Kumpi pahempi lapselle, vanhempien ero vai toisen vanhemman kuolema?

Se että sitä vanhempaa ei enää ole olemassa ollenkaan. Vai se että lapsi voi itse päättää ainakin aikuisena että haluaako olla sen toisenkin vanhemman kanssa. Tai toki nähdä häntä aikaisemminkin jo.

Kuolema tietty. En mä ainakaan kärsiny vanhempieni erosta millään tavalla, mutta isäni kuolema otti todella koville.



Veljenikään ei puhunut yli kymmeneen vuoteen lähes mitään isän kuoleman jälkeen, joten kyllä se taisi pahempi olla se jälkimmäinen vaihtoehto.

Kuolema on äärimmäisen raskas kokemus, mutta valitettavasti se kuuluu elämään ja on helpompi hyväksyä sellaisenaan.



Kuolema koskettaa ja järkyttää kaikkia läheisiä yhtä paljon ja vanhempien (mahdolliset) uudetkin puolisot ymmärtävät lapsen ja puolison menetyksen tuskaa. Kuolema on lopullinen.



Erossa kaikki jää ikäänkuin "auki" ja tilanne jatkuu ja jatkuu...pahimmassa tapauksessa tulee vaikeita uuperhekuvioita ja lapsen koko perusluottamus aikuiseen järkkyy.

Kuolema on äärimmäisen raskas kokemus, mutta valitettavasti se kuuluu elämään ja on helpompi hyväksyä sellaisenaan.

Kuolema koskettaa ja järkyttää kaikkia läheisiä yhtä paljon ja vanhempien (mahdolliset) uudetkin puolisot ymmärtävät lapsen ja puolison menetyksen tuskaa. Kuolema on lopullinen.

Erossa kaikki jää ikäänkuin "auki" ja tilanne jatkuu ja jatkuu...pahimmassa tapauksessa tulee vaikeita uuperhekuvioita ja lapsen koko perusluottamus aikuiseen järkkyy.

jotenki hauska toi vika lause "pahimmassa tapauksessa", eikö pahin tapaus olisi se, että tiedät, ettet voi enää koskaan IKINÄ tavata isääsi/äitiäsi, jos hän on kuollut, etkä enää IKINÄ kuule hänen ääntään, häneltä ei voisi IKINÄ enää pyytää apua yms. lista jatkuu loputtomiin.

Omat vanhempani ovat elossa, mutta eronneet. Ja kyllä minä siltikin mieluummin tämän tilanteen valitsisin, kuin että toisen ois pitäny kuolla, jotta me lapset ei oltais kärsitty niin paljon.

Voi että miten joku saakin mun pinnan kireelle tyhmillä jutuillaan.

Koin nuoruudessa sekä sen vanhempien eron että isäni kuoleman ja voin kertoa ettei se ero ollut se pahempi VAIKKA ero olikin ihan järkyttävän riitaisa jne



Erosta sentään pystyi purnaamaan molemmille vanhemmille,puhumaan ja vatvomaan jne mutta kuoleman jälkeen ei sitä voi tehdä ja siitähän ne ongelmat vasta alkoivatkin,perintöriidat ja kaikki asiat olivat ihan sekaisin

Mun vanhemmat erosivat kun olin 8- vuotias ja kuolemakin olisi ollut helpompi asia käsitellä kuin mitä siitä seurasi.



Näitä kiiltokuva eroja tapahtuu vain av:llä oikea elämä on ihan eri asia.