Muita elokuisia 2012?

Hei vaan kaikille elokuun odottajille,



Minä olin jo toivoni menettänyt toisen raskauden suhteen. Meillä reilu 3v tytär ja 2,5vuotta täyttä yritystä takana. Kerettiin käydä jo tutkimuksissa ja inseminaatiokin ollut ajatuksissa.

Nyt sitten eilen pärähti 2 viivaa testiin ja tänään vielä luin testistä: Raskaana 2-3 viikkoa. Voisin siis sanoa, että kai se on pakko uskoa.



Meillä kuitenkin takana 3 keskenmenoa (1 ennen tytärtä ja 2 tuossa välissä), joten olo on epävarma. Viimeiseen vuoteen ei ole plussaa tullut, joten päätin että nautin nyt jokaisesta hetkestä, tapahtui sitten mitä vaan.



Ihanaa päästä jakamaan kokemuksia teidän kanssa=)

tulen tuolta elokuun kuumeilijoiden puolelta varsin lyhyen visiitin jälkeen. Sain äsken plussan testistä ja sitä nyt tässä tulee hämmästeltyä.



Esikoinen siis tulossa, laskureiden mukaan la olisi n 17.8.2012. Itse olen 26, syntymän aikoihin täyttänyt 27.



Vaikea kirjoittaa mitään, niin hurjalta tuntuu! Ääk!

ja laskettu aika o 17.8. :) Kolmas lapsi mulle, ikää 29. :) juuri plussasin. oon nin onnellinen.

keijunen, oli pakko tulla sanomaan että meillä on ainakin tässä vaiheessa sama laskettu aika. Kai se sitten lääkärillä vielä tarkentuu mutta mullakin toistaiseksi tuo 17.8.2012.

Heips,



Joko teillä on oireita? Jos on niin millaisia?

Ootteko soittaneet jo neuvolaan?



Mulla on järkyttävä turvotus, housut jumii mahan kohdasta, varsinkin iltaa kohden. Alavatsan vihlaisuja on ollut tosi paljon ja aluksi se pelotti, mutta lueskelin että se on ihan normaalia. Etova olo on ympäri vuorokauden, välillä vähemmän välillä enemmän. Siis ekassa raskaudessa oireet alkoivat vasta viikolla 6 ja nyt jo heti, plääh.

Hieman ahistaa tuo vatsan turvotus, kun en haluis vielä puhua asiasta kaikille, mutta voi olla että tarkkasilmäinen ihmettelee, jos housut ahistaa.

En ole soittanut neuvolaan, kai se pitäisi ensi viikolla tehdä. Kaikki tuntuu niin uskomattomalta ettei oikein tiedä miten olisi.



Vauvaliimaa kaikille*

Oireista: Ei mulla oo vielä pahemmin mitään.. Rinnat kipeyty plussan jälkeen XD Vähän huono olla välillä. Housut ei mulla kirraa..



Mullakin on epätodellinen olo, varsinkaan kun en ole kuuteen vuoteen tässä rumbassa ollut ni yritän tässä nyt muistella ja miettiä kaikkea mikä mieleen tulee. Jano on kauhea.. :/

pari päivää sitten plussasin, nettilaskurin mukaan la 9.8.2012. toinen lapsi tulossa miulle, ensimmäinen yhteinen poikaystävän kanssa. jännittää kyllä kovasti kun on tullu noita keskenmenojuttuja luettua. toivottavasti kaikki menee hyvin, kovasti on vauva toivottu :) oon 21v ja poikaystävä 27v.



raskausoireina alavatsakipu, välillä aika voimakaskin. liekö aika kullannut muistot kun en muista että ekassa raskaudessa olisi ollut näin kovat kivut. pientä kuvotusta sillon tällön hajuista.

oireista tulin kans kirjoittamaan... Mulla on myös ollut alavatsakipuja. Ilmeisesti kiinnittymisen aikaan ihan reilujakin, sellaisia menkkamaisia, mutta nyt kun tuosta on jo useampi viikko niin suunnillen päivittäin on sellainen outo tunne alamahassa ja toisinaan sattuu. Ei niin kovasti kuin kuukautisten aikaan mutta sattuu kuitenkin. Oon myös huomannut että tuntuu inhottavalle kävellä vähän lujempaa, en ole vielä kokeillut juoksulenkkiä plussan jälkeen mutta saa nähdä täytyykö se harrastus nyt sitten jättää. Alavatsa tuntuu muutenkin jotenkin hassulta, vaikea kuvailla.



Tissit on kipeytyneet lähinnä nänneistä, tätä on jatkunut ehkä reilun viikon ajan nyt. Tuntuu myös että rintojen koostumus olisi vähän kiinteämpi kuin ennen ja vähän isompi. Yleensä nännit on tulleet kipeiksi menkkojen aikaan mutta näin voimakas kipu on kyllä ihan uutta.



Sit välillä on päänsärkyä ja jano on kova. Muuten vointi ihan hyvä, oon iloinen ettei mitään pahoinvointijuttuja ole vielä koittanut. Ehkä nekin tulee ajallaan, blaah. Sit kai henkisistä oireista yksi on huolestuminen - vainoilen koko ajan siitä tuleeko syötyä riittävän terveellisesti ttä vauva saisi kehitettyä itselleen kaikki tarpeelliset jutut tuolla mahassa. Koko raskaus tuntuu vielä niin epätodelliselta että muuten on vaikea hahmottaa asiaa. Mutta tuo huoli on läsnä.

Ja niin sitä oksennettiin ensimmäisen kerran kaaressa kaikki syödyt ruuat pois. En kyllä voinu uskoa, että näin alussa vois oikeesti oireet olla näin voimakkaat. Lupasin joskus itselleni, että jos se ihme tapahtuu ja oon taas raskaana, ni sit en kyllä valita..joten Ihanaa, mä oksensin =)



Huoli on läsnä täälläkin ajoittain, mutta toisaalta 3 km on opettanut että se mikä tapahtuu niin tapahtuu. Tämän vuoksi yritän nauttia nyt tästä ja murehdin sitten jos tulee murehdittavaa.



Ootteko jo soittaneet neuvolaan?

Mua jotenkin se ahistaa..tai että en haluis vielä soittaa..varmaan odottelen vielä ensi viikkoon ja soitan sitten...

Plussa tuli viikonloppuna. Itkin säikähdystä kolme päivää... pelotti ja hirvitti ja tuntui ettei musta ole tähän. Vaikka raskaus oli toivottu! Sitten luin jostain että hormonit saattaa sekoittaa tunteita rajustikin ja pelko on normaalia tässä vaiheessa. Rauhoituin ja nyt on ihan mukava olo... meille tulee vauva :)

Onko muilla tullu pelkoreaktioita?



Laskettu aika on nettilaskurin mukaan 12.8. Neuvolakäynti ens keskiviikkona.



En ole pahemmin oireillut (paitsi tuo psyyke-puoli...) Vähän nipistelee mahasta.



Pitäkäähän huolta itsestänne :)

sissen tuo pelko, minullakin ollut epäuskoa että en kyllä pysty tähän. Se sitten vaihtelee sen onnentunteen kanssa.



Tervetuloa palstalle!





Neuvolaa en ole vielä uskaltanut varata, oottelen pari viikkoa rauhassa ja sitten soitan. En tiedä pitäiskö soittaa joulua ennen vai vasta välipäivinä että ehtisi tammikuulle jonkun ajan varaamaan.

Minä soitin sinne melkeenpä saman tien (paniikissa). Jotenkin mua rauhoitti ajatus ihmisistä jotka kertoo mulle mitä tässä oikeen tapahtuu ja mitä mun pitää/ei pidä tehdä. Tuki on ihan tervetullutta kun koko raskaushomma on mulle ihan uus juttu (eka raskaus, yritystä takana 2 kiertoa enkä ole aiemmin ollut juurikaan innostunut vauvoista, eli tietoa on vähän).

Toisaalta ymmärrän ettei sinne neuvolaan halua heti rynnätä kun asia on niin alkutaipaleella ja kaikki epävarmaa...

Joo toi psyykepuolen oireilu on ihan tuttua.. Mulle tää on siis kolmas lapsi ja vuorotellen oon tosi onnellinen ja vuorotellen oon ihan kauhuissani.



Tiedän että mulle tulee tosi rankka raskausaika, oon valmistumassa keväällä ja kaikki asiat jotenkin pyörii vaan päässä. JA keskittyminen on hurjan vaikeaa. Olen nyt ollut myös kaksi päivää tupakoimatta ja yllättävän hyvin on mennyt. Pelottaa vain se stressi opiskelusta kun tupakka on aina ikäänkuin "katkaissut" esim. opinnäytetyön tekemisen. En uskalla avata ees s-postia kun pelkään et siellä on jotain mikä alkaa keljuttamaan niin paljon et alkaa tekemään mieli tupakkaa :/ Yksi tuttu ehdotti mulle sitä sähkötupakkaa, missä ei oo nikotiinia. Että jos sitä heiluttelis naaaman edessä ni helpottais. En sit tiedä siitäkään. Nyt on rv 5 ja toivoisin että pahoinvointi alkaisi ni ei ainakaan tekisi mieli tupakkaa. Mutta näillä mennään. :)

tänään rv 6 ja aivan kauhee väsymys ollu muutamia päiviä. jännä vaan sitten etten meinaa illalla saada unta. aamulla taas en meinaa päästä ylös sängystä ja näen paljon todentuntusia unia.



osan viikosta olen kotona 3,5 vuotiaan tytön kanssa ja kyllä se on alkanu tuntua aika rankalta. vaikka nimenomaan haluan olla tytön kanssa paljon, olla se joka kasvattaa ja pitää huolta. väsyttää vaan kovasti enkä jaksa olla kärsivällinen. kauheet morkkikset lapselle äyskimisestä. sekin varmasti syynä tähän itkuseen oloon.



joulua odotellessa :)

Tänään oli alkuraskauden ultra jossa selvisi tuulimunaraskaus.. maanantaina kaavintaan.



En tiedä saako näin sanoa ääneen, mutta mulla on aika helpottunut fiilis. Raskaus ei ollut suunniteltu ja vaikka uusi vauva tuntuikin jo ihan hyvältä ajatukselta niin olisi raskauteen ja synnytykseen liittynyt paljon riskejä jotka huoletti. Etenkin kun tänään tehdyn ultran yhteydessä selvisi myös ettei kohtuni ole parantunut kunnolla edellisestä sektiosta vaan sinne oli jäänyt reikä ja koko kohtu olisi voinut revetä loppuraskaudessa. Uutta raskautta ei enään suositella ja meidän lapsilukumme on nyt täynnä :)



Oikein onnellista ja ihanaa odotusta teille kaikille!!

tein tonne ryhmien puolelle elokuisten pinon, tulkee sinne juttelemaan. Jotenki tuntuu vieraalta tällee julkisesti kirjoitella :)



Nuiskis 5+6

Täälläkin rv6, LA laskurin mukaan 13.8 :) Kovasti odotettu ensimmäinen. Oireilua ollu noin viikon verran, alavatsakivut, pahaolo, rintojen aristus, väsymys ja erittäin lyhyt pinna :) Tuota palelua olen myös ihmetellyt sisällä parhaillaan 26 lämmintä ja vilttiin täytyy kääriytyä, mutta kai sekin siis oireisiin kuuluu. Eka neuvola (vasta!) 3.1. Toivottavasti nyt vain kaikki menee hyvin ja saadaan syysvauva kotiin.

Täältä löytyy myös yksi elokuun odottaja... Tämä vauva oli meille täydellinen ylläri, ehkäisystä kun piti olla huolehdittu. Mutta tervetullut meidän perheeseen!

En siis ensin osannut edes odottaa olevani raskaana, joten testiäkään en heti tehnyt... Viikkoja olikin sitten n.6 kun testin tein ja ihmetys oli suuri kun plussaa näytti!

Ei tämä odotus ilman huolia ole sujunut.. Pari päivää plussan jälkeen vietimme intiimejä hetkiä makuuhuoneessa mieheni kanssa. Järkytys oli suuri sen jälkeen, kun vessassa huomasin paperin olevan punaisenaan verestä! Verta tuli ihan kunnolla, monta pyyhkimistä meni, ennenkuin veri loppui. Keskenmenoitkut siinä tuli itkettyä ja todettua, että onneksi tämä meni näin äkkiä...

Jossain vaiheessa olin nukahtanut mieheni kainaloon ja aamulla heräsin turvonnein silmin. Vessassa ihmettelin, että verta ei ollut tullut enempää (joskus vuosia sitten takana yksi keskenmeno ja siitä muistikuvat veren määrästä) enkä ollut yhtään kipeä. No, ei muutakun nettiin lukemaan tietoja...

Netistä löysin keskustelupalstan, jossa oli paljon puhetta verenvuodosta seksin jälkeen. Mieleen tuli ajatus, että ehkä tämä ei sittenkään mennyt kesken?? Maanantaina soitin neuvolaan, jossa sanoivat ettei pitäisi mitään hätää olla, koska verta ei ollut vuotanut kauempaa, enkä ollut yhtään kipeä. Mieli vähän rauhoittui, mutta ei tarpeeksi... Päätin lähteä yksityiselle ultraan, kunnan tarjoamaan ei pääse ennenkuin tammikuun lopulla. Oulusta löytyy meri oulun äitiysneuvola, jossa ultra maksaa 50€, pääsinkin sinne parin tunnin päästä soitosta.



Epäuskoisin mielin menin ultraan, jännitti, pelotti...en uskaltanut toivoa mitään. Ultrassa kuitenkin näkyi pienen pieni sydän hakkaamassa kovaa vauhtia! Raskausviikkoja oli 6+4 ja pikkuinen 0,74cm pitkä. Voi sitä onnen määrää! Verenvuodon syykin selvisi, alunperin pikkuisia oli ollut tulossa kaksi, mutta toinen oli siis poistunut tuon verenvuodon myötä.



Kolmas lapsi siis tulossa, aiemmat ovat jo koululaisia, joten uudelleen opettelussa kaikki. Jonnekin tämä piti tulla kertomaan, kun ei vielä julkista tietoa ole.. Pahoinvoinneista ei tietoakaan, niinkuin ei aikaisemmissakaan raskauksissa, vatsa turvoksissa, rinnat kipeänä ja alavatsassa nipistelyä LA 3.8.2011

Taidan itsekkin sijoittua vauvani kanssa tuonne elokuulle :)

Eli tanaan plussasin ja neljas lapsi meille tulossa =D Leijun ainakin 10cm maanpinnan ylapuolella enka pysty keskittymaan MIHINKAAN!!!



Oireina menkkamainen,melko kovakin jomotus selassa ja masussa, tissit kipeana(ensimmaista kertaa ikina alkuraskaudesta)ja repaisykipuja niin ja valtavasti valkovuotoa...



Tassa maassa paasee samantien laakarin juttusille ja ultrakin jo tehtii, tosin siina ei tietenkaan viela nakynyt mitaan muuta kuin surentunut kohtu, mennaan siis vasta rv4...Uusi ultra heti alkuvuodesta =)



Ei tata meinaa todeksi uskoa, ja miten ihanaa ja pysahdyttavaa se jokaisella kerralla onkaan...



Lennon