Mies suuttui kun kysyin "annatko iltapalan isommalle lapselle?"

jos siitä rauhoittuisi

Sanoin ja tokaisi että niin voisin lähteä joo. Mutta eihän se mitään tee, koska "ei ole mitään minne mennä"

Minä mietin pitäisikö mun lähteä lasten kanssa sukulaisiin, koska olen vielä kotona, mutta tavallaan epäreilua että minä joudun pois tästä ja lapset elinpiiristä miehen takia.

Meillä 3 lasta ja itsellä 3 kroonista sairautta. 1 lapsella myös yksi. Meillä myös raskasta ja väsyttää, mutta ei me toisille huudeta.

HAKEKAA APUA ja heti!

vaikka jo tänä iltana, kun saatte lapset nukkumaan. Miten saisitte arjen sujumaan, levättyä tarpeeksi, aikaa toisillenne...



Heti ehdotetaan eroa ja muualle muuttamista, kun moni asia selviäisi keskustelemalla (eikä kilpailemalla siitä että kummalla tässä nyt on enemmän olemista)

Mies ei suostu keskustelemaan. Siitäkin raivostuu mulle että älä koko ajan jauha jotain, anna olla rauhassa, ei kiinnosta jutella.

Mies hermostuu joka asiasta, ärisee ja äksyilee koko ajan. Äsken tultiin ulkoa ja molemmat lapset vaativat, pienempi eritoten roikkui minussa ja isompi pyyteli ruokaa niin kysyin täysin rauhallisesti mieheltä että antaako iltapalaa isommalle (ajattelin että alan siis laittaa pienelle korvikkeeseen puuroa jne) niin mies suuttui "älä kysele siinä idioottimaisuuksia, anna mun nyt jumalauta olla rauhassa äläkä siinä hoputa!" ja lapselle kivahteli myös rumasti. Sanoin, etten halua joka asiasta kuulla jotain rumaa, en jaksa tällaista. Mies kivahti että "älä sitten jaksa!".

On väsyksissä ja stressaantunut, mutta on meillä muillakin tässä olemista eikä hän saa koko ajan äksyillä!!! Ahdistaa niin hirvesti. Ja hän vähättelee kun sanon että tuo vaikuttaa lapsiin, siksi lapsi puhuu että "veli on tuhma, minä kiusaan sitä" jne koska purkaa pahaa mieltään. Mies vaan että pah, eiköhän ole päiväkodista oppinut vaan.

Mitä mun tehtävä?! Pitää toki ymmärtää että toisella vaikeita aikoja, mutta miten tässä itse jaksaa ja pienet lapset..

miehesi on siis loppu,kaput, ei jaksa kuunnella eikä vastata vaatimuksiin. ymmärrän häntä. mutta ymmärrän että se on hankalaa teille muillekkin.

Mies ulkoruokintaan siis. Lapset ovat syyttömiä siihen, ettei mies jaksa. Ratkaisu on sekä lasten että sinun kannaltasi paras. Aikaa myöten myös miehen, kun ei tarvitse rasittaa itseään rutiineilla ja muulla, mitä ei oikeasti halua. Ei tee hyvää kenenkään mielenterveydelle olla jatkuvasti varuillaan.

Kaksi alle 4-vuotiasta lasta ja miehellä tosi kiireinen ja vaativa työ. Mäkään en oikein tiedä muuta kuin että yritän tehdä itse niin paljon kuin pystyn.

Mies totesi mulle syyksi kiukkuun "köyhyys vituttaa". Nyt siis rahahankaluuksia.

meilllä on kanssa yksi tapaus kotona

tänäänkin sitä itkin, miten pienistä asioista voi tulla kauhea ongelma



suosittelen että silti annat pölyjen laskeutua



asiaan voi palata kun tyyppi on rauhoittunut ja nukkunutja hyvällä mielellä



meillä oli tod.rankkaa kun vauva ja 2-v, siis siksi että yhdellä perheenjäsenellä ei hermo kestänyt

Kivahdelkoon vielä vaimolleen, jos on niin typerä ja lapsellinen, että näkee sen oikeutetuksi tuollaisessa tilanteessa.



Lapsi on kuitenkin täysin syytön siihen, että hänellä on pölvästi isänä.



JSSAP sanon minäkin.

Mies on väsynyt, liian vaativaa tuntuu olevan kun kaksi pikkulasta. Töissä ei kiinnosta, vaikka helppa siellä onkin. Kotona ahdistaa suorittaa lapsielämään kuuluvia rutiineja, siis antaa iltapalaa jne. Mies ärähtelee siksi meille. Sitten kuitenkin on tosi ihanastikin lasten kanssa, hoitaa, juttelee, leikkii ja selittää. Mutta kun tiukka tilanne (miehelle tiukka..) niin hermostuu, kivahtaa, sanoo äkäisesti jne. TUntuu, että varuillaan pitää siksi olla, kun aina yhtä rankan kuuloista jos toinen puhuu rumasti.