Lue keskustelun säännöt.
nyt se masennus iski :(
23.11.2011 |
joka syksy se tulee. ja aina yllättää.lääkitys on jo, eikä sitä oikein ole varaa rukata, imetän vielä kuopusta.
yhtään mitään en jaksaisi tehdä. aivan tuskaa oli saada makaronit kattilaan ja kalapuikot uuniin.
nukkuisin aamusta iltaan, mutta enhän minä voi, lapset eivät nuku päiväuniaan yhtaikaisesti, joten en pääse eden vähän päivällä torkkumaan. oikeastaan ihan hyvä vain, olisi kuitenkin vaikea nousta ylös.
mikä tähän auttaisi? onko kohtalotovereita? mies tekee pitkää päivää (ylläripylläri). mieluusti nukkuisin tuonne huhtikuuhun saakka :(
Kommentit (9)
ja koita vaikka päästä lenkille liikkumaan kun mies tulee kotiin.
Kirkasvalolamppu auttaa joillekin.
Ja vähmmän suklaata ja sokereita, ne saavat verensokerin pomppimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka hierontaan. Oisko mahdollista? Illalla kun mies tulee kotiin tai joku joka vois vahtia lapsia, pääsisit jonnekin ihanaan aromaterapiajuttuun. Tai salille, jossa on lapsiparkki. Tai jumppaan. Tai jotain. Liikunta auttaa. Voi kun voisin tulla viemään sut pitkälle kävelylle...
Tsemppiä!
kyllä me joka päivä ulkona käydään, ennemmin tai myöhemmin. sen ajan on ihan kivaa. mutta kotona kun aurinko laskee...
ketuttaa kun miehellä on AINA just tähän aikaan vuodesta ihan koko ajan töitä :(
en mä voi imetystä vielä lopettaa:s kauhea stressi jos pitäisi alkaa joidenkin pullojen kanssa pelaamaan...
olen koittanut välttää turhaa herkkujenmussutusta. suklaata en syö ollenkaan. mikä olisi sellaista terveellisempää lohturuokkaa?
ap
lohturuokaa? mihin sä lohtua tarvitset?
eikö sulla ole päämäärää, tavoitteita, millaisen elämän haluat? Mitä teet sen eteen?
ja syksy on pahinta, koska vääjäämätön alamäki alkaa.
Pöhköä sanoa, mutta minua on auttanut vain ajatus siitä, että tämä kuuluu elämääni. Otan alakulon tai masennuksen vastaan: tule vain, mutta en suostu makaamaan ikuisesti tiskirättinä!
Ja teen omia taikatemppujani, joilla saan pahimman terän pois. Pidän paljon valoja päällä, ettei ole pimeää. Kaivan esille asioita, joista yleensä pidän, yritän harrastaa paljon: käsitöitä, maalaamista, koruaskartelua, kirjoittamista, uimista, lukemista. Pakotan itseni aloittamaan, pakkaan uimakassin jo illalla valmiiksi.
Ohjelmoin päiväni niin, etten voi livetä: ruokalistat, pakollisten asioiden toimittamiset kalenteriin jne. Yksinkertaisesti potkin itseäni persauksille.
En tarvitse lääkkeitä enää, koska olen oppinut käsittelemään päätäni ajatustyöllä. Opin paljon konsteja kognitiivisessa ryhmäterapiassa. Ja tiedän kyllä mitä vaikea masennus on, olen kokenut niin itsemurhayritykset kuin sairaalahoidonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lohturuokaa? mihin sä lohtua tarvitset?
eikö sulla ole päämäärää, tavoitteita, millaisen elämän haluat? Mitä teet sen eteen?
lohturuokaa tarvitsee siihen että olisi edes pikkaisen hyvä olo aina välillä.
on mulla päämääriä elämässä, tavotteita jne. niitä ei vain voi toteuttaa rättipoikkiväsyneenä, pimeässä masentuneena sohvalla jäätelöä syöden.
ja mitä teen tavotteideni eteen? vaikka ja mitä, heti kun JAKSAN eli maalis-huhtikuun ja lokakuun välisen ajan :)
tuo hieman piristää, että joulu tulee ja saa joulukuusen. se valaisee, on kaunis. kaikkea hyvää. jotenkin kynttilöiden polttelu yksinään ei vain auta itsenään.
mulla olisi paljon kivoja harrastuksiakin, käsitöitä vaiheessa, ideoita maalauksiin, askartelujuttuja. mutta jotenkin sitä vain on niin horteessa, että koko päivä on mennyt, enkä mitään ole tehnyt :(
ap
se nimenomaan henkistä väsymystä? Jos se on fyysistä, niin kyse voi olla jostain muusta kuin varsinaisesta masennuksesta. Esim. jotkut kilpirauhaspotilaat voivat paremmin kesäisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiat tärkeysjärjestykseen.