Itseään laittava kotiäiti ei saa ystäviä.
En minä ainakaan. En tiedä, pitävätkö muut äidit minua jotenkin ylpeänä, pinnallisena tmv? Vai mistä kiikastaa. Olen ystävällinen, reilu, en juoruile, olen enemmän hiljaisempi tapaus, syvällinen, ujokin. Mutta ystäviä on äärimmäisen vaikea saada.
Ja niin, laittaudun ihan vain itseäni varten, omaksi ilokseni ja omaksi piristykseksi. Enkä mitään sotamaalauksia tee, mutta sanotaan näin että ilman ripsiväriä en juurikaan kulje. Hyvänpäiväntuttuja löytyy, mutta ei sen enempää. Minua ei kutsuta lapsineni mihinkään, ja huomaan useimmiten jääväni ulkopuoliseksi joka paikassa.
Kommentit (12)
ei takuulla johdu siitä että käytät hieman meikkiä :) Varmasti erittäin kauniilla naisilla voi olla vaikeampaa tutustua toisiin naisiin, mutta et varmaankaan näytä angelina jolielta. Syy on kyllä jossain muualla, varmaan juuri siinä että asut pienellä sisäänlämpiävällä paikkakunnalla.
kyllä usko, että laittautuminen on se syy. Kyllä se syy on ihan joku muu, tutkaile persoonaasi.
Minut on ainakin otettu hyvin vastaan vaikka laittaudun.
ei takuulla johdu siitä että käytät hieman meikkiä :) Varmasti erittäin kauniilla naisilla voi olla vaikeampaa tutustua toisiin naisiin, mutta et varmaankaan näytä angelina jolielta. Syy on kyllä jossain muualla, varmaan juuri siinä että asut pienellä sisäänlämpiävällä paikkakunnalla.
angelina jolie on kaunis?
Siis sehän on ruma kuin mikä
mulla oli samanlaiset tuntemukset joskus kun aloin käymään perhekerhossa vauvan kanssa.
olen pieneltä paikkakunnalta mutta suurin osa äideistä oli ainakin 5 vuotta minua vanhempia, joten en tuntenut heitä (korkeintaan nimeltä tiesin) ja sitten oli muutama oman ikäinen jotka katsoivat arvostellen..
kävin pari kertaa ja ajattelin että voi vitalis en kyllä enää mee, mutta sitten sainkin sieltä tosi hyvän kaverin kun yksi nainen tulikin juttelemaan. ja tuosta vasta kuukausien päästä hän kertoi minulle että kamala kohu oli tullut siitä että sinne ilmestyy hieman nuorempi äiti ja joka on aina meikattu ja hiukset laitettu muutenkin kuin ponnarille ja pukeutuu tyylikkäisiin merkkivaatteisiin.. en kuulema voinut olla hyvä äiti kun pynttään niin paljon (meikki 15min, samoin hiukset, ja samassa ajassa pukee ryysyt kuin paremmatkin vaatteet....)
tuo oli minun kokemus, eli joskus voi tosiaan olla että enemmän laittautuneita syrjitään, mutta voi toki johtua sinun tapauksessa muustakin. kuten itse sanot että olet syvällinen, ujo, hiljaisempi tapaus.. sellaisen kanssa ei ole niin helppo ottaa kontaktia :)
Ujoista ihmisistä voi saada herkästi myös ylpeän kuvan, jos vielä on sitten nähnyt ulkonäkönsä eteenkin vaivaa.
En minä ainakaan ihan perusarkikuteissa kerhoon mene, vähän siistimpää laitan ylle.
Olenkohan jotenkin outo, kun en käy kerhoissa sen tähden, että saisin ystäviä. Käyn siellä lasteni vuoksi ja toki hetkellinen juttuseura on ihan kivaa, mutta kyllä ne ystävät löydän muualta.
ja aloin sitten ihan reippaasti kulkemaan tukka sekaisena ilman meikkiä. Ystäviä alkoi tulla heti.
pohjoisesta aika pieneltä paikkakunnalta.
Yleensä katsotaan vaan nokkavartta pitkin mutta mitään lähempää tuttavuutta ei kukaan halua. Moni kyllä katsoo kun luulee etten huomaa. Siitä tulee ikävä olo itselle, tuntuu että selkäni takana puhutaan pahaa jne.
ap
että jos olet muuttanut pohjoiseen pienelle paikkakunnalle, niin on ihan sama miltä näytät. Ihmisistä on vaikea saada ystäviä paikkakunnalla, jossa ei ole juurikaan muuttoliikettä ja jossa ihmiset on tunteneet toisensa ehkä jo päiväkodista asti + ovat usein sukua toisilleen. Ei kyse ole sinusta eikä siitä miten pukeudut, vaan siitä että ihmisillä ei ole tarvetta olla kovin sosiaalinen, koska se sosiaalinen elämä on jo valmis ja vakiintunut. Lisäksi on paikalliskulttuureja, joissa möllötetään ekat puoli vuotta ennen kuin toinen suupieli nousee millimetrin ja sen voi tulkita sit hymyksi ja toisen puolen vuoden jälkeen sieltä suusta voi tulla pari sanaakin. Jos vaan jaksaa sinne asti, niin sitten alkaa helpottaa.
mutta ei kauaskaan heitä.
ap