volyymi nousee kunnolla. Jonkun mielestä äänekkäämpi kiran/lapsen komentaminenkin napakasti on huutamista, mutta tähän ei liity tunteiden kuumenemista - en sitä itse pidä huutamisena.
Ja kyllä riidellään huutamalla, en pidä sitä vaarallisena, eikä ikinä ole tullut mieleen erota. Lopuksi asiat sovitaan ja rauha palaa maailmaan. Näitä suuttumisia kyllä aika harvoin.