Lue keskustelun säännöt.
miksi moni unelmoi ok-talosta - itse asun sellaisessa ja haluaisin
04.12.2011 |
ihan oikeasti muuttaa kaupunkiin (nyt 12km matkaa eikä paikallisliikennettä). Ollaan täällä asuttu jo yli 10v, rakennettiin itse, ja onhan tämä upea ihana paikka (kesäisin varsinkin), mutta olen niin cityihminen että haluaisin takaisin keskustaan tai lähelle keskustaa. Yritettiin myydä 1,5v sitten mutta ei onnistunut, ehkä liian iso talo (8h+k)? Ehkä uusi yritys ensi vuonna. En ymmärrä miksi niin moni unelmoi ok-talosta. Kertokaa.
Kommentit (17)
missä on lapset ja auto ja omakotitalo. Mun tarvii käydä vaan asuntomessuilla ja tunnistan sisäisen haaveeni omakotitalosta. Ne maksaa enemmän kuin kerrostaloasunto eli on periaatteessa ainakin meidän perheen ulottumattomissa siksi (haluamme asua pk-seudulla).
Toisaalta tykkään asua kerrostalossa ja pelkäisin asua omakotitalossa. Lapsena asuin omakotitalossa ja muistan kuinka pelkäsin siellä yksin ollessani. Kerrostalossa koen saavani turvaa siitä, että tiedän naapureiden olevan lähellä.
Keväisin ja kesäisin kaipaan omaa pihaa, mutta koska käymme mökillä paljon, tiedän etten jaksaisi hoitaa pihaa mökin lisäksi.
Ihmisissä on hassusti niitä, jotka ei pidä meitä minään, koska olemme "köyhiä", kun asumme kerrostalossa ja se on mielestäni hyvä asia. En kaipaa tuttuja niistä, jotka haluaa olla tekemisissä vain "parempien ihmisten kanssa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on uudehko omakotitalo ja kävelymatka keskustaan. Silti alue on rauhallinen, sillä siellä on vain omakotitaloja.
minäkin haluaisin kovasti oman talon, mutta ei tulisi mieleenkään rakentaa sitä niin kauas keskustasta, ettei olisi paikallisliikennettä.
osa unelmaa omasta rauhasta ja turvallisuudesta sekä kuulumisesta tiettyyn yhteiskuntaluokkaan.
Me ollaan mietitty omakotitalon hankkimista, koska vuokra on niin korkea että sillä lyhentäisi omaakin. Mutta en vaan haluais muuttaa! Asutaan viisi vuotta vanhassa, kaksikerroksisessa päätyasunnossa. "Oma" piha on riittävän suuri lasten leikeille.Meillä on kesämökki, jonka pihalla saan toteuttaa kaikkea mitä haluan, joten en kaipaa tuon suurempaa pihaa. Naapurit on kivoja, julkinen liikenne toimii hyvin ja alue on rauhallista. Jos naapurista joskus kuuluu vähän kolinaa kun heidän lapsilaumansa rellestää, koen sen vain kodikkaaksi.
Mut on se totta, että vuokralla asuminen leimaa jollain lailla. Kaikki tietenkin olettaa, että ollaan liian köyhiä omaan ja osa olettaa että ollaan sen verran yksinkertaisia, ettei tajuta että vuokralla asuminen ei ole taloudellisesti järkevää.
Ja omakotitaloja on lähellä keskustaakin, mihinkään korpeen minäkään en muuttaisi vaikka olisi miten nättiä kesällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin haluaisin kovasti oman talon, mutta ei tulisi mieleenkään rakentaa sitä niin kauas keskustasta, ettei olisi paikallisliikennettä.
Tässähän sen taas huomaa. Itse asumme suht lähellä keskustaa, matkaa on noin 7km enkä katso tuota pahaksi matkaksi kävellä. Paikallisliikennettä on, mutta en tykkää käyttää sitä, ei, en tiedä miksi.
Alue on rauhallinen, naapureita on kyllä, mutta saa olla omassa rauhassakin, jos pysyy sisällä.
Mutta. Olen alunperin kotoisin pieneltä syrjäkylältä, lähikauppa siellä oli, lähimpään kaupunkiin oli noin 20km matkaa.
Itse rakastin olla siellä. Oli oikeasti omaa rauhaa; pihalla sai juosta vaikka alasti, eikä kukaan nähnyt sitä. Pihalla sai myös huutaa ja mekastaa, eikä naapurit tulleet heti valittamaan että "olkaa hiljaa, kun vauva/koira/marsu nukkuu".
Oli metsää jossa juosta ja leikkiä, sekä marjastaa, sienestää ja nauttia luonnosta. Oli järvi lähellä, jossa käytiin mato-ongella ja uimassa ja talvella pilkillä.
Tahtoisin niiiin asua taas jossain tuollaisessa paikassa, oikeassa kodissa ja rauhassa, ilman naapureita jotka ovat niin lähellä että ikkunasta katsoessa näkisi lukeeko naapurin vaimo Seiskaa vai Oho!:a.
Lisäksi haaveilen muutamasta kotieläimestä, hevosesta, kanoista, ehkä lampaista ja vuohistakin sekä kunnollisesta puutarhasta/kasvimaasta. Tälläisessä lähiössä se ei oikein onnistu.
Mutta siis pointti. Olemme kaikki erilaisia, ja haaveilemme eri asioista. Toiset haluavat että palvelut ja ihmiset ovat lähellä, toiset, kuten minä, haluamme omaa rauhaa sekä tilaa olla ja elää.
en todellakaan ymmärrä miksi ok-talo ois jotenkin "hienoa", että silloin oltaisi rikkaampia ja statusta olisi. En ymmärrä. Asutaan ok-talossa ja ihan tavallisia duunareita ollaan. Tuo ajatus on kyllä jonkun keksimä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan ymmärrä miksi ok-talo ois jotenkin "hienoa", että silloin oltaisi rikkaampia ja statusta olisi. En ymmärrä. Asutaan ok-talossa ja ihan tavallisia duunareita ollaan. Tuo ajatus on kyllä jonkun keksimä.
että pitää olla lainaa rutkasti tai muuten omaisuutta, että pääsee sellaiseen asumaan. Ei meidän nurkilta irtoa omakotitaloa alle 300 000 euron ja me "köyhät" asutaan siis kerrostalossa, joka maksaa pari sataa tuhatta. Ei haluta isompaa asuntoilainaa. Eri asia on tietysti, jos muuttaisi johonkin kauemmas, niin tolla parilla sadalla tuhannella sais kyllä sen omakotitalonkin.
Olemme miehen kanssa molemmat täältä Espoosta kotoisin, emmekä halua muuttaa muualle.
ihan oikeasti muuttaa kaupunkiin (nyt 12km matkaa eikä paikallisliikennettä). Ollaan täällä asuttu jo yli 10v, rakennettiin itse, ja onhan tämä upea ihana paikka (kesäisin varsinkin), mutta olen niin cityihminen että haluaisin takaisin keskustaan tai lähelle keskustaa. Yritettiin myydä 1,5v sitten mutta ei onnistunut, ehkä liian iso talo (8h+k)? Ehkä uusi yritys ensi vuonna. En ymmärrä miksi niin moni unelmoi ok-talosta. Kertokaa.
Omakotitalo ja lähellä keskustaa, tai jopa keskustassakaan asuminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Ehkä sinun nyt vaan pitää selventää itsellesi kumpaan et ole tyytyväinen, välimatkaan vain ok-taloon. Kuulostaa ensimmäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en todellakaan ymmärrä miksi ok-talo ois jotenkin "hienoa", että silloin oltaisi rikkaampia ja statusta olisi. En ymmärrä. Asutaan ok-talossa ja ihan tavallisia duunareita ollaan. Tuo ajatus on kyllä jonkun keksimä.
No kyllähän täällä maaseudulla on okt useimmilla perheellisillä varmasti yleisin asumisen muoto, mutta esimerkiksi pk-seudulla unelma omasta omakotitalosta taitaa karata monella ulottumattomiin älyttömien hintojen takia :(
No kyllähän täällä maaseudulla on okt useimmilla perheellisillä varmasti yleisin asumisen muoto, mutta esimerkiksi pk-seudulla unelma omasta omakotitalosta taitaa karata monella ulottumattomiin älyttömien hintojen takia :(
on täynnä valintoja. Monessakaan mielessä se työntyminen pk-seudulle ei aina lisää elämänlaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun koko suku asuu täällä, niin vaikea on lähteä yksin muualle. Jo isoisäni isä asui Helsingissä, samoin isoisäni, isäni muutti Espooseen ja Espoossa asun minäkin perheineni.
Ei ollut varaa pitää isäni mummolaa eikä minun mummolaa, kun ne olivat molemmat Helsingin arvokiinteistöjä. Isäni ei kyllä hennonnut äidilleen kertoa, ettei hän vastoin tämän toivetta muutakaan asumaan lapsuutensa kotiin äidin kuoltua, koska ei vaan ollut varaa muuttaa. Asunto myytiin yli miljoonalla ja tuo summa jaettiin neljän sisaruksen kesken ja siitä meni tietysti myös perintöverot.
Toki osa tuosta rahasta siirtyy aikanaan perintönä minulle (josta maksan taas perintöveroa) ja voin kenties ostaa itselleni omakotitalon täältä Espoosta...
Kun koko suku asuu täällä, niin vaikea on lähteä yksin muualle. Jo isoisäni isä asui Helsingissä, samoin isoisäni, isäni muutti Espooseen ja Espoossa asun minäkin perheineni.
on silti täynnä valintoja. Samojen asioiden parissa ne pääkaupunkiseudulle työntyvätkin painivat, kun suku ja tuttavat jäävät kotipaikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin koulukavereista monet eli ei ihan verrannollinen juttu.
Mikä sitten on elämän laatua, on eri asia. Onko omakotitalo sitä elämän laatua. Ei ainakaan meillä, kun asumme kerrostalossa tyytyväisinä. Tilaa toki haluaisin enemmän, mutta enmpi kyse on tavaran määrästä. Jos saisin nämä nykyiset romut raivattua puoleen, niin johan alettais mahtua. Sit kun vielä osais pitää ettei haali lisää romua, niin aina vaan elämän laatu paranis...
Meillä on satsattu siihen, että voimme olla paljon lastemme kanssa eli töitä tehdään sen mukaan. Itse teen osa-aikatyötä ja mieheni ei ole ottanut vastaan hänellä tarjottuja parempi palkkaisia töitä, joissa olisi ollut paljon matkustelua ja iltoja ja viikonloppuja poissa kotoa. Sen hinta on se, että asumme kerrostalossa.
Toiset tuttumme ovat valinneet ison omakotitalon ja paljon töissä olon, josta siis isommat tulot asunnon maksuun.
Tokihan elämä on valintoja! Toiselle hyvät valinnat eivät ole toiselle hyviä valintoja.
Kun ei jaksa hiippailla ja hyssytellä, ettei vaan häiritse ketään.
Täällä oman metsän keskellä saa olla ihan rauhassa ja kuunnella musiikkia,siivota,grillata ym. vaikka keskellä yötä häiritsemättä ketään.
Arvostetaan sitä. Katotaan sit vanhana jos palaudutaan taas sivistyksen pariin :)
rakensimme ihan kaupungin keskustan kupeeseen. On iso tontti ja omaa rauhaa mutta silti palvelut aivan vieressä.
Lapsilla koulumatkaa muutama sata metriä ja puolen kilometrin päässä on monta kauppaa.
Kun asuimme kaupungin keskustassa, kerrostalossa, nautin suunnattomasti lyhyistä kävelymatkoista kahviloihin, kauppoihin, teatteriin ym. Silloin minua häiritsi pakokaasut, meteli, levottomuus, eikä lapsia uskaltanut laskea pihalle yksin pitkäksi aikaa. Muutimme kuitenkin ennen kaikkea lasten takia omakotitaloon. Nyt on turvallisempi asuinalue ja toki plussaa on myös oma sauna, oma piha, ihana terassi. Hienoa on se, että omassa talossa voi pitää meteliä, pestä pyykkiä ja käydä suihkussa milloin vaan, eikä tarvitse ajatella häiritseekö toisia. Kerrostalossa sattui pari kertaa ikäviä juttuja, jotka ovat jääneet kummittelemaan mieleen; Kerran naapurin mies tuli humalassa kotiin ja oksensi rajusti vessassa koko sunnuntain. Joku pariskunta tappeli usein ja rajusti rapussamme, mutta en koskaan päässyt selvyyteen mistä asunnosta öiset tappelut kuuluivat. Kerran ikkunamme alla oli teinejä, jotka hakkasivat pesäpallomailoilla autoja. Viereinen talo sytytettiin palamaan. Kuitenkin voisin milloin tahansa muuttaa takaisin kerrostaloon, jos tulisi esim. taloudellinen pakko, eikä se tuntuisi mitenkään hirveän suurelta pettymykseltä. Olisihan se helpompi, kun joku tekisi kaikki pihatyöt ja huolehtisi, että taloa hoidetaan hyvin, eikä itse tarvitsisi huolehtia kuin vastikkeesta.