Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Musta on tullu sosiaalisesti taukki.
23.11.2011 |
En tajua yhtään, mitä on tapahtunut. Lähtötilanne siis se, että olen aina ollut aika verbaalinen ihminen, puhelias ja ulospäinsuuntautunut. Mielestäni olen osannut keskustella kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Nyt sitten olen tehnyt muutaman lapsen, ja välissä ollut vain joitakin kuukausia töissä. Pääsääntöisesti kuitenkin kolmisen vuotta kotosalla, voisi sanoa. Käyn harrastamassa ja kerhoissa, ja on ystäviä eli en ole erakoitunut. Mutta en osaa jutella kenenkään kanssa. Tuntuu, että aina sanon vääriä asioita, ja siten ne jotenkin painaa mieltä ja sydäntä, tai tuntuu, että töksäytin jotain tyhmää, tai olin tahditon, tai sanoin liian selvästi mielipiteeni.
Onkohan asia oikeasti noin, vai onko minusta vaan tullut jotenkin "herkkänahkainen" oltuani pois työelämästä? Vai onko lapset kasvattaneet vieläkin herkemmät tuntosarvet, että nyt vaan tajua urpoutensa, ja aiemmin ei? Pohdin jo vähän aikaa sitten, että mä lopetan kohta kaiken juttelemisen, kun tuntuu etten osaa mitään oikein, ja tuntuu, että kaikki loukkaantuvat tai suuttuvat tai katsovat hitaasti tai jotain...
Vai johtuuko kaikki sittenkin siitä, että nykyisin on aikaa tuijotella "omaa napaa"? Meneeköhän tää ohi, vai jäänköhän yksinäiseksi sudeksi...
Kommentit (3)
työympyröistä tai muuten vilkkaasta sosiaalisesta elämästä. Yksinkertaisesti joko hiukan erakoituu tai käy niin kuin minulle, tulin siis aremmaksi. Ja olen ollut hyvin puhelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäviä on, harrastuksia on jne. ja olen aina pitänyt vahvuutenani sitä, että osaan jutella erilaisten ihmisten kanssa. Mut nykyään minusta tuntuu usein, etten osaa sanoa mitään fiksua tai mielenkiintoista, tai sanon suorastaan jotain aivan idioottimaista. Aivan kuin tilannetaju ois jotenkin heikentynyt kotona ollessa.
Oikeasti olen sitä mieltä, että kotona oleminen on heikentänyt itsetuntoani, ja siksi olen nykyään yliherkkä sille mitä itse sanon tai muut sanovat. Äitiys on myös tehnyt minusta sellaisen hiljaisemman tarkkailijan, joka nauttii kohta enemmän siitä, että saa kuunnella kun muut puhuvat, kuin siitä että saa itse esittää oman mielipiteensä.
Alue: Aihe vapaa
Ei oikein viitsi lähteä ihmisten seuraan. Tuntuu, että pitäisi olla jotenkin erityinen ja mielenkiintoinen ihminen, jotta olisi jotain annettavaa. Pitäisi olla extreme-maailmanympärysmatka takana tai erityislahjakkaat lapset tai tosi kiehtova työ, josta iskeä tarinaa. Ei minulla ole tarinaa.