Voi vitsi, että iski ahdistus tänään joululahjaostoksilla leluhyllyjä kierrellessäni

Sen verran kädentaitoja on meillä kaikilla ja paremmaksi muuttuu kun niitä harjoittaa.

Meillä on tapana antaa hyväkuntoisia leluja lahjaksi kavereiden lapsille, ja heillä meidän lapsille samoin. Jouluna ja synttärinä. Omat vanhemmat ostaa sitten lapselle sen erityisen yhden isomman lahjan (jouluna ja synttärinä).



Toimii tosi hyvin homma, ja lapsetkin antavat mielellään pois omia lelujaan, joista ovat "kasvaneet ohi". Pysyy lelumäärä aisoissa.

Meillä on vasta yksi lapsi (1v) eikä todellakaan tursua mitään tavaroita. Päin vastoin, todella kaipaisin lapselle leluja. Hänellä on lelulaatikossa lähinnä vauvaleluja, mutta selvästi tykkäisi jo leikkiä ja minusta leluja voisi olla enemmän. Eli hänellä on yksi little people auto ja siinä ukko, lisäksi on sisäkkäin meneviä purkkeja.



Ne varmasti riittävät vielä tässä vaiheessa, mutta olisin mielissäni jos hän saisi joululahjaksi lisääkin noita little people ukkoja ja muita sarjaan liittyviä kapistuksia, vaikka ne täällä leimataankin muovikrääsäksi.



Myös duploja voisin mielelläni "kerätä" lapselle valmiiksi. Niitähän pitää olla riittävän paljon, jotta saisi hyviä rakenteluita aikaiseksi.



Ehkä tämä taparapaljousahdistus on vain monilapsisissa perheissä, jossa lapset vähän isompia. Ainakin itse olen kerännyt lapseltani jo pois helistimen ja sellaisen "tönäisylelun" ja uusia leluja tarvittaisiin tilalle. Yli 5-vuotiaat taitavat leikkiä vuosikausia "samoilla" leluilla, joita sitten kertyy vuodesta toiseen, kun eivät samalla tavalla "jää pieneksi"

Millä te selitätte esim.sen ettei joulupukki tuokkaan sitä mitä on toivonut, vaan jotkut lakanat tai pyyhkeen??

Tai sanotteko vaan, ettei joulupukki tuo kun kaks pakettia vaikka naapurille vie jätesäkillisen?

Meillä myös ostellaan petivaatteita, vaatteita, pyyhkeitä tms. ympäri vuoden joten olisi aika omituista ostaa niitä lahjaksi. Leluja ostellaan harvoin, vain yleensä syntymäpäivänä tai jouluna.

Sama homma suksien, luistimien yms. kanssa. Ne on joka tapauksessa pakko ostaa ja mieluummin ostan ne sitten kun niille tosiaan on tarvetta enkä joululahjaksi, jolloin ei edes tiedä, koska niitä pääsee käyttämään.

Ehkä me sitten olemme materiaalin perään mutta meillä 5v. ei todellakaan osaa arvostaa vaikkapa vaatetta lahjana. Hänelle se on juttu, joka ostetaan joka tapauksessa, se on arkinen asia. Samoin kuin uimahallireissut tms. Ehkä kouluikäinen osaa noita asioita arvostaa eri tavalla.

En koe, että meillä leluja ostettaisiin paljoa lahjaksi. Tänä vuonna lapset saavat 4 lahjaa vanhemmilta, kolme sukulaisilta. Nuo neljä lahjaa ovat toivotuimmat, sukulaisille olen kertonut mieltymyksistä heidän kysyessään mitä voisi ostaa.

Muistan kyllä omasta lapsuudestani, kuinka ankeaa oli, kun lahjoja sai hyvällä tuurilla kaksi. Eipä kauheasti tehnyt mieli kertoa kavereille, jotka olivat saaneet hitusen useamman paketin. Enkä tarkoita, että pitäisi alkaa kilpavarustamaan mutta joulu on väärä aika (ainakin kun lapset ovat pieniä) alkaa pelastamaan maailmaa. Ostakaa niitä leluja vähemmän vuoden aikana niin voitte hyvällä omallatunnolla ostaa muutaman lahjan enemmän jouluna.

P.S. Meillä ei ostella aikuisten kesken lahjoja laisinkaan. Ja aika harva lelu meillä on mennyt roskiin, vaan hyväkuntoiset ja ehjät ovat päätyneet kierrätykseen tai myyntiin.

uskomus, että kiltit lapset saa paljon lahjoja ja tuhmat ei.



Kokeeko ne lapset ketkä saa tyyliin sen kaksi pakettia olleensa jotenkin tuhmempia ja huonompia kun ne kaverit ketkä sai kymmenen pakettia?

tiedostamaton toope. Jos perehtyisit hiukan asioihin, tietäisit, että maapallo oikeasti tukehtuu kohta muoviin. Se maatuu hitaasti, sitä on vaikeaa kierrättää (laatuja on liikaa), se kulkeutuu helposti ja hallitsemattomasti paikasta toiseen.

On ajattelevan ja järkevän ihmisen tunnusmerkki, että tiedostaa sen ettei nykyinen kulutushysteria voi jatkua. Se ei ole naiivia, vaikka "wanna be hauskan kyynisen" mamman on sitä kenties vaikeaa ymmärtää. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia, näet.

osn suurimmillaan. Silloin psykologine kehitys eriyttää kotiperheestä, pikkuympyröistä. Alat tajuta olevasi osa suurempi kokonaisuuksia. Ihan puhtaasti otsalohjkon kehittymistä ja persoonallisuuden kehittymistä, tiedostat itsesi suhteessa ympäristöösi.

Silloin koetaan myös vahvoja uskonnollisia tai poliittisia heräämisiä, liitytään ääriaatteisiin, puolustetaan merkikotkia, kapinoidaan, haluataan anarkiaa, Love and Peacea, ihmisoikeuksia... Just name it. Amnestyt, PEDA:t ja muuta käydään läpi yleensä nuorena aikuisena. On sappisaippuaa ja mäntysuopaa ja rastat keikkuvat mandoliinin yllä. Haetaan omaa identiteettiä suhteessa koko maailaan, ahrjoitellaan tunteiden ja välittämisen skaalaa.

Myöhemmin tuo tunteen palo tasaantuu ja elämä palaa lähemmäksi, pienempiin ympyröihin. En tiedä miksi niin käy, ehkä perheen perustamisen ja pesävietin takia katse suunatutuu lähinnä omiin jälkeläisiin ja lähi-ihmisiin. Viime kädessä kuitenkin meitä jokaista kiinnostaa vain oma hengissä pysyminen. Kun aivoinfarkti jäytää liikkumiskyvyn, ei enää muista miten paljon otti pattiin lasten vaaleanpunaiset lelut Citymarketissa.

Veikkaan ap:ta 23-vuotiaaksi

mutta toisaalta, ei kaikki lelut (edes ne muoviset) ole pelkkää huuhaata. On olemassa myös ihan kehittäviäkin leluja, ja vaikkei välttämättä edes kehittäviä, niin ihan kivoja ainakin.



Meillä lapset ei saa juuri koskaan leluja, oikeastaan vain synttäri- ja joululahjoiksi. En näe siinä mitään pahaa.



Niitä pilipali-krääsä-leluja minäkään en arvosta, niiden sijasta voisi ostaa vaikka värikyniä, vesiväripaperia, sormivärejä tms.

Meillä lapset ei saa juuri koskaan leluja, oikeastaan vain synttäri- ja joululahjoiksi. En näe siinä mitään pahaa.

en näe siinä mitään pahaa, että jouluna annetaan useampikin lelulahja!

edit

Esim.vaatteet ostetaan kun tarvitaan. Lelujakin jos joku ylikiva löytyy. Jouluna saavat vain pari lahjaa meiltä ja synttäreillä yhden. Tietysti kummit ja isovanhemmat muistavat myös. Ja taatusti tulee kielloista huolimatta myös meille aikuisille jotain "pakkokrääsää". Siis usein just jotain mitä ei tarvita. Pakkolahjomisten aika on ohi. Kouluikäisille kummilapsille annan lahjakortin tai leivontapurkin(ohje+kuivat ainekset).

mutta kirja + piirrustusvälineet + askarteluvälineet yms. ovat tosi hyviä lahjoja ihan 2v. alkaen (ikään sopivia oltava).



Leffaliput, kirjat ja cd/dvd-levyt on kivoja isommille.

ja poden edelleen ihan samaa maailmantuskaa.. Tietysti sitä voi laittaa pään pensaaseen, kun "kasvaa aikuiseksi" ja pitää sitä päätä siellä hamaan tappiin asti. Vaan miksi pitäisi?

osn suurimmillaan. Silloin psykologine kehitys eriyttää kotiperheestä, pikkuympyröistä. Alat tajuta olevasi osa suurempi kokonaisuuksia. Ihan puhtaasti otsalohjkon kehittymistä ja persoonallisuuden kehittymistä, tiedostat itsesi suhteessa ympäristöösi. Silloin koetaan myös vahvoja uskonnollisia tai poliittisia heräämisiä, liitytään ääriaatteisiin, puolustetaan merkikotkia, kapinoidaan, haluataan anarkiaa, Love and Peacea, ihmisoikeuksia... Just name it. Amnestyt, PEDA:t ja muuta käydään läpi yleensä nuorena aikuisena. On sappisaippuaa ja mäntysuopaa ja rastat keikkuvat mandoliinin yllä. Haetaan omaa identiteettiä suhteessa koko maailaan, ahrjoitellaan tunteiden ja välittämisen skaalaa. Myöhemmin tuo tunteen palo tasaantuu ja elämä palaa lähemmäksi, pienempiin ympyröihin. En tiedä miksi niin käy, ehkä perheen perustamisen ja pesävietin takia katse suunatutuu lähinnä omiin jälkeläisiin ja lähi-ihmisiin. Viime kädessä kuitenkin meitä jokaista kiinnostaa vain oma hengissä pysyminen. Kun aivoinfarkti jäytää liikkumiskyvyn, ei enää muista miten paljon otti pattiin lasten vaaleanpunaiset lelut Citymarketissa. Veikkaan ap:ta 23-vuotiaaksi

Joulussa inhoan kaikkia "kivoja" yllätyslahjoja, joille ei ole mitään käyttöä.



Jos on pakko ostaa jotain "turhaa", suosittelen kirjoja. Ne eivät vie kovin paljon tilaa ja ovat yleensä kehittäviä.

muovi kuuluu muovikeräykseen ei kaatopaikalle

muovia ei kerätä juuri missään. Meidän paikkakunnalla kerätään, mutta ainoastaan näitä pehmeitä (elintarvike)pakkausmuoveja. En tiedä, kerätäänkö missään Suomessa semmoisia kovia muoveja, joita leluissa on.

Just tollaset tyyliin kinder-munayllätys-lelut, ne on sitä turhaa. Meillä kouluikäinen saa harrastukseensa tarvittavia uusia välineitä, kirjoja, piirustusvälineitä, muutaman vaatteen, lautapelin joka sopii koko perheelle. Pikkusisko (alle 2 v.) saa leluja muutaman, esim. brion junarataansa lisäosia. Itse ei osteta toisillemme mitään. Vanhemmat ostaa yleensä jotain kalliimpaa, kysyvät meiltä mitä tarvitaan. Esimerkiksi pölynimuri ollut yhtenä vuonna, viime vuonna oli tiskikone, kun hajosi just ennen joulua. Tarpeellisia juttuja siis vaan.

Tuntuu, että tuollaiset ihmsiet ovat jotenkin jäljessä maailman kehityksestä.

Lapset saavat paljon paketteja, joissa on leluja ja kaikenlaista sellaista kivaa, mitä ei normaalisti saa. Lakanat, vaatteet, urheiluvälineet jne, ovat meillä sitä vanhempien luonnolliseen elatukseen kuuluvaa tavaraa, joka pitää joka tapauksessa hankkia eli ei ikinä lahjaksi.



Eikä meillä lasten lahjaksi saamia leluja anneta pois. Eivätkä ne yleensä edes mene rikki. Paitsi milloin kylässä käyvät ne kaverit, jotka saavat jouluna 3-5 pakettia kylpytakkeja ja huopatossuja. Ne lapset tulevat meille ja näkevät, että joulupukki toi meille juuri ne lelut, joita he toivoivat, mutta joista vanhemmat totesivat, että turhaa krääsää.



Ja silloin se todella tulee esille: joulupukki tuo lahjat kilteille lapsille. Eli meille. Ja se tuhma lapsi astuu auton päälle, särkee kaukosäätimen tms. pienessä vihapuuskassaan.



Sopikaa kaikki muut, että lapselle 1-3 lahjaa. Me voimme sitten esitellä kaikki ne tavarat, joita he eivät saaneet, koska äidillä oli angsti. Sitten ne lahjattomat perheet matkaavat Thaimaan rannoille miettimättä lainkaan, paljonko matka sinne kulutti luonnonvaroja. Minusta aika kaksinaamaista.

hih. just kuule yritin tänään selittää, että tänä vuonna pukki vähän miettinyt että kunkaikille maailman lapsille pitää tuoda , niin pukki on ajateellut tuoda kaikille lapsille yhden lahjan. että nyt pitäisi miettiä mikä se yksi lahja on jonka haluaa.



että kun porotkin ovat niin vanhoja jo, niin pukki haluaa säästää niitä.



no siihen meiän 8v totesi, että kyllä siellä on nuoria vasoja myös, jotka jaksavat tuoda.



voi että mitä keksin nyt.

Mitä, jos se "muovikrääsä" on jotain mitä lapsi on toivonut? Ei lapset näe sitä minään krääsänä vaan kivana leluna. Vain aikuiset tekee siitä ongelman itselleen.

Ei nyt ehkä kannata ostaa ihan sellaista lelua, joka hajoaa parin leikkikerran jälkeen, mutta ilmeisesti teidän mielestä "muovikrääsää" on kaikki muut kuin vanhan hyvän(?) ajan puulelut.

Itse sain lapsena aina yhden ison ja tarpeellisen lahjan sekä konvehtirasian. Isovanhempia ei ollut, joten heiltäkään ei tullut mitään. Eikä muiltakaan sukulaisilta.



Kyllä muistan miten harmitti. Jokainen joulu oli pettymys, ja oikein itketti mennä loman jälkeen kouluun, missä kaverit kehuskeli tyyliin 30 saamallaan lahjapaketilla.



Itse aion antaa lapselleni myös niitä "turhia" lahjoja. Useampia paketteja, ehkä 10 olisi sopiva määrä. Osa voi olla todella halpojakin, esim. kaunis hiuspinni tai kynä+kumi omassa paketissaan. Suurinta riemua tuottaa se lahjojen avaaminen. Ja koska en itse sitä päässyt kokemaan, haluan sen lapselleni suoda.

Ei ole mikään pakko ostaa tavaroita vain siksi että niitä kaupoissa on. Meidän ystäväpiirissä ei hankita turhaa tavaraa.