Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Temperamenttinen 3-vuotias ->voiko luonne tasaantua vielä?
03.12.2011 |
Lapsi ollut syntymästään saakka erittäin temperamenttinen (tyttö). Kyse ei siis ole uhmasta, toki välillä saattaa sekin lisätä soppaan puhtia, mutta hän vaan esim tulistuu sekunnissa sataan ja silloin ei mikään auta.... Onko mitään toivoa että lapsesta tulisi "tasaisempi" vanhempana? Onko muilla kokemuksia. Huolestuttaa nimittäin että millainen tulevaisuus tuollaisen temperamentin kanssa on.
Kommentit (6)
En osaa sanoa helpottaako joskus. Mutta itse olin jo lapsena temperamenttinen, tosiaan nollasta sataan nopeasti. Hyvin oon kuitenkin pärjänny, kunhan kotona saa sitten tunteensa näyttää. En siis tapellu kavereiden kanssa kun kotona sain tapella isäni kanssa, jolla myös samanlainen luonne.
Meillä siis kihahtaa nopeasti mutta lepytään vähintään yhtä nopeasti, eikä jäädä märehtimään.
Ja aikuisiällä on helpottanut ne kiukunpuuskatkin, oppinu vähän hillitsemään itseään.
Onko siis tyttösi juuri tälläinen, että kiukustuu ja leppyy nopeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli kiukustuu nopeasti, mutta jos ei saa tahtoaan läpi (tai edes ajatustaan) niin saattaa mennä parikin tuntia yhtä soittoa täysillä huutaen. En ikäänkuin saa "huijattua/puhuttua" lasta ympäri siitä tilanteesta jolloin pääsisi rauhoittumaan. Toisen lapsen kanssa olen onnistunut hyvin tässä, mutta hänellä onkin erilainen luonne. Muuten lapsi on aurinkoinen ja iloinen kunnes "se jokin" taas iskee.
Tunnistan lapsen temperamentissa lapsen isoäidin joka on erittäin temperamentinen vielä vanhanakin. Oli kuulemma jo lapsenakin...
ap
En osaa sanoa helpottaako joskus. Mutta itse olin jo lapsena temperamenttinen, tosiaan nollasta sataan nopeasti. Hyvin oon kuitenkin pärjänny, kunhan kotona saa sitten tunteensa näyttää. En siis tapellu kavereiden kanssa kun kotona sain tapella isäni kanssa, jolla myös samanlainen luonne.
Meillä siis kihahtaa nopeasti mutta lepytään vähintään yhtä nopeasti, eikä jäädä märehtimään.
Ja aikuisiällä on helpottanut ne kiukunpuuskatkin, oppinu vähän hillitsemään itseään.
Onko siis tyttösi juuri tälläinen, että kiukustuu ja leppyy nopeasti?
Tyttö on nyt täyttämässä 5 ja selvästi on viimeisten kuukausien aikana oppinut hillitsemään itseään ja kestää paremmin vastoinkäymisiä. Tasaantumisesta huolimatta eron rauhallisiin sisaruksiin kyllä huomaa.
Ja koko ajan on yhtä "uhmaa" ja vääntöä... Eli meillä ei ole tasaantunut.
Joskin näistä kahdesta toinen on vielä selvästi "ärhäkämpi" kuin toinen.
On siis aina ollut sitä "kiihtyy nollasta sataan" tyyppiä, jo ihan vauvana luonne näkyi ja kuului. Hankalin vaihe oli 2-4v iässä, kun uhma muutenkin on yleensä voimakkaimmillaan. Silloin saattoi huutaa ja räyhätä, ja lopuksi mököttää ja inttää vastaan vaikka kuinka kauan. Nyt kun ikää on lähemmäs 7v, niin alkaa olla huomattavasti rauhallisempi. Edelleen toki luonnetta löytyy, mutta leppyy paljon nopeammin kuin pienempänä.
Toisaalta, meillä tämä nollasta sataan sekunnissa kappale on myös se, joka näyttää ja osoittaa hellyyttä paljon, ja osaa olla niin ihanan aurinkoinen ja iloinen, että ei paremmasta väliä.
Nuorin on myös melko tempperamenttinen, mutta ilmenee vähän eri tavalla, tämä on sellainen joka kiihtyy hetkessä, mutta seuraavalla sekunnilla on taas iloinen ja lallattelee, ei jaksa möykätä kauan.
Itse olen sinällään aina ymmärtänyt helposti näitä tulisieluisia lapsiani, koska olen itsekin aina ollut melko tempperamenttinen, ja olen edelleen, räiskytään sitten yhdessä :D
Minun on melkeimpä hankalampaa kestää esikoisen "mökötys" asennetta. On aina ollut tasaisempi ja rauhallisempi kuin nuoremmat sisaruksensa, mutta on enempi tosikko, ja suuttuessaan puhumaton mököttäjä, jota minä en taas kestä..Isäänsä tullut tämä kappale :D
Alue: Aihe vapaa
käsittelyssä, niin temperamenttia voi jonkin verran ohjailla. Temperamenttihan on ihmisen tapa reagoida asioihin ja perustuu neurologisiin toimintoihin eli aivojen toimintaan, ja niihin vaikuttaa mm. hormonit. Hormonitoimintaan taas vaikuttaa vuorovaikutus ja sen laatu: turvallinen ja ennakoitavissa oleva, sensitiivinen hoiva ja hyväksyvä, ymmärtävä ja lasta rauhallisesti ohjaava suhtautuminen lapseen vähentää lapsen stressihormonieritystä ja "tasaa" lasta.
Eli olennaista on, miten ympäristö eli läheiset ihmiset kohtelevat ja suhtautuvat lapseen. Kannattaa tutustua Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoihin tms. kirjallisuuteen ja hakea sieltä ideoita lapsen kasvattamiseen.