Onko teillä ystäviä, joiden seuran ajatteleminen tuntuu ahdistavalta ja/tai velvollisuudelta?
Mitä mulle on tapahtunut kun en jaksa enää ystävää? Ahdistaa vaan ajatus että pitäisi jaksaa pitää yhteyttä.
Kommentit (4)
ei äitiinkään tarvitse pitää yhteyttä jos se ahdistaa. Mutta sellaisen ahdistuksen vielä jossain määrin ymmärrän, mutta en sun ystävä-ahdistustas. Ei kenenkään ole pakko olla ihmisten kanssa joiden kanssa ei halua olla. Paitsi no ehkä työkavereiden. Mutta sekin vain työajalla!
Mä en vaan jaksaisi kaikkia vanhoja painolasteja enää.
ei äitiinkään tarvitse pitää yhteyttä jos se ahdistaa. Mutta sellaisen ahdistuksen vielä jossain määrin ymmärrän, mutta en sun ystävä-ahdistustas. Ei kenenkään ole pakko olla ihmisten kanssa joiden kanssa ei halua olla. Paitsi no ehkä työkavereiden. Mutta sekin vain työajalla!
ap
Mä en vaan jaksaisi kaikkia vanhoja painolasteja enää.
ei äitiinkään tarvitse pitää yhteyttä jos se ahdistaa. Mutta sellaisen ahdistuksen vielä jossain määrin ymmärrän, mutta en sun ystävä-ahdistustas. Ei kenenkään ole pakko olla ihmisten kanssa joiden kanssa ei halua olla. Paitsi no ehkä työkavereiden. Mutta sekin vain työajalla!
ap
Oletkohan mun lapsen kummi..? Jos olet niin tekstailtiin tossa tunti sitten. Anna olla, ei ole mikään pakko teeskennellä kenenkään yhtään mitään. Kummius on ihan syvältä -ellei se sitten tule suoraan sydämestä.
en ole erityisen sosiaalinen