Luulin olevani jotenkin sinut sen kanssa, että toista lasta ei tule...

Kunnes sain tänään kuvaviestin vanhalta opiskelukaverilta, joka on saanut eilen pienen pojan... En edes tiennyt että on raskaana. Purskahdin itkuun.



Sain alkusyksystä keskenmenon. Toista lasta on yritetty pian neljä vuotta tuloksetta. Hoitojakin tehty vaikka kuinka monta. Kolmen ja puolen vuoden taloudellisten ja henkisten panosten tulos: yksi keskenmeno. Ehkä tämä kipu joskus helpottaa. Kai? Onneksi on tuo ainokainen lohtunani.



Monen lapsen äidit, toivottavasti ymmärtäisitte, että kaikki eivät ole yksilapsisia itsekkyyttään. Viimeksi toissapäivänä sain työpaikan illanvietossa kuulla neljän äidiltä, kuinka yhden lapsen äidit on aina sellaisia turhan vouhkaajia. Arvatkaa sattuiko? En mä haluaisi olla vain yhden lapsen äiti!



Ugh.