Miten jaksan tällaisen miehen kanssa:

Ja kuulkaa, niihin EI tehoa mikää keskustelu! Se on ihan naistenlehtikamaa.

Kunnon raivarit ja kilarit ovan paljon tehokkaampia kuin marttyyrius ja miehen "kasvattaminen" keskustelemalla (joka saattaa tuntua lisäksi miehestä kauhean alentavalta).

Jos ei pyst raivoomaan, niin sitten kannattaa erota.

Toisten huomioiminen opitaan jo lapsena ja nuorena, vaikea sitä on aikuiselle enää opettaa. Ja kuka edes jaksaa opettaa aikuiselle perusvuorovaikutusta.

Paljon parempi.

Eikö empatiakyvyttömyys tule esiin jo seurusteluaikana?

Teillä on joku ihme kisailu keskenänne ja kumpikaan ei edes yritä kuunnella toista. Silti on lisäännytty toistamiseen.

aika onnettomia miehiä teillä on, tässähän tunnen itseni ihan maailman parhaaksi mieheksi.:)



Kyllä sitä voi yksinkin olla onnellinen, tai oikeastaan mun mielestä se on yks onnellisen elämän perusedellytyksistä että tulee toimeen ittekseen, sitten vasta etsii itselleen kumppanin. Mua ei kaduta yhtään että oon pysyny sinkkuna/tai lapsettomana kolmekymppiseks asti, oonpahan kerennyt nähdä maailmaa ja tutustua itseeni.

Ole omia koneita, jos kerran töitä pitää niillä tehdä?

Ja lasten ruoka nyt saa 15 min. myöhästyä.

Mutta mullakin on kyllä sellainen miesystävä, joka on aina kipeämpi kuin minä, ikinä se ei sano mitään lohduttavaa, jos jotain sanon, kertoo vain, että hän on kipeä myös. Odotan milloin sillä on pahemmat kuukautiskivut kuin mulla..

En kattelis, jos mulla olis varaa valita.

No eiks teillä Ole omia koneita, jos kerran töitä pitää niillä tehdä?

Ja lasten ruoka nyt saa 15 min. myöhästyä.

Mutta mullakin on kyllä sellainen miesystävä, joka on aina kipeämpi kuin minä, ikinä se ei sano mitään lohduttavaa, jos jotain sanon, kertoo vain, että hän on kipeä myös. Odotan milloin sillä on pahemmat kuukautiskivut kuin mulla..

En kattelis, jos mulla olis varaa valita.

Eli mäkki on koko ajan auki ja PC "avautuu niin hitaasti, että asia olisi jo hoidettu mäkillä". Läppärit siis molemmilla.

ap

mutta ainakin sun mies vastaa sulle jotain. Mun mies vastaavissa tilanteissa vaan kääntää selän ja menee toiseen huoneeseen tekemään jotain toista hommaa - hän ei siis edes sen aikaa voi pysähtyä, että voisi edes kuulla mitä sanon. Hän ei myöskään väheksy sanallisesti sairastamistani, mutta nyt kun mulla on olut jo viikon verran ääni poissa, ei hän näytä siihenkään reagoivan. Hän ei edes yritä hoitaa tilanteita lasten kanssa jotta mä voisin säästää ääntäni (jotta se voisi ehkä joskus jopa palautua). Sama juttu pätee käytännössä kaikkeen sairastamiseen. Oli mulla 39,9 kuumetta, oksennustauti tai mikä hyvänsä sairaus, hän olettaa mun hoitavan kaikki samat hommat kuin aina ennenkin, vaikka jopa pyytäisin apua. Hän ei tunnu edes ymmärtävän että voisi olla joku hyvä syy "rajoittaa normaalia toimintaa" - nytkin, kuten aiemmissa raskauksissa, hän ei ymmärrä etten minä voi siirrellä esim. sohvaa itsekseni.



Kaikkein älyttömintä koko tilanteessa on se, että tätä samaa on kestänyt 7 vuotta, tämä on kolmas raskaus, ja olen selittänyt rautalangasta vääntäen hyvin perusteellisesti useita kertoja esim. sen, miksen voi 28. viikolla raskaana ollessani siirtää sitä sohvaa yksin, sairastaessani kertonut tarkkaan, miltä tuntuu ja miksi toivoisin hänen olevan apuna, ja senkin, miltä hänen käytöksensä tuntuu, kun hän vain kääntää selän eikä vaivaudu yhtään olemaan edes läsnä mulle.

vuorovaikutus on sen tasoista...

Hän ei tunnu edes ymmärtävän että voisi olla joku hyvä syy "rajoittaa normaalia toimintaa"

Ajattele miten kova paikka se saattaisi olla hänelle. Hän tuskin haluaa ajatella, että sinä olisit jotenkin toimintakyvytön. Olisiko niin, että sinusta on tullut hänelle jossain määrin äidin korvike tunnetasolla.

En nyt osaa paremmin selostaa tätä. Toivottavasti ymmärrät pointin.

lapsellisia, kilpailette kummalla on stressimpi duuni ja kumpi on jotenki tärkeämpi kiho... ja oikein omat laptopit Anna mun kaikki kestää... vakka kantensa valinnut jälleen kerran...

ja pyytäisit samaa mieheltäsi. Tietokoneet kiinni niin ehtisitte kuuntelemaan mitä toisella on asiaa (ja niillä lapsilla).



Ja jos ne viestit nyt oli ihan PAKKO lähettää (mitä ei kuitenkaan sitten ollut), niin se ruuan viivästyminen tuskin olisi maailmaa kaatanut.



Minusta tuntuu että kärpäsestä tuli nyt härkänen.

Etkö voisi ihan vaan keskustella miehesi kanssa asiasta ja syyttelemättä häntä kertoa, että sinulle tulee paha mieli kun mies ei kuuntele ja sinusta tuntuu että häntä ei kiinnosta asiasi? Mitä jos istuisit sen kanssa rauhassa alas ja juttelisit sen kanssa ja tekisit selväksi mille tuntuu? Eikö luulisi menevän perille? Ehkä siitä miehestä tuntui että se haluaa vuorostaan kertoa oman päivänsä kulun ja hänenkin hommat on tärkeitä, siitähän voi tuntua samalle kuin susta? Tiedät enemmän kun keskustelet miehesi kanssa:)



Joku kirjoitti olevansa vielä "pahemman" miehen kanssa kuin aloittaja mutta en lukenut pidemmälle.. En ymmärrä, miksi te olette suhteessa ihmisten kanssa jotka teitä noin kovasti ärsyttävät? Jos se mies on normaali niin varmaan voisi puhua sen kanssa ja yrittää selvittää asiat sekä tehdä tunteet selviksi, ja tehdä kompromisseja asioissa.. Jos kerta kyseessä mies jossa paljon hyvää mutta jotain ärsyttävääkin. Onko se niin vaikeaa avata se suu siellä kotona?

"miltä hänen käytöksensä tuntuu, kun hän vain kääntää selän eikä vaivaudu yhtään olemaan edes läsnä mulle."



No sitten kovemmat otteet käyttöön jos suhde ei kerran tuollaisenaan toimi etkä tuollaista käytöstä jaksa?



Kyllä näitä viestejä lukiessa saa olla kiitollinen omasta miehestä, juttelee ja kuuntelee sekä ei tosiaan käännä selkää tai jätä huomioimatta.. En osaisi edes kuvitella suhdetta jossa tuntuisi että puhun seinälle tai sille että en ole toisen mielestä kiinnostava, tai edes pienen ajan ja keskustelun arvoinen.. Ehkä suhteet on päässeet jo liikaa arkiintumaan, olisko keskinäinen laatuaika mitään? Jos olette tyytymättömiä johonkin, tiedätte mitä tehdä, ei se asia tänne kirjoittamalla muutu.

"En kattelis, jos mulla olis varaa valita."



Niin kauan kun olet terve ja elossa, sulla on varaa valita uudelleen. Ei ole pakko elää tulevaisuutta menneisyydessä tehtyjen valintojen mukaan:)

Miksi sinä yksi teit vielä kolmannenkin lapsen sen laiskimusukkosi kanssa? Nyt olet kyllä ollut sen verran typerä, että voit syyttää itseäsikin.



Ja Ap, jätä työt toimistolle.

"En kattelis, jos mulla olis varaa valita."

Niin kauan kun olet terve ja elossa, sulla on varaa valita uudelleen. Ei ole pakko elää tulevaisuutta menneisyydessä tehtyjen valintojen mukaan:)

mä en olekaan terve, ja hyvä jos elossa. En mä kellekään kelpaisi, ja periaatteessa vähän tällaiseksi tapailujutuksi tääkin suhde on kuivanut, kun en miestä jaksa enää.

Mies vei ap:n koneen, eikä viitsinyt käynnistää omaansa. Eikö ap voinut käyttää miehen konetta, vai olivatko tiedot sillä omalla koneella? Ja nyt saat sitten töissä selittää, ettet saanut tehtävääsi tehtyä, koska mies vei koneesi?

Tunnut olevan ihminen, joka etsii konflikteja. Miksi esität omat asiasi tuohon tyyliin. Jospa aloittaisit joskus kertomalla jotain kivaa. Kehumalla miehesi ulkonäköä, tai sanomalla että olet ikävöinyt häntä. Vasta myöhemmin illalla voi purkaa päivän tylsiä juttuja, jos siihen on tarvetta. Negatiivinen kierre on aika äkkiä valmis, jos aina tavatessa ja kotiin tullessa aletaan valittaa jostain. Puolin ja toisin.



Ja tuo toinen esimerkki. Mikset vain laittanut sposteja menemään, tekemättä siitä noin suurta numeroa. Lapset tuskin ehtivät kuolla nälkään vartissa.



Toi on niin tyypillistä naisille. Jos on joku oma juttu tekemättä/kesken on heti korostettava sitä että nyt tässä joutuu lapsia hoitamaan ja töitä tekemään samaan aikaan eikä toinen ymmärrä yhtään. No ei ymmärräkään, koska se on aivan tarpeetonta.