G: Jos lastasi kiusattaisiin pahasti koulussa, niin olisitko valmis esim. muuttamaan?
Tiedän että on väärin että kiusattu joutuu väistymään eikä kiusaaja, mutta luulen että itse tekisin kuitenkin ratkaisun että esim. kesäloman aikana muuttaisimme koko perhe kauemmas jolloin tulisi koulun vaihto lapselle eteen syksyllä, jos muut keinot eivät olisi tuottaneet tulosta ja lapsi alkaisi oireilla pahasti, masennusta jne. Millaisia radikaaleja asioita sinä olisit valmis tekemään / olet tehnyt, jos lastasi kiusattaisiin koulussa?
Kommentit (32)
Siihen varmaan ryhtyisimme ensin. Ikävä kyllä olen kuullut, että useimmiten kiusaaminen jatkuu myös uudessa koulussa.
pienemmillä paikkakunnilla.
Miksi pitää muuttaa. Voihan lapsi vaihtaa koulua. Siihen varmaan ryhtyisimme ensin. Ikävä kyllä olen kuullut, että useimmiten kiusaaminen jatkuu myös uudessa koulussa.
Tällä seudulla on pari mihin voisi vaihtaa. Jos mikään ei auta niin kyllä muuttaisin.
T. entinen koulukiusattu!
Kyllä ainakin tässä vaiheessa tuntuu, että tekisin ihan mitä vain lapsen takia. Tosin tuo on vasta 5 kk.. Kyllä siis tekisin ihan mitä vain voisin keksiä asian ratkaisuksi, tosin ei se muuttaminen ihan ensimmäinen vaihtoehto olisi.
mutta olisin valmis tekemään niin monta rikosilmoitusta, että kiusaaminen loppuisi. Sillä alakoulussa kiusaaminen todella päättyy, kun siihen puututaan. Yläkoulussa asia on hankalampi, kun lapsen oma reviiri laajenee ja samalla kiusaaminen laajenee koulun ulkopuolelle.
Aikuisen tehtävänä on nähdä kiusaaminen ja osoittaa, että sitä ei sallita.
Laittaisin jonkun yrmyäijän uhkailemaan kiusaajia väkivallalla tai "vähän" pahoinpitelemään pelotteluksi. Että pahempaa tapahtuu jos jatkuu.
Olen entinen koulukiusattu ja vihasin koulua! Se oli hirveää aikaa. Lomatkin meni pilalle kun pelotti loman loppuminen :(
koko ongelmaa poista, sillä samat kiusaajat täällä kotikonnuilla edelleen asuu, vaikka koulun vaihtais, ei kouluajan jälkeen olisi kavereita, paitsi ehkä siellä toisen koulun lähellä? Se voi olla hankalaa järjestää ne kyläilyt sitten.
Tilanne oli se että koko erityisluokka (muut oppilaat siis) kiusasivat meidän lasta ja opettaja ei tehnyt pyynnöistä huolimatta muuta kuin eristänyt meidän lapsen toiselle pihalle välituntien ajaksi. Myöskään rehtori ei ottanut asiaan kantaa (hänen mukaansa asia piti selvittää opettajan ja vanhempien kesken, hänellä ei ollut aikaa alkaa puuttua meidän "kinoihin"). Kuraattori olisi ehkä jossain vaiheessa alkanut tehdä jotain tai sitten ei, tuli tilaisuus muuttaa ja niin me muutimme.
Muutto ei siis ihan täysin johtunut kiusaamistilanteesta mutta aika suurelta osalta kyllä. Uudessa koulussa kiusaaminen lakkasi ja ongelmat opettajien kanssa myös.
ettekö epäile, että jäisitte kiinni? Vaikka kuinka olisi ulkopuolinen "pahoinpitelijä"... vai se palkattu vaan tönisi, löisi tms mainitsematta mistään kenenkään kiusaamisista??
niin, että kukaan ei voisi todistaa, kuka sen teki.
uhkailemaan väkivaltaa hipoen niitä kiusaajia kenenkään näkemättä niin pahasti, että paskoisivat pelosta jo pelkästä kiusaamisen ajatuksesta
terveisin entinen koulukiusattu
Jos koulun kanssa asian hoitaminen menee todella hankalaksi, siinä voisi virallisia teitä asian kuntoon saaminen viedä helposti useamman vuoden. Ja pari vuottakin on kehittyvän lapsen tai nuoren elämässä pitkä aika ja saattaa vaikuttaa helposti kymmenen tai kymmeniä vuosia tulevaisuuteen esim. itsetunnossa.
Eli jos asia ei näyttäisi ratkeavan, voisin hyvin muuttaa. Ei se koti paljoa auta, jos kaikilla ei ole hyvä olla.
Juuri tuota itsekin ajattelin mitä joku kirjoitti, että kiusaaminen jatkuu helposti, jos vaihtaa koulua - pienellä paikkakunnalla ainakin maine on ja pysyy, jos on kerran kiusatun ja "nolon" maineen saanut tai muuta ikävää. Aloitus puhtaalta pöydältä ihan muualla on varmaan toimivampi ratkaisu. Jos perheessä on muita lapsia, asia on tietty vaikeampi, jos muilla on toimivat ystävyyssuhteet kotiseudulla.
Väkivaltaan en ryhtyisi, luulen. Kävisin takuuvarmasti kuitenkin kiusaajien kotona, mieluiten poliisin kera.
Kirjoittaisin lehteen, puhuisin asiasta avoimesti vanhmpainillassa, vaatisin kokouksia koululle jne. Jos muu ei auttaisi, muuttaisin. Mun sydän kääntyy ympäri kun luen miten monelta se kouluun menon ilo on tapettu alkuunsa kiusaamisen takia :(( tsemppiä kaikille asian kanssa taisteleville. Muistakaa että ette taistele suotta!!!
AP
Tilanne oli se että koko erityisluokka (muut oppilaat siis) kiusasivat meidän lasta ja opettaja ei tehnyt pyynnöistä huolimatta muuta kuin eristänyt meidän lapsen toiselle pihalle välituntien ajaksi. Myöskään rehtori ei ottanut asiaan kantaa (hänen mukaansa asia piti selvittää opettajan ja vanhempien kesken, hänellä ei ollut aikaa alkaa puuttua meidän "kinoihin"). Kuraattori olisi ehkä jossain vaiheessa alkanut tehdä jotain tai sitten ei, tuli tilaisuus muuttaa ja niin me muutimme.
Muutto ei siis ihan täysin johtunut kiusaamistilanteesta mutta aika suurelta osalta kyllä. Uudessa koulussa kiusaaminen lakkasi ja ongelmat opettajien kanssa myös.
jos asuisimme muuten mukavalla alueella, mukavassa talossa, en muuttaisi koulukiusaamisen takia. Tietenkään. Usein kiusaaminen jatkuu vain uudessa koulussa. Tukisin lastani kyllä toisin. Puhuisin asiasta koulussa, auttaisin lastani saamaan ystäviä ja tukisin hänen sosiaalisia taitojaan.
Kaikkia kiusataan koulussa joskus. Tuskin on ketään aikuista, jolle ei olisi joskus koulussa naurettu jonkun syyn takia tai pilkattu jostain asiasta. Jos se on jatkuvaa, siis lähes viikottaista, niin asiaan voi, ja kannattaa puuttua.
Itse olen opettaja ja keinoja kyllä on. Eräs oppilaani pieraisi liikuntatunnilla ja koko luokka röhähti nauruun.. Lähes heti jatkettiin kuitenkin toimintaa, mutta silti tuon lapsen äiti soitti aamulla, että oppilas ei halua tulla kouluun ollenkaan, kun hänelle ollaan naurettu. Jotkut lapsista ovat vain todella herkkiä. tuskin kukaan toisista lapsista enää muisti koko asiaa ja tässä tapauksessa kannustin suhtautumaan asiaan vähän vähemmän vakavasti.. jos ottaa ihan kaikki asiat kamalan vakavasti ja itseensä eikä kykene suhtautumaan joihin asioihin huumorilla, niin kyllä elämästä tulee tosi hankalaa. Tietenkin lapset vasta opettelevat..
Oppilas siis tuli kouluun, ja vanhemman soiton takia tutkailin tilannetta tavallista tarkemmin, eikä mitään eroa normaaliin ollut. Kukaan ei mitenkään "kuittaillut" tai maininnut koko pierujuttua ja toivottavasti lapsi itsekin joskus unohti koko asian.. mutta ajatelkaas jos lapsi olisi jäänyt kotiin kiusaamispelon takia, niin koko koulu varmasti olisi tiennyt ja muistanut ties kuinka pitkään kuka on pierassut ja suuttunut sille nauramisesta..
Ja kyllä, tiedän että ei saa nauraa toisille.. pierut nyt vain sattuvat olemaan tietynikäisille maailman hauskin asia..
Meinaan siihen, että kiusattu joutuu vaihtamaan koulua tai asuinpaikkaa.
Poikani luokalle tuli viime vuonna poika, jota oli kiusattu. Poika on kyllä aika agressiivinen tässä uudessakin koulussa, että en sitten tiedä mikä on syy ja mikä seuraus, mutta joka tapauksessa.
Samoin tiedän tapauksen, jossa poikaa kiusattiin todella pahasti (tunnen perheen, tosin en tuolta kiusaamisajalta). Koulu ei pystynyt kiusaajille mitään, vaikka jotain kai yrittivätkin tehdä. Kyseessä oli pieni paikkakunta, joten joutuivat loppujenlopuksi muuttamaan kokonaan paikkakuntaa.
Monesti kai koetaan sen olevan helppoa, että yksi muuttaa/vaihtaa koulua, kuin koko kiusaajaporukka. Niin väärältä kun se kuulostaakin. Tai sitten asia pitkittyy, eikä tilannetta saada laukeamaan ja kiusattu perheineen katsoo parhaaksi toimia itse.
ulkomaalaista pelottavan näköistä miestä heristämään nyrkkiä. palkkaisin heidät. tarvittaessa tekemään enemmänkin. eli pitäkää kakaranne kurissa ja opettakaa vauvasta alkaen että toisia ei kiusata.
t. ex-koulukiusattu
ottaisin lapsen pois koulusta välittömästi ja sitten katsottaisiin asiaa rauhassa kotona. Voisi hyvin olla, että esimerkiksi kotikouluttaisin lapsen itse vaikka vuoden ajan ja sitten mietiettäisiin hänelle uusi koulu.
Suomessa ei ole koulupakko vaan oppivelvollisuus.
Sinäkö et ole urasi aikana koskaan nähnyt vakavaa koulukiusaamista, systemaattista yhden lapsen eristämistä, henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa?? Oletpa onnekkaissa kouluissa ollut töissä. Joku yksittäinen tapahtuma ja siitä nolostuminen on hieman eri asia kuin vuosia kestänyt systemaattinen kiusaaminen, mitä kuitenkin tapahtuu koko ajan. Ota laput silmiltäsi, niin joku oppilaasi voi saada helpommin apua hätäänsä.
AP
jos asuisimme muuten mukavalla alueella, mukavassa talossa, en muuttaisi koulukiusaamisen takia. Tietenkään. Usein kiusaaminen jatkuu vain uudessa koulussa. Tukisin lastani kyllä toisin. Puhuisin asiasta koulussa, auttaisin lastani saamaan ystäviä ja tukisin hänen sosiaalisia taitojaan.
Kaikkia kiusataan koulussa joskus. Tuskin on ketään aikuista, jolle ei olisi joskus koulussa naurettu jonkun syyn takia tai pilkattu jostain asiasta. Jos se on jatkuvaa, siis lähes viikottaista, niin asiaan voi, ja kannattaa puuttua.
Itse olen opettaja ja keinoja kyllä on. Eräs oppilaani pieraisi liikuntatunnilla ja koko luokka röhähti nauruun.. Lähes heti jatkettiin kuitenkin toimintaa, mutta silti tuon lapsen äiti soitti aamulla, että oppilas ei halua tulla kouluun ollenkaan, kun hänelle ollaan naurettu. Jotkut lapsista ovat vain todella herkkiä. tuskin kukaan toisista lapsista enää muisti koko asiaa ja tässä tapauksessa kannustin suhtautumaan asiaan vähän vähemmän vakavasti.. jos ottaa ihan kaikki asiat kamalan vakavasti ja itseensä eikä kykene suhtautumaan joihin asioihin huumorilla, niin kyllä elämästä tulee tosi hankalaa. Tietenkin lapset vasta opettelevat..
Oppilas siis tuli kouluun, ja vanhemman soiton takia tutkailin tilannetta tavallista tarkemmin, eikä mitään eroa normaaliin ollut. Kukaan ei mitenkään "kuittaillut" tai maininnut koko pierujuttua ja toivottavasti lapsi itsekin joskus unohti koko asian.. mutta ajatelkaas jos lapsi olisi jäänyt kotiin kiusaamispelon takia, niin koko koulu varmasti olisi tiennyt ja muistanut ties kuinka pitkään kuka on pierassut ja suuttunut sille nauramisesta..
Ja kyllä, tiedän että ei saa nauraa toisille.. pierut nyt vain sattuvat olemaan tietynikäisille maailman hauskin asia..
minä myös opettaja ja kiusaamiseen on mahdollista puuttua, alakoulussa vielä melko helpostikin.
Olen kuitenkin monesti eri mieltä siinä, mitä pidetään kiusaamisena. Keskustelimme tästä juuri vanhempien illassa. Aiheena oli synttärikutsut. Joku vanhemmista oli pahoillaan lapsen puolesta, kun häntä ei oltu kutsuttu joihinkin juhliin ja hänestä sellaisen pitää nyt loppua. Luokalla on 22 oppilasta, joten minusta on kohtuutonta, että jos pitää synttärijuhlat että pitäisi koko luokka kutsua.
Monet vanhemmat eivät vain taida olla kovin hyviä kestämään lapsen pettymystä. Minusta se kuuluu elämään, joskus joutuu pettymään. Lisäksi vanhemmat tuntuvat olettavan että luokalta pitäisi löytyä kaikille se paras kaveri ja sydänystävä. Ihanaahan se olisi. Koulussa ollaan kuitenkin pääasiassa muusta syystä ja se että kenen tahansa kanssa pitäisi pystyä käyttäytymään sivistyneesti ja tehdä vaikka jotain tehtävää, ei tarkoita että kaikkien kanssa pitäisi olla tosi hyvä kaveri vapaa-ajalla. Sehän on lähes mahdotontakin, että pienestä satunnaisesti kasatusta oppilasryhmästä löytyisi kaikille tosi hyvä kaveri.
Sitäkin siis pidetään kiusaamisena tai vähintään poissulkemisena, että ei ole löytynyt luokasta sitä parasta kaveria. Vanhemmat voivat tässä olla aktiivisia, kavereita voi saada harrastuksista, naapureista, rinnakkaisluokkalaisista, omaltakin luokalta, jos vähän yrittää.. Kutsuu kotiin leikkimään, menee toisen luokse, jos kutsutaan.. Opettajan tehtävä ei ole löytää kaikille parasta kaveria.
itsetuntoa ja sosiaalisia taitoja pienestä pitäen. Kiusaamisesta on puhuttava, asennekasvatettava sitä vastaan pitkäjänteisesti. Vanhempien olisi myös hyvä seurata lapsensa touhuja muiden kanssa, jotta näkisivät, onko lapsella taipumusta pomottaa ja ilkkua tai alistua, loukkaantua ja itkeä herkästi ja puuttua sitten näihin ja ohjata lastaan parempiin toimintatapoihin.
Kouluikäisellä olisi hyvä olla joku muukin vertaisryhmä kuin oma koululuokka. Kivat harrastuskaverit voivat pitää itsetuntoa yllä, vaikka asema koululuokassa olisikin huonompi.
uhkailemaan väkivaltaa hipoen niitä kiusaajia kenenkään näkemättä niin pahasti, että paskoisivat pelosta jo pelkästä kiusaamisen ajatuksesta
terveisin entinen koulukiusattu