Mitä ja miten kertoa lapsille eron syistä

kuin omani aikoinaan. Meillä kuvioon ei liittynyt pettämistä. Kerroimme lapsille, että eroamme, koska emme enää halua olla naimisissa. Ja että rakastamme lapsia yhtä lailla kuin ennenkin ja olemme edelleen heidän äitinsä ja isänsä. Kun lapset kysyivät tarkempia syitä, totesin että ne ovat henkilökohtaisia ja aikuisten asioita. Kaikkea ei tarvitse kertoa. Lapsillemme riitti ja riittää syyksi se, ettemme enää yksinkertaisesti halua olla naimisissa ja että tämä on minun ja heidän isänsä välinen henkilökohtainen ratkaisu, joka ei muuta meidän suhdettamme lapsiin. Tietenkin jos vanhemmilla on rajuja riitoja, joihin lapset joutuvat väliin, voi joutua selittämään enemmän. Meidän esimerkki toimii silloin, jos vanhemmat ovat edelleen asiallisissa väleissä ja arki säilyy muutoksista huolimatta rauhallisena.

kiitos kommentista. Samanlainen se tilanne oli omassakin erossa aluksi. Ja pettämisasiasta vaikeneminen tehtiin juuri lapsien vuoksi. Ajatus oli, että meidän vanhempien välinen juttuhan tämä nyt on. Nyt vain on käynyt ilmi, että murkkuikäinen tulee ja 'paljastaa' miten asiat oikeasti ovat olleet. Vaikeaksi tämän koen itsekin ja päättänyt, että jos lapset asian puheeksi ottavat, en ala valehtelemaan. Tämä tilanne ei helppoa kenellekään...

Mä niin odotan että miehen kakarat kysyy miksi isä ja äiti erosi. Pääsee kertomaan mitä se nainen teki. Koska tokihan nainen seisoo tekojensa takana ja pystyy sen lapsilleenkin tunnustamaan että hajotti perheensä hyppäämällä vieraissa.

Ehkä itse en ihan kaikkea (että suhteita on ollut useita ja aikaisemminkin), mutta nostaisin ihan reilusti esille sen, että äiti on ollut/on rakastunut johonkin toiseen mieheen kuin isään, eikä sen takia ole halunnut enää isän kanssa jatkaa. Ja että tämän on loukannut isääkin niin paljon, etttei tämäkään halua äidin kanssa enää jatkaa.



Keskustelussa voi ottaa esille sen, että vaikka kerran rakastuu ja päättää rakastaa, menee naimisiin ja saa lapsia, niin siltikään avioliitto ei toimi itsestään. Että siitä pitäisi pitää huolta ja tässä äiti ja isä ovat epäonnistuneet ja tämän takia äiti on rakastunut johonkin toiseen.



Tai jotain sinne päin.

Ovat melkoisen asiallisia ja näistä sai ehkä hieman lisäselvyyttä siihem miten aion edetä. Voinkin sen kertoa, että kerron lapsille jos itse haluavat tietää. Tämä kaikki asiamielessä ja siten, että ainakaan itse en yksityiskohtiin lähde. Niissä on itselläni ollut ihan tarpeeksi kärsimistä ja ainakaan itse en niitä lapsilleni tuo. Jos haluvat, niin voivat kysyä äidiltään lisää, sillä minullehan on kerrotty tietyt versiot...ja ne eivät välttämättä ole lopullisia versioita. Elämssä joutuu tekemään valintoja ja kaikki ei aina mene kaikki niin kuin on liittoa solmittaessa ajateltu. Siltikin kristilliset arvot omaavan henkilön odottaisi noudattavan omia kristillisiä arvojaan. Siihen ei kuulu toisen nöyryyttäminen, hylkääminen, valehtelu ja pettäminen. Tuollaisten kokemusten jälkeen on erittäin vaikea pitää kieli keskellä suuta ja kertoa kuinka toinen on 'rakastunut' muutaman kerran toisiin miehiin. Mielestäni tämän mallin myöntäminen ja arvostelematta jättäminen antaa lapsille kuvan, että näin voi tapahtua ja ei sille mitään voi. Ja että näin voitte myös te lapset toimia kun oma äitikin on näin tehnyt. Näin ei varmaan kukaan halua omien lapsiensa toimivan joskus tuelvaisuudessa. Tuo nyt jotenkin on saatava puettua oikeisiin sanoihin. Liitto on kahden kauppa ja sen purkautuessa olisi todellakin hyvä miettiä mitä ja miten lapsilleen kertoa. Kuitenkin niin, että tästä ei seuraa tahattomia ja aiheettomia kärsimyksiä + taakkaa jälkikasvulle kannettavaksi...