Vauva 4kk ja uudelleen raskaana

Et ole EHKÄISYSTÄ koskaan kuullut? Ei taida kroppakaan kestää ihan tollasta meininkiä. Toivottavasti kohtalotovereita ei paljoa löydy. Olisiko noita asioita kannattanut miettiä ennen kuin pistää alulle sen uuden lapsen?

Mun ystäväni sai toisen lapsensa niin, että tytöille jäi päivää vaille vuosi ikäeroa, eli suurinpiirtein saman verran kuin sun muksuillesi tulee jäämään.



Muistelisin, että alku oli rankkaa, ja hyvä tukiverkosto oli tarpeen, mutta nyt myöhemmin ovat ihana pari, nuo tytöt. Tosin äidille tuli mielenterveydellisiä ongelmia. En kuitenkaan usko tuon pienen ikäeron siihen vaikuttaneen.



Imetyksestä en osaa sanoa, koska ystäväni ei imettänyt. Hänen esikoisensa oli myös hyvin kehittynyt, joten käveli ja toimi osaksi itsenäisesti kun uusi vauva syntyi. Mutta toisethan ei kävele vielä aikoihin, vaikka vuoden täyttävätkin. Se on niin yksilöllistä. Hankinnoista mieleen tulee vain nuo kaksostenrattaat, jotka nyt ovat aika olennainen osa.



Tsemppiä!

Ihanaahan se on, lapsillesi tulee varmasti läheiset välit:) Mulla 2,6kk ja vauva melkein 6kk ja rankkaahan tämäkin on välillä, mutta niin ihanaa! Tyttö käy jatkuvasti halimassa pikkuveljeään ja vie leluja, niin söpöä :). Mutta täytyy sanoa, että uutta vauvaa en tähän soppaa ihan heti halua...

Ennen lapsia oltiin käytetty 5 vuotta ehkäsyä, joten kakkosen lässytys loukkaa.



Me tahdottiin lapsille pieni ikäero ja lapsista kasvoi kiinteä kaksikko, tukee toisiaan, kilpailee, auttaa. Ihan uskomatonta oli vauvasta saakka.

Ja esikoinen on silti ottanut isonveljen roolin ja rakastui pikkuseen täysillä.



Meillä on lapset oppineet kävelemään alle vuoden vanhana ja pottareenillä täysin kuivia 1,5- vuotiaana. Siis ulkonakaan ei ole vaippaa tarttenut pitää. Eli meillä on isompi käyttänyt yövaippaa kun pieni syntyi.



Niin paljon oli ihanaa kahden pienen lapsen kanssa että tehtiin kolmosen ja nelosen välikin pieneksi ja samanlailla heillä klikkaa yhteen kuin isommilla.



Kaksostenrattaat meillä on mutta 2- vuotiaana meidän lapset on kävelleet paljon.

Ja liina + tavalliset vaunut pelastaa paljon.

Seisomalautaa harkittiin mutta ei sitä tarvittukaan vaan pärjättiin näin.



Meillä esikoinen ei ole katkeroitunut, lähinnä kun kakkonen oli 3- vuotias kun kolmonen syntyi niin oli vaikeampaa hänellä.



Olen kaikkia lapsia imettänyt ja se on ollut ihan helppoa. Kukaan lapsista ei ole ollut tissitakiainen vaan syömiseen mennyt n. vartti - 20 minsaa.



Meillä ei ole ollut mitään ihmeempiä hankintoja koska isompi oppii silti aikasemmin istumaan tuolilla ennenkö toinen tarttee syöttötuolia ja pinniksestä otettu n. vuode ikäsenä eli ennen syntymää venytettävään lastensänkyyn.

Mun lapsilla on alle vuosi ikäeroa ja kaikki meni tosi hyvin. Ihan turhaan kuuntelet pelotteluja. Kaksostenrattaat tosiaan on kätevät. Meillä esikoinen ei vielä kävellyt kun nuorempi syntyi.



Nuoremmalla oli koliikki joka loppui lapsen ollessa n. 5kk ja silti pärjäsin ihan hyvin. Sanoisin jopa että helpompaa näin, kuin että ikäeroa olisi se perinteinen 2 vuotta :)



Nyt mun lapset on 4 ja 5 -vuotiaat ja leikkivät todella paljon yhdessä. Mulla oli jo kaksi taaperoa kun kaverit lähtivät toiselle kierrokselle ja mitä enemmän aikaa kuluu, sen helpommaksi tää tulee.



Ihan höpöhöpöä selittää tohkeissaan ehkäisystä ja sen käytöstä tai käyttämättä jättämisestä. Aivan varmasti pärjäät. Ja kroppa todellakin kestää kaksi raskautta peräkkäin ja kaksi synnytystä vuoden sisään.

ja alkuun kertoisin esimmäiselle ihmettelijälle miksi ehkäisyä ei ole käytetty, että te ette voi tietää mitä meidän perheen sisällä tapahtuu, ja mitkä ovat meidän elämänarvot ja tavoitteet. Minun elämäntavat voivat olla monenmielestä kammoksuttavat, mutta me elämme näin, ja olemme onnellisia! Ja toiseksi, jos elimistöni ei olisi palautunut edellisestä raskaudesta, tämä uusi ei olisi mahdollinen! Kyllä ihmiskeho tietää milloin on valmis.



Ja kiitos teille kannustavista kommenteista.

Niin olen lueskellut jonkinverran vastaavanlaisista tilanteista ja uskon että näin voi olla tosiaan jopa helpompi kuin sitten isommalla ikäerolla! Riippuu kovin että miten asiaan itse suhtautuu! Tässä on kuitenkin vielä aikaa sopeutua ja tottua ajatukseen, ja uskon ja tiedän että pärjäämme!

jatkossa varmasti lapsista tulee läheiset ja viihtyvät hyvin keskenään.

Minun äidilläni ja hänen siskollaan on päivälleen vuosi ikäeroa. Ovat aina olleet tosi läheiset.

Lapsena kadehdin ystävieni läheistä sisarussuhdetta. Heillä myös pieni ikäero, 1v1kk.

Et ole EHKÄISYSTÄ koskaan kuullut? Ei taida kroppakaan kestää ihan tollasta meininkiä. Toivottavasti kohtalotovereita ei paljoa löydy. Olisiko noita asioita kannattanut miettiä ennen kuin pistää alulle sen uuden lapsen?

huh huh! mulle toi olisi painajaismainen tilanne.

Ja hyvin on mennyt. Tosin imetys ei sujunut kuin 3kk mutta luultavasti ei johtunut siitä, koska esikoistakin imetin vain 4kk. Joku siinä meni vaan pieleen..



Meillä esikoinen jo käveli ja söi itse kun toinen syntyi, joten sikäli oli helppoa. Vaipoissa oli kokonaan, mut ei se ollu mulle mikään ongelma sillon.



Mustasukkaisuutta oli vähän, mut ei mitään sellaista mitä aluksi pelkäsin. Nyt leikkivät jo paljon yhdessä, kun nuorempikin jo 1v.



Tärkein hankinta uutta vauvaa ajatellen kaksostenrattaiden lisäksi meillä oli kantoliina, siinä vauva oli ajoittain paljonkin, ja sai itse kädet vapaaksi touhuta isomman kanssa ja tehdä kotitöitä.



Isommalle sitten myöhemmin lastensänky kun vauva siirtyi 8kk iässä mun vierestä pinnasänkyyn. Muuten ollaan pärjätty aika vähillä hankinnoilla. Uus sitteri ostettiin mut ei vauva siinä juuri viihtynytkään. Harmi toisaalta, mut kantoliina ajoi saman asian.



Alku voi olla aika rankkaa, riippuu niin vauvasta ja omasta voinnista miten jaksaa, sosiaalinen turvaverkko on tärkeä, että saa itse nukkua jos vauva tai isompi valvottaa yöllä. Pyydä rohkeasti apua sillon. Jos saat lapset tottumaan samaan rytmiin, on arki helpompaa mut sujuu muutenkin, ainakin meillä lapset vasta pari kuukautta nukkuneet samaan aikaan päikkärit, se on iso helpotus, jää enemmän omaa aikaa.



Ja kun syöt terveellisesti, nukut, liikut, pidät huolta itsestäs, niin kyllä se kroppa hyvin kestää. Synnytyskin on toisella kertaa jo paljon helpompi, mulla ekan ja tokan synnytyksissä ero kuin yöllä ja päivällä. Tokaa saattoi sanoa jopa helpoksi ja nopeaksi, eka kesti yli vuorokauden ja oli rankka kaikin puolin. Mut siitäkin on selvitty ja nyt ollaan onnellisia.



Että hyvin sinäkin pärjäät, voimia odotukseen!=)

mutta meillä oli vauvan syntyessä käytössä leikkikehä. Eli siis laitoin esim. sitterin leikkikehään, jos vauva sattui siihen nukahtamaan. Leikkikehä esti esikoista menemästä vauvan luokse, eikä itse tarvinut ihan joka sekunti vahtia, mitä esikoinen puuhaa (kun siis vauva turvassa leikkikehässä :). Käytin leikkikehää myös silloin, kun vauva oli jotain 3-4kk, jos täytyi hetkeksi jättää itsekseen vaikkapa lelukaaren alle katselemaan leluja. Eli nostin vaan leikkikehän hälle suojaksi, ettei esikoinen päässyt tekemään tepposiaan. Koin tuon käteväksi. En siis esikoiselle koskaan leikkikehää käyttänyt, vain tavallaan vauvan turvana, jos mun piti päästä vaikkapa vessaan tms. Kun ei lapsi ihan 1-vuotiaana tajua omia voimiaan ja että minkälainen kosketus saattaa vahingoittaa vauvaa.

Samana vuonna syntyneet tyttö ja poika, toinen tammikuussa ja toinen joulukuussa. Ilmeisesti äidille jäi hyvä mieli tilanteesta koska heillä on nyt myös pienet lapsoset noin vuoden ikäerolla, tosin tällä kertaa sattui syntymäajat eri vuosille. Vanhin tytär sanoi minulle että veli on hänelle tärkeä. Muuta en perheen tilanteesta pienien ikäerojen suhteen tiedä kertoa :) Mutta hauskaa kun ovat samalla luokalla mutta eivät kaksosia.

Reipas 10% aborteista tehdään alle vuoden päästä synnytyksestä. Niin paljon lapsia hankkivat tietävät ehkäisystä...

mutta meillä oli vauvan syntyessä käytössä leikkikehä. Eli siis laitoin esim. sitterin leikkikehään, jos vauva sattui siihen nukahtamaan. Leikkikehä esti esikoista menemästä vauvan luokse, eikä itse tarvinut ihan joka sekunti vahtia, mitä esikoinen puuhaa (kun siis vauva turvassa leikkikehässä :). Käytin leikkikehää myös silloin, kun vauva oli jotain 3-4kk, jos täytyi hetkeksi jättää itsekseen vaikkapa lelukaaren alle katselemaan leluja. Eli nostin vaan leikkikehän hälle suojaksi, ettei esikoinen päässyt tekemään tepposiaan. Koin tuon käteväksi. En siis esikoiselle koskaan leikkikehää käyttänyt, vain tavallaan vauvan turvana, jos mun piti päästä vaikkapa vessaan tms. Kun ei lapsi ihan 1-vuotiaana tajua omia voimiaan ja että minkälainen kosketus saattaa vahingoittaa vauvaa.

Loistava idea. Olisinpa itsekin tuon tajunnut, kun oli vauva ja toinen oli noin vuoden ikäinen.

AP:lle sen verran, että raskastahan se aluksi on. Mutta kun vuodet vierii, niin on se vain ihanaa, kun on pieni ikäero. Leikit sujuvat ja meidänkin parivaljakko on toisilleen todella läheinen.

Kyllä pienten kanssa selviää, kun toimii järjestelmäälisesti ja pitäytyy aikatauluissa ja toisen ja meillä kolmanennen opettaa samaan rytmiin.

Vähemmän ovat mustiksia, kun pienet ikäerot.

Kiintyvät toisiinsa ja melkein kuin kaksoset tai kolmoset.

Samana vuonna syntyneet tyttö ja poika, toinen tammikuussa ja toinen joulukuussa. Ilmeisesti äidille jäi hyvä mieli tilanteesta koska heillä on nyt myös pienet lapsoset noin vuoden ikäerolla, tosin tällä kertaa sattui syntymäajat eri vuosille. Vanhin tytär sanoi minulle että veli on hänelle tärkeä. Muuta en perheen tilanteesta pienien ikäerojen suhteen tiedä kertoa :) Mutta hauskaa kun ovat samalla luokalla mutta eivät kaksosia.

ei se automaattisesti ole tosi rankkaa. todellisuudessa voi olla paljo rankempaa esim 3:n vuoden ikäero jos 3-veellä uhma ja ei esim nuku enää päiväunia kunnolla jne. lisäksi 1 vee tuskin "osaa" edes olla mustasukkanen, isommat on enemmän. eli alku siinä mielessä helpompi.



1 vee nukkuu vielä pitkät päiväunet, jotkut kahdetkin, joten rytmität vaan vauvan mahdollisuuksien mukaan esikoisen rytmiin. kun nukkuvat yhtäaikaa, saat itse ihan omaa aikaa. meillä lasten ikäero 1,5 vuotta ja meni monta kuukautta niin että nukkuvat useamman tunnin yhtäaikaa. Se on juhlaa se, kun kotiäidillä on joka päivä esim 2 tuntia omaa aikaa! :)



tuplarattaat on aika ehdoton, hyväkuntosia löytyy käytettynäkin. kantoliinan tai rintarepun (ergo/manduca) mä hankkisin kans. saisitteko jostain lainaan toisen pinnasängyn? esikoisen siirtämistä eri sänkyyn ei kannata ajoittaa samaan syssyyn vauvan syntymän kanssa, liikaa muutoksia pienelle.



imettäessä yksi hyvä keino on lukea samalla esikoiselle kirjaa, tällöin hän saa huomiota siinä samalla, eikä tarvitse kiukutella mustasukkaisuuttaan.



Tsemppiä! pieni ikäero palkitsee myöhemmin! meillä nuo 3 ja 4 vuotiaat ovat niin paita ja peppu, leikkivät pitkiä aikoja keskenään. ja mulla on niin helppoo!! :)

tukiverkko kuntoon jo raskausaikana! tarvittaessa lapset hoitoon ,että saatte nukkua jos lapset valvottavat. muista että KENENKÄÄN mielenterveys ei kestä liikaa valvomista. kannattaa ottaa myös omaa aikaa. itse aloin käymään salilla kun kuopus oli 1kk. tunti illassa ei ole mitään kun olet lasten kanssa 24/7, muista se, älä pode syyllisyyttä! tarvitset omaa aikaa, ihan joka viikko, sillä tavalla jaksat!

Moikka! Mulla on tytöt 3kk ja 1v4kk. Alku ON rankkaa. Tietty siihen vaikuttaa, millaiset lapset luonteeltaan / vaivoiltaan ja miten esikoinen on ehtinyt kehittyä. Mä ja mun mies tehtiin tietoisesti niin, että esikoinen sai jo odotusaikana opetella itse hetken leikkimään tai penkomaan tavaroita ja syömään vaikka käsinkin. Ja yöheräilyt yritettiin saada minimiin ja jos herää niin nukahtaa yksin... Ja toivottiin, että kävely onnistuisi jo hyvin kun kuopus syntyy. ME vanhemmat myös osoitetaan huomiota sylillä, leikeillä jne myös muille lapsille, joten esikoisemme tätä näki jo ennen siskoaan. Imetyksen aikana todella sitä kirjaa lukemaan / Late Lammasta katsomaan/ eväitä esim. muroja tai muuta erikoista syömään. Huomioo myös siis toiselle... Kyllä se esikoinen järkyttyy ihan varmasti aluksi huomion jakaantumisesta kokoajan ja päivittäin, mutta kyllä se kasvattaa vaan. Ajattele kaksosten äitiä, joka jakaa huomion kahdelle -tiedän ihania kärsivällisiä ja toisia huomioon ottavia kaksosia!!



Hankoinnoista tässä vaiheessa: Vanhoilla selvittiin muuten, paitsi toinen pinnasänky, turvaistuin ja rattaat (meillä on Z-line Twin riderin edulliset) ja vielä matkarattaat...



Odotuksesta: mulla ainakin tuntu, et kroppa sieti raskauden muuten hyvin, mutta viimeisellä kolmanneksella lapsi painui tooosi alas.

Mun mielestä tämä meni, kuten pitikin ja jo nyt pystyn näkemään pienet tyttömme leikkimässä yhteisiä leikkejä ensi kesänä!!



Muista kehua esikoistasi aina kun osoittaa huomiota pikkusisarelleen ja opeta kädestä pitäen silitys ja pussailu :)) Ja kun isompi tahtoo syliin pienen nyytin, niin anna -ei se vauva siitä mene rikki! Ja jos taas silmiin tökitään/ lyödään, on napakka kielto auttanut meilä. Ehkä 50 kieltoo ja asia meni perille. Kumma homma muuten, miten pikkuinen muistaa nenäimurin tai antibioottiruiskun kerrasta, mutta EI-asiota pitää toistaa ja toistaa...



Tsemppiä sinne odotukseen! Jos muistan ja ehdin, tuun tsekkaa onks sulta jotain muuta kysyttävää. Vastaan mielelläni :)

Nimittäin hanakaa oli juuri se, ettei voinut pätkääkään luottaa esikoisen harkintakykyyn.



Meillä lapsilla ikäeroa 1v1kk ja hyvin meni. :) Tsemppiä vaan, positiivista asennetta ja pärjäämisen tahtoa, niin kyllä se siitä. Nyt meiän muksut on aivan erottamattomat, leikkivät yhdessä tosi paljon. :)

Tuo sun vauva on vielä niiiiiin pieni, että ehtii oppia aivan tajuttoman paljon uuden vauvan syntymään saakka. Ethän sä jaksa häntä nostella kokoaikaa ja muutenkin "palvelu" automaattisesti heikkenee eli pikkuisesta tulee itsenäisempi kuin ainoana lapsena kasvaessaan.

Tsemit siis vielä -kyllä luonto auttaa sua!