Miten jaksan tällaisen miehen kanssa:

Ma en tieda miksi olin niin kykenematon empatiaan, kun kyse oli miehestani, mutta tein kuten miehesi. Han kertoi, miten paha kurkkukipu tms. ja ma en joko yhtaan kommentoinut, tai mainitsin, etta niinhan on mullakin kurkkukipu. Toissa osasin olla kollegoiden suhteen paljon empaattisempi. En osaa siis todellakaan sanoa, miksi tein niin. Kerran mies oli ilmeisesti todella kipea. Ajattelin taas etta on sellainen valittelija, enka jaksa hoosata kuin vauvaa. Han siihen sitten sanoi, etta on surullista, etta hanen tyokaverinsa voivottelevat, kuinka kipean oloinen han on, mutta vaimo on taysin tunteeton. Silloin tuli huono omatunto. Siita on jo monta vuotta, ja nykyisin otamme toisemme huomioon paremmin. Tai siis mina hanet.

Ja eipä ap:kaan kuunnellut miehen vuodatusta miten kamala päivä hänellä oli. Tai kommentoinut siitä mitään, tuskin kuunteli edes kun oli vaan blaablaa.

Aika omanapaista porukkaa etten sanoisi.

lapsellisia, kilpailette kummalla on stressimpi duuni ja kumpi on jotenki tärkeämpi kiho... ja oikein omat laptopit Anna mun kaikki kestää... vakka kantensa valinnut jälleen kerran...

Itse olin tänään tutkimuksissa sairaalassa, ja soitinkin miehelleni aamulla ja kerroin ensimmäisistä (olin siis koko päivän). Sen jälkeen jouduin hankalaan tutkimukseen, joka aiheuttikin migreenin ja oksentelun. Loput tutkimukset keskeytettiin, sain uuden ajan ja häädön. Ajoin sitten kotiin puolen tunnin matkan järkyttävässä päänsäryssä ja oksentaen vähän väliä. Kun pääsin kotiin, oksensin vielä pari kertaa ja sitten tankkasin särkylääkettä lisää ja nukuin pari tuntia. Yllätyin, kun tajusin, että mies ei ollut soittanut ja lapset pitäisi hakea (oltiin puhuttu, että soitellaan, kumpi hakee). Hain lapset ja soitin miehelle, että olo on aika hutera ja molemmilla lapsilla on vielä harrastukset tänään. Mies lupaa tulla.



Ei tullut. En jaksanut viedä lasta harrastukseen, joten se jäi välistä. Mies tuli niin, että olisi ehtinyt viedä toisen mutta ei viitsinyt, kun en minäkään viitsinyt. Oli kuulemma nälkä. Kun sanoin vähän loukkaantuneena, että olen oksentanut tänään, pää on edelleen kipeä ja olo aika hutera, mies suuttui ja ilmoitti, että hänellä on ollut ihan karmea päivä. Se siitä. Ei kysynyt edes, miten oli tutkimukset menneet ja miksi oksentelin. Yritin vielä sanoa, että voisi ainakin soittaa ja ilmoittaa, jos ei tulekaan, vaikka lupasi, mutta silloin mies ärähti, että lopeta nalkuttaminen.



Mikäköhän sitäkin vaivaa?



Niin, tunneälyä ainakin puuttuu.

"mä en olekaan terve, ja hyvä jos elossa. En mä kellekään kelpaisi, ja periaatteessa vähän tällaiseksi tapailujutuksi tääkin suhde on kuivanut, kun en miestä jaksa enää."



Niin no ihan mitä terveydentilasi rajoittaa, pystytkö elämään kuin terveetkin? Ja jos et niin elät kuitenkin, vaikka hieman rajoittuneesti? Varmasti et kellekään kelpaakaan jos itsekin ajattelet niin:) Onko parempi sitten huonossa suhteessa kuin etsiä parempaa ja nauttien samalla elämästä muilla tavoin.. Ei kannata antaa vanhojen juttujen määritellä tulevaisuutta jos haluaa muutoksia elämään:)

Kaksi lasta ennestään ja ikää alkoi olla liikaa muun muassa, kun tulin kolmannen kerran vahingossa raskaaksi.

Päädyin keskeytykseen etupäässä miehen halusta, jonka tein lääkkeellisesti kotona. Kerroin miehelle kuinka se menee ja koska tapahtuu ja että voisiko hän tarkistaa töistä puhelimitse vointini esim. parin tunnin välein, niinkuin lääkäri oli käskenyt mahd. komplikaatioiden takia.

Tuli sitten keskeytyspäivä, aamulla ukko tiuskaisi että no mitä mun nyt sitte pitää tehdä! Sanoin että soittaisi parin tunnin välein ihan vaan että vastaan puhelimeen että olen ok. Siihen tokaisi että ei hän pysty töistä soitteleen. Päädyin siihen että itse laitoin tekstarin pari kertaa päivän aikana että olen ok, ja niihinkään en saanut vastausta.

Pari kk siitä lähdin.

Ja kuulkaa, niihin EI tehoa mikää keskustelu! Se on ihan naistenlehtikamaa.



Kunnon raivarit ja kilarit ovan paljon tehokkaampia kuin marttyyrius ja miehen "kasvattaminen" keskustelemalla (joka saattaa tuntua lisäksi miehestä kauhean alentavalta).

Jos ei pyst raivoomaan, niin sitten kannattaa erota.