Olipa hengenlähtö todella lähellä alkoholin takia.

Olin 25-vuotiaana viikon ryypännyt putkeen stadin eri yökerhoissa. 15 000 mk meni omiin drinkkeihin, naisten juomiin, ruokaravintoloihin ja taksimatkoihin.



Aamulla yökerhosta taksilla kotiin ja herättyäni illalla takaisin yökerhoihin. Joka kerran mukaan tarttui eri nainen, jonka kanssa harrastin seksiä ja sitten menin taksilla heidän kanssaan hyvän ravintolan kautta yökerhoihin takaisin.



Viikon tätä jatkettuani matkustin taksilla Leppävaaran Alkoon ja ostin 0,7 l pullon Leijonaa ja litran pullon giniä. Matkalla heitin viimeisimmän naisen kotiinsa Meilahteen.



Jatkoin taksilla matkaa Kirkkonummelle ja poimin pari kaveria kyytiin ja menimme kolmestaan taksilla Meiko-järvelle uimaan.



Tyhjensin Leijona-pullon huikalla ja hyppäsin järveen ja vajosin pohjaan noin kuuden metrin syvyyteen selälleen makaamaan noin kolmeksi minuutiksi miettimään elämän tarkoitusta.



Kaverini jäivät kalliolle.





Kun päätin lopulta nousta pintaan, huomasin, että happivaje oli vienyt jaloistani liikuntakyvyn kokonaan.



Aloin ryömimään armeijassa oppimallani kyynärpääryöminnällä kohti läheistä kallioleikkausta ja onnistuin raahautumaan kyynärpäillä kallionreunaa pitkin kuusi metriä ylös raivon voimalla.





Kun pääsin pinnalle, käteni pulppusivat verta solkenaan ja kaverini nauroivat minulle pilkallisesti minut nähtyään.



Siitä kyrpiintyneenä ajoin taksilla isäni asuntoon ja sisään päästyäni iskin isäni päähän taksissa juomani tyhjän litran Gin-pullon murskaksi ja iskin isäni pään seinään ja laitoin puukon kurkulle ja kysyin rauhallisesti: Vastaa rehellisesti, oletko ikinä lyönyt äitiäni tai minua?



Vastausta ei kuulunut,joten otin kännykän ja soitin äidilleni, joka ei humalassa myöskään myöntänyt mitään sellaista tapahtuneeksi.



Pelkäsi isääni.



Ajoin pois taksilla.



Toisen kerran hengenlähtö oli lähellä, kun poliisit laittoivat minut rautoihin ja potkivat maihareilla molemmat kyljet mustaksi ensin heitä hakattuani ja potkittuani ja veivät alasti putkaan.



Perillä kysyin, tuleeko taas sakkoja virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta, niinkuin viime kerralla, kun ammuitte mua etälamauttimella ja annoitte minuutin virtaa putkeen, niin että selkä oli ihan veressä, vaikka mulla on sydänvika?



Vastaus oli ei tule tällä kertaa, eiköhän me olla tasoissa toistaiseksi.



Luulin maksan repeytyneen, koska sitä särki kuukauden, mutta en mennyt terveyskeskukseen, koska minua ei hoideta siellä.



Putkan ovea potkiessani ja karjuessani ovea potkittiin toiselta puolelta ja huudettiin: Me pidetään sua siellä, niin kauan, että kuolet!



Aloitin nestetankkauksen putkan hanasta, sillä en aikonut luopua hengestäni helpolla.



Lopulta neljä poliisia avasi oven ja minut vietiin sairasosaston puolelle poliisipsykiatrin vaarallisuusarvioon, mutta pakkohoidon kriteerit (M1-lähete) eivät täyttyneet, koska en ole mielisairas ja pääsin vapaaksi.



Psykiatri kyllästyi kuuntelemaan luentoani Nato-optiosta ja kapitalismista ja globalisaatiosta ja siihen kun tarjosin hänelle koko ajan vettä ja sanoin, että juo nyt hyvä mies, ettei jano yllätä, ei se ole myrkytytettyä.



Kisahallista päästyäni törmäsin nelosen ratikassa invapenkillä istuessani Paavo Lipposeen ja keskustelin hänen kanssaan politiikasta. Paavo jäi eduskunnan pysäkillä pois ja huikkasin perään: Terveisiä Päiville ja tytöille!



Onneksi olen nyt parantanut tapani ja olen 37-vuotias naimisissa oleva onnellinen kolmen tytön perheenisä, ihan niinkuin Lipponenkin :)