Tunnen yhden besserwisserin ja olen alkanut miettimään onko hän omastakin mielestään rasittava?

Sori.

silloin rasittavaa, kun huomaa, että taas tuli besserwisseröityä. Mä olen välillä taipuvainen besserwisseröintiin, mutta korostan, että vain toisinaan, enkä todellakaan pidä itseäni kaikkien alojen asiantuntijana. Olen ollut aina kova lukemaan ja arvostan sivistystä, joten joskus tulee epäiltyä vähemmän sivistyneiden ihmisten tietoja. Nuorempana ehkä enemmän.

Luonteeltani en kuitenkaan ole sellainen, mutta nyt musta on tullut sellainen tietyistä asioista johtuen. Sille ei nyt vaan voi mitään. SUURI SORRY!

Aina saa yrittää hillitä itseään ja olla kertomatta miten tämäkin asia pitäisi paremmin tehdä. On tosi raskasta. Jos korjaa muita, muut ovat kiukkuisia ja jos ei, jää kalvamaan se, kun tämäkin tehtiin taas päin peetä.



Mieheni on samanlainen, ja neuvomme toisiamme sydämemme kyllyydestä. Minulle ei siis ole ongelma jos joku väittää vastaan ja annan periksi jos näkemys on parempi. Ajatus kulkee vain sen verran nopeammin, että kun muut vasta tuumailevat, minulla on ratkaisuehdotus valmiina.

on autuaan tietämätön siitä, että on besserwisser. Hän luulee olevansa vain "avulias".



Ja voi olla esim. ihan mukavan rento, mutta napsahtaa päästään yks kaks ja alkaa saarnata jotain.



Pahimpia ovat piiiiiiiiitkät alentuvasti kirjoitetut meilit yhdelle ammattipostituslistalle... Kiemurtelen myötähäpeästä, kun myllytys alkaa. Niitä saattaa vyöryä 30 - 40, eikä ne lopu ennen kuin hän kokee "voittaneensa".

Hän jäi aikanaan monituiset kerrat "kiinni" väärässä olemisesta, mutta besserwisseröinti ei siihen loppunut eikä tiettävästi ole loppunut vieläkään. Ei siinä siis (kaikilla) ole kyse lainkaan sellaisesta, että tietäisi enemmän kuin muut, vaan tarpeesta esiintyä tietynlaisessa roolissa. Ja se tarve taas kumpuaa psyyken ilmiöistä, joita älköön tässä lähdettäkö analysoimaan, mutta eivät ne ainakaan henkisesetä tasapainosta kerro.



Kuten psykiatri Matti Huttunen taannoin totesi Hyvä terveys -lehdessä: "Ylimielisyys on keino yrittää hallita sietämätöntä häpeää." Tämä hakattakoon exäni hautakiveen (pian:-).

Hän jäi aikanaan monituiset kerrat "kiinni" väärässä olemisesta, mutta besserwisseröinti ei siihen loppunut eikä tiettävästi ole loppunut vieläkään. Ei siinä siis (kaikilla) ole kyse lainkaan sellaisesta, että tietäisi enemmän kuin muut, vaan tarpeesta esiintyä tietynlaisessa roolissa. Ja se tarve taas kumpuaa psyyken ilmiöistä, joita älköön tässä lähdettäkö analysoimaan, mutta eivät ne ainakaan henkisesetä tasapainosta kerro. Kuten psykiatri Matti Huttunen taannoin totesi Hyvä terveys -lehdessä: "Ylimielisyys on keino yrittää hallita sietämätöntä häpeää." Tämä hakattakoon exäni hautakiveen (pian:-).

tuttu joka tietää kaikesta kaiken. Sillä on välillä niin päättömiä ajatuksia mm. rokottamisesta ja lastenkasvatuksesta, että on ihan todella vaikeaa pitää naamaa peruslukemilla kun tyyppi paasaa. Tiedän että suurin osa tutuista naureskelee tän naisen jutuille, mutta useimmat tyytyvät päivittelemään asiaa muille kuin asianomaiselle. En usko että tajuaa itse miten naurettavaksi itsensä tekee.

olen vanhempi, korkeammin koulutettu, seuraan uutisia ja olen kiinnostunut erilaisista asioista.



Joskus joudun valitettavasti näyttelemään tyhmempää kuin olen, jotta vähä-älyisemmät työkaverini hyväksyisivät minut porukkaansa