Onko Hohto oikeasti pelottava elokuva? ev
Kommentit (47)
Kirjassakin viitattiin muutamaan otteeseen Jackin alkoholismiin ja pienen poikansa pahoinpitelyyn.
Mutta mun mielestä todella ahdistava. Ja puhun siitä alkuperäisestä Nicholsonin tähdittämästä. Uusintaversio oli aika nössö ja siitä puuttui "se jokin".
Mitämitä? Onko Hohdosta tehty uusintaversiokin? Kaikkea ne viitsii. Tiedän toki, että Kubrickin elokuvasta liikkuu kaksi eri leikkausta.
Kirjassakin viitattiin muutamaan otteeseen Jackin alkoholismiin ja pienen poikansa pahoinpitelyyn.
Että hienovaraisista vihjeistä voi päätellä tuon taustan, vaikkei sitä tietäisikään!
on ilmeisesti leikattu versio, koska Maikkari ilmoittaa elokuvan kestoksi 115' ja Imdb 142'
Onko toi leikattu versio mistään kotoisin?
Kuka tietää, mikä versio tänään tulee?
V. 1980 versio.
Kuka tietää, mikä versio tänään tulee?
V. 1980 versio.
Kuka tietää, mikä versio tänään tulee?
V. 1980 versio.
musiikillisia viittauksia, värien merkityksiä, kuvakielen merkityksiä, intertekstuaalisia viittauksia ja kulttuurisia käsityksiä, joita elokuvassa nostetaan esille tai joihin vihjataan. Niitä on todella paljon Hohdossa. Lähtien nyt alkumusiikista, joka on siis Dies Irae (vihan päivä). Heti tulee kaamea olo, ei tästä ei seuraa hyvää...
Näiden lisäksi vielä alkoholismin ja perheen dynamiikan kuvakset.
on ilmeisesti leikattu versio, koska Maikkari ilmoittaa elokuvan kestoksi 115' ja Imdb 142'
Onko toi leikattu versio mistään kotoisin?
Monta olennaista kohtausta puuttuu. Itse olen nähnyt leikkaamattoman vain 12-vuotiaana. Leikattu versio on aina tuntunut "tyngältä".
Kirjassakin viitattiin muutamaan otteeseen Jackin alkoholismiin ja pienen poikansa pahoinpitelyyn.
Että hienovaraisista vihjeistä voi päätellä tuon taustan, vaikkei sitä tietäisikään!
nämä sanotaan paljon selvemmin kuin euroopanversiossa. Luulen, että tänään tulee jälkimmäinen, mutta en tiedä.
musiikillisia viittauksia, värien merkityksiä, kuvakielen merkityksiä, intertekstuaalisia viittauksia ja kulttuurisia käsityksiä, joita elokuvassa nostetaan esille tai joihin vihjataan. Niitä on todella paljon Hohdossa. Lähtien nyt alkumusiikista, joka on siis Dies Irae (vihan päivä). Heti tulee kaamea olo, ei tästä ei seuraa hyvää...
Näiden lisäksi vielä alkoholismin ja perheen dynamiikan kuvakset.
Juurikin tämä symbolitaso on se, mikä antaa kaikkein eniten! Kiitos viestistäsi, virkisti.
musiikillisia viittauksia, värien merkityksiä, kuvakielen merkityksiä, intertekstuaalisia viittauksia ja kulttuurisia käsityksiä, joita elokuvassa nostetaan esille tai joihin vihjataan. Niitä on todella paljon Hohdossa. Lähtien nyt alkumusiikista, joka on siis Dies Irae (vihan päivä). Heti tulee kaamea olo, ei tästä ei seuraa hyvää...
Näiden lisäksi vielä alkoholismin ja perheen dynamiikan kuvakset.
Kun yhtäkkiä tajuaa, mitä "normaalissakin" kohtauksessa on tms., hyytävää!
että tämmöisen elokuvan ymmärtää. Minä ainakin taidan jättää sitten katsomatta jos ei ole tavalliselle ihmiselle ymmärrettävä
Kirjassa kivasta ja normaalista perheenisästä muuttui eristetyssä hotellissa hullu sekopää. Minusta tuo oli koko kirjan keskeisin jännitetekijä, jonka Kubrick käytännössä sivuutti kuvakikkailujensa varjoon. Leffassa Jack Nicholson oli sekopään oloinen jo heti alusta. Kukaan normaali ei olisi majoittautunut hänen kanssaan yksinäiseen hotelliin. Eli enemmän typerä kuin pelottava.
Leikkaamattoman vai amerikanversion?
musiikillisia viittauksia, värien merkityksiä, kuvakielen merkityksiä, intertekstuaalisia viittauksia ja kulttuurisia käsityksiä, joita elokuvassa nostetaan esille tai joihin vihjataan. Niitä on todella paljon Hohdossa. Lähtien nyt alkumusiikista, joka on siis Dies Irae (vihan päivä). Heti tulee kaamea olo, ei tästä ei seuraa hyvää...
Näiden lisäksi vielä alkoholismin ja perheen dynamiikan kuvakset.
Normi av-mamma ei ymmärrä mistä puhut!
Juurikin tämä symbolitaso on se, mikä antaa kaikkein eniten! Kiitos viestistäsi, virkisti.
Eli jolla ei ole sama maku kuin sinulla, on "normi av-mamma, joka ei vaan tajuu". :D Kiitos, virkisti! ;)
Se on nimenomaan psykologista kauhua. Joku sanoikin osuvasti edellä, että ns. tavallisissakin kohtauksissa on jotain ahdistavaa, esim. siinä, kun auto ajaa hotellille. Minuun ei taas uppoa ollenkaan Saw-elokuvat tms. vastaavat, missä ruumiinkappaleet lentelevät.
Ei Jack Torrance alunperinkään ollut mikään puhdas pulmunen
Kirjassakin viitattiin muutamaan otteeseen Jackin alkoholismiin ja pienen poikansa pahoinpitelyyn.
Ei tietenkään ollut, mutta oli inhimillinen ihminen, joka kärsi sairaudestaan, siis alkoholismista, josta oli toipumassa. Leffassa Jack Nicholson oli varsin saatanallisen oloinen jo heti alkumetreillä, eivätkä jatkon tapahtumat tule kenellekään yllätyksenä. Kirjassa en osannut odottaa, että juuri isä sekoaisi. Se, mitä täällä pidettiin symbolitasona, oli minusta usein aika räikeää alleviivailua.
Mutta tiedän toki, että Kubrickia kuuluu palvoa. ;)
sillä Nicholson on jo valmiiksi hullun oloinen ja hän oli muutama vuosi sitten tehnyt Oscarin arvoisen roolisuorituksen Yksi lensi yli käenpesä -elokuvassa. Typecastingia, tavallaan.
koska itse inhoan sitä, että jotain elokuvaa pidetään hyvänä vain siksi että se on Kubrickin tai vastaavien "mestareiden". Joidenkin ihmisten on vaikea enää nähdä sitä todellista elokuvaa sen tekijäpalvonnan takaa. Kiva kuulla, että Hohto on oikeasti pelottava (ja hyvä) elokuva. Tosin en pidä elokuvissa alleviivailusta, se on mielestäni katsojan aliarvioimista. Itseltäni on tämä klassikko jäänyt kokonaan näkemättä. Tänään se siis täytyykin katsoa, vaikka onkin ilmeisesti leikattua mallia.
-ap
se kauhu missään nimessä rajoitu Jack Nicholsonin rooliin? Onhan siinä vaikka mitä muutakin!