Voiko Opamoxia tai muuta rauhoittavaa saada muuhun kuin mielenterveysongelmiin?
Aion hankkia lähiaikoina (joskus ensi vuonna) sairausvakuutuksen ja tiedän että siellä kysytään onko ollut viiden vuoden sisään lääkärissä mielenterveyden takia. Mieli on kuitenkin räjähdysherkkä ja joulustressi vaan pahentaa asiaa ja tarvitsisin ehdottomasti jotain rauhoittavaa....
Kommentit (37)
21 on siis myös ap, joka on kiitollinen että yritätte auttaa. Olo on tosi tuskainen.
Tavalliseen arjen stressiin määrättiin minulle ainakin aikoinaan.
tutkimusten mukaan epävakaa persoonallisuus tuo tullessaan ristiriitaisen kiintymysmallin joka yhdessä sun geenien kanssa saa aikaan häiriintyneitä lapsia.
Itse epävakaan äidin kanssa eläneenä luen karvat pystyssä tekstejäsi- voin ihan kymmenen vuoden kokemuksella (ennen huostaamistani)kertoa että helvettiä on. Koko loppuelämäkin vaikka hoitoa saankin :(
Juuri siksi haluan nyt apua. Surettaa kun lääkäritkään ei tajua, ettei tässä terapiat ja serotiinit auta, eivätkä osaa hoitaa. Ahdistus tekee epävakaaksi. Mutta kyllä mä sen lääkityksen haen, jos vain antavat. En tiedä saako syödä rauhottavia vakituiseen? Eihän ne tavallaan edes rauhota, vievät vaan ne pahimmat kärhet pois, niin että elämä tuntuisi normaalilta.
ap
matkavakuutukseen mahdolliset mt-ongelmat?
ei kukaan voi sanoa että tee näin niin asiat paranee, ongelma pitää ratkaista ihmisen itse ja tämä kestää juuri niin kauan kun jankkaat tätä asiaa.
Olet kyllä aika hukassa mitä elämä ja tunteet ovat.
En tajua miten kukaan tahtoo lääkkeitä tollain napsia mutta valinta tuokin on, mutta älä puhu samaan aikaan sitten jostain normaalista.
Opamox EI ole mielialalääke, vaan rauhoittava.
On mieto, toimii unilääkenenä mainiosti :)
Jos on, ja kaikki järkevät on, hankkineet benzonsa yksityiseltä sektorilta. Näitä tietoja ei vakuutusyhtiö saa, eikä mikään muukaan yhtiö.
Ei ole normaalia, että lapset ovat varpaillaan, että koska se äiti taas räjähtää "tyhjästä". Lapsilla on oikeus turvalliseen lapsuuteen, ilman pelkoja. Tämän viestin perusteella heillä ei sitä ole.
Minulla on mielenterveyden kanssa ollut menneisyydessä ongelmia. Nyt kun viisi vuotta tulee ensi vuonna täyteen, en haluaisi millään mennä hakemaan mitään rauhottavaa. Ja ne ketkä on ahdistuneita, tietävät että joulustressi voi olla se viimeinen niitti että pää hajoaa. En minä itsestäni välitä vaan lapsista jotka on varpaillaan kun ei tiedä mistä äiti milloinkin räjähtää.
eli tupakoinnin lopettamiseen. Kaksi kunnon lopettamisyritystä takana ja kokemukset kauheita... 1. viikko menee ok; kestän jumalattoman hermojen kiristyksen ja tauottoman mieliteon, mutta toisen viikon kohdalla alkaa mennä pää sekaisin, ihan siis fyysisesti.
Viime kerralla mieliala oli tosi hyvä, olin ihan voittajafiiliksissä siitä, että oli kestänyt ekan viikon, jonka kuvittelin olevan vaikein vieroitusoireineen ym. Mutta sitten iskikin sellainen masennus, ettei mitään rajaa. Olin aivan järkyttävän masentunut, itkin tunteja putkeen ja mietin oikeasti jopa itsetuhoisia ajatuksia. Tajusin kyllä, että se johtuu tupakasta, mutta tunne oli niin voimakas, että olin aivan kuin psykoosissa... Saatoin siis itkeä ja raivota tuntikausia, kunnes olin niin uupunut, että nukahdin. Kauheaa.
Haluaisin lopettaa, sillä yritämme raskautta. En voisi polttaa raskaana ollessani, ja haluaisin lopettaa ennen raskautumista, sillä pelkään, että näin voimakas stressi voisi aiheuttaa keskenmenon.
Olen kokeillut lopettamiseen tarkoitettua lääkettä, mutta se ei auttanut. Luuletteko, että lääkäri voisi määrätä jotain "hetkellistä rauhoittavaa" (ei siis masennuslääkettä vaan jotain, jota voisi ottaa parin viikon ajan pahimpina hetkinä) tällaiseen ongelmaan?
ystävälle määrättiin opamoxia kun hänen äitinsä kuoli. että kesti hautajaiset läpi.
Onko sinulla päihderiippuvuus? Kovasti tunnut olevan nappien perään. Onkohan niillä lapsillakaan niin nastaa kun äiti pilveilee?
Onko sinulla päihderiippuvuus? Kovasti tunnut olevan nappien perään. Onkohan niillä lapsillakaan niin nastaa kun äiti pilveilee?
Tyypillinen av mamma, eli täys idiootti, toivottavasti ei ole lapsia, jotka perii tuon kusipään geenit.
kun mulla todettiin paniikkikohtaukset ja niihin liittyvä ahdistus/pelko. ennen tilannetta missä tiesin saavani kohtauksen, otin pillerin... Ennen opamoxia söin xanoria ja terapeutti ihmetteli, miten joku edes enää määrää sitä huumetta, koukuttaa kuulemma samantien. Opamox koukuttaa myös, kun tarpeeks kauan popsii. mulla tuli siitä ihan kamala väsymys, saatoin nukahtaa istuma-asentoon. lopetin, kun tulin raskaaksi.
[/quote]
Tyypillinen av mamma, eli täys idiootti, toivottavasti ei ole lapsia, jotka perii tuon kusipään geenit.
[/quote]
Opamoxit olisi nyt nopea tie. Lasten takia minulla ei ole aikaa itsetutkiskeluihin. Ja mä olen valmis ottamaan vaikka mitä pillereitä, kunhan lapsilla olisi hyvä olo. Ehkä menen yksityiselle. Tosin ainakin Mehiläisessä olen allekirjoittanut lapun jossa annan luvan luovuttaa tietojani vakuutusyhtiöille. Ehkä pitää sitten mennä jonnekin toiseen paikkaan jossa lupaa en anna. Minkäköhän alan lääkärin ajan varaisin? Psykiatri?
ap
Tiedäthän, että suunnittelet vakuutuspetosta? Aiotko todella vakuutusta hakiessasi kirkkain silmin vakuuttaa, ettei sinulla ole psyykkisiä ongelmia? Luulenpa, että ahdistuksesi on moninkertainen, kun jäät petoksesta tai sen yrityksestä kiinni.
Tiedäthän, että suunnittelet vakuutuspetosta? Aiotko todella vakuutusta hakiessasi kirkkain silmin vakuuttaa, ettei sinulla ole psyykkisiä ongelmia? Luulenpa, että ahdistuksesi on moninkertainen, kun jäät petoksesta tai sen yrityksestä kiinni.
Tietysti kannattaa vakuuttaa terveyttään, mitä nyt muutama opamox mihinkään vaikuttaa. Mehän niitä vakuutusmaksuja maksamme, kyllä pikku "huijaukset" on niissä otettu huomioon :)
Minulle määräsi lääkäri noita kun lapsi kuoli.
rentoutuksista, meditoinnista, liikunnasta tai yhtään mistään ole apua kuin juuri siksi hetkeksi kun teen sitä. Olen aina ollut tempperamenttinen ja äkkipikainen enkä itse sitä osaa hallita, se on syvällä luonteessa. Mutta kun on ahdistunut se saa todella ikäviä piirteitä, välillä tuntuu että pää räjähtää jostain ihan pikku jutusta. Tiedän näyttäväni silloin tosi pelottavalta. Ja vakavan masennuksen sairastaneena tiedän etten ole masentunut, vaan ahdistunut.