Kissan lopetus

Olet vain kyllästynyt kissan aiheuttamaan vaivaan. Kyllä tuosta hyvinkin elinkelpoisen katin, tai empatiakykyinen ja vastuunsa kantava ihminen ainakin neuvottelisi eläinlääkärin kanssa, kuten joku totesi, oksennukseen saattaisi löytyä lääke.

Ei ole asia, johon "löytyy lääke". Oksentelu on oire, vanhalla yleensä vakavammasta. Erilaiset vajaatoiminnat ja kasvaimet ovat yleisimpiä. Meillä oksentelun aiheutti maksavika, eipä ollut paljoa tehtävissä. Ennen vientiä kysyttiin, mitä eläinlääkäri arvelee. Lääkäri sanoi, että vanhan kissan alettua oksentelemaan, harvemmin tarina menee hyvin. Munuaisten vajaatoiminnalle ei myöskään ole mitään tehtävissä. Kilpirauhasen liikatoiminta ja diapetes ovat myös tavallisia vanhan kissan vaivoja. Joku karvapallo suolistossa nyt menee ohi öljyllä, mutta vanhan kissan kohdalla asia on harvemmin näin.

Kannattaako 14-vuotiasta kissaa enää erilaisilla hoidoilla kiusata? Missä menee eettisen toiminnan raja? Jos on helppo hoito, niin varmaan kannattaakin, mutta leikkaukset tms tuon ikäiselle on silkkaa itsekkyyttä ja kissan kiusaamista. Tarvitseeko itseä ja kissaa muka-eläinrakkauden takia ajaa mielenterveytensä rajalle vain sen takia, että kissaa ei saa lopettaa? Onko se kissankaan etu, kissa on iäkäs ja varmasti kärsii ainaisesta ulkoilun kaipuustaan ja oksentelustaan.

Lapselle voi aivan hyvin sanoa, että nyt oli kissan aika ja muuta ei voi. Lapsille ei yksinkertaisesti kuulu raha-asiat tai jaksaminen. Ihmisen kuvatus on se, joka ei ikinä valehtele lapselleen vaan kertoo aina totuuden sen raakuudessaan. Onneksi näin ei monikaan toimi.

Kyllä huomaa ettei aloittaja välitä lemmikistään paljon ollenkaan.



Tietenkin pitää ajatella lemmikin parasta, joka tarkoittaa sitä että se tutkitaan eläinlääkärissä ja diagnoosin jälkeen suoritetaan toimenpiteet jotka on kissalle hyväksi. Jos sen voi hyvin hoitaa, miksi ei niin tekisi? Jos kissalla on parantumaton sairaus ja se kärsii siitä, silloin lopetus on se ainoa vaihtoehto.



"Ei ole varaa laittaa rahaa satoja euroja leikkaukseen, lopetus tulisi halvemmaksi."



Niin, eli omaa itsekkyyttäsi lopetat kissan elämän, kun et ole voinut varautua kissaa ottaessa hoitokuluihin tai ottaa vakuututusta kissallesi?



"Laittaako rahapulassa satoja euroja kissaan vai päästää päiviltään, jolloin itsekin totuuden nimissä pääsisi huolista (oksujen siivous jne.) ja elämä helpottuisi."



Sun rahapula ei ole kissan syy, miksi sen pitäisi kärsiä jos olet sössinyt taloutesi tai et älynnyt ottaa vakuutusta? Miksi otit kissan jos ei ole varaa hoitaa sitä, vai mietitkö ettei se koskaan sairastu ja tarvitse hoitoa? Eli kun kissa on sairas ja oksentelee niin pois vaan kun vaikeuttaa elämää.. Voisiko ajatella lemmikkiä ottaessa, että se voi sairastua ja se ei ehkä ole täysin oman mielesi mukaisesti käyttäytyvä?

Kissasi saattaisi elää vielä vaikka 6 vuotta, riippuen diagnoosista mikä sillä sitten onkaan vaivana. Vie se eläinlääkäriin jotta voisi selvittää onko mahdollista hoitaa se terveeksi vai pitääkö lopettaa? Voisit miettiä omaa vastuutasi lemmikin omistajana, tuollainen pistää ärsyttämään sillä eläimiä kohdellaan tässä maassa arvottomina leluina että heti kun niistä on vähän vaivaa, voidaan heittää pois.



En ymmärrä miksi pitää rahaa miettiä, miksi ottaa kissa jos ei pysty siitä huolehtimaan?! Mikä järki ottaa lemmikki kun siitä varmasti jossain vaiheessa tulee eläinlääkärikuluja ja ne pitäisi maksaakin? Jos ei ole pahemmin itsellä varaa, voisiko ottaa edes kissalleen vakuutuksen jotta jäis vaan se omavastuu.. Näitä asioita pitäisi miettiä lemmikin ottaessa, että onko minulla varaa maksaa sen hoitokulutkin. Voisi vähän kiinnostaa se lemmikin hyvinvointi jos se otetaan kerran.

"Olet vain kyllästynyt kissan aiheuttamaan vaivaan. Kyllä tuosta hyvinkin elinkelpoisen katin, tai empatiakykyinen ja vastuunsa kantava ihminen ainakin neuvottelisi eläinlääkärin kanssa, kuten joku totesi, oksennukseen saattaisi löytyä lääke."



Näinpä, pitäisi edes selvittää eri vaihtoehdot ja punnita ratkaisu sitten. Vähän kuunnella eläinlääkärinkin mielipidettä.



"Ei ole asia, johon "löytyy lääke". Oksentelu on oire, vanhalla yleensä vakavammasta. Erilaiset vajaatoiminnat ja kasvaimet ovat yleisimpiä. Meillä oksentelun aiheutti maksavika, eipä ollut paljoa tehtävissä. "



Jos ei ole paljoa tehtävissä ja kissa kärsii, silloin se pitää lopettaa, ei kissan saa antaa kärsiä vain oman itsekkyyden vuoksi. Mutta pitäisi nyt tutkia mistä oksentelu johtuu eikä heti olla lopettamassa jos vaikka hoito/leikkaus parantaisi. Riippuu ihan kissan kunnosta, kuinka vanhuus siinä näkyy että onko sitä järkeä lähteä kiusaamaan.. Oma kissa eli 20-vuotiaaksi, mutta toiset on raihnaisempia jo 14-vuotiaana.. Jos kissa on huonokuntoinen muuten niin ei ehkä kannata leikata, mutta itsellä on tuossa 13-vuotias sangen elinvoimainen katti ja varmasti leikkaisin jos sille tulisi joku sairaus ja se sillä paranisi.

Kyllä huomaa ettei aloittaja välitä lemmikistään paljon ollenkaan.

Tietenkin pitää ajatella lemmikin parasta, joka tarkoittaa sitä että se tutkitaan eläinlääkärissä ja diagnoosin jälkeen suoritetaan toimenpiteet jotka on kissalle hyväksi. Jos sen voi hyvin hoitaa, miksi ei niin tekisi? Jos kissalla on parantumaton sairaus ja se kärsii siitä, silloin lopetus on se ainoa vaihtoehto.

"Ei ole varaa laittaa rahaa satoja euroja leikkaukseen, lopetus tulisi halvemmaksi."

Niin, eli omaa itsekkyyttäsi lopetat kissan elämän, kun et ole voinut varautua kissaa ottaessa hoitokuluihin tai ottaa vakuututusta kissallesi?

"Laittaako rahapulassa satoja euroja kissaan vai päästää päiviltään, jolloin itsekin totuuden nimissä pääsisi huolista (oksujen siivous jne.) ja elämä helpottuisi."

Sun rahapula ei ole kissan syy, miksi sen pitäisi kärsiä jos olet sössinyt taloutesi tai et älynnyt ottaa vakuutusta? Miksi otit kissan jos ei ole varaa hoitaa sitä, vai mietitkö ettei se koskaan sairastu ja tarvitse hoitoa? Eli kun kissa on sairas ja oksentelee niin pois vaan kun vaikeuttaa elämää.. Voisiko ajatella lemmikkiä ottaessa, että se voi sairastua ja se ei ehkä ole täysin oman mielesi mukaisesti käyttäytyvä?

Kissasi saattaisi elää vielä vaikka 6 vuotta, riippuen diagnoosista mikä sillä sitten onkaan vaivana. Vie se eläinlääkäriin jotta voisi selvittää onko mahdollista hoitaa se terveeksi vai pitääkö lopettaa? Voisit miettiä omaa vastuutasi lemmikin omistajana, tuollainen pistää ärsyttämään sillä eläimiä kohdellaan tässä maassa arvottomina leluina että heti kun niistä on vähän vaivaa, voidaan heittää pois.

En ymmärrä miksi pitää rahaa miettiä, miksi ottaa kissa jos ei pysty siitä huolehtimaan?! Mikä järki ottaa lemmikki kun siitä varmasti jossain vaiheessa tulee eläinlääkärikuluja ja ne pitäisi maksaakin? Jos ei ole pahemmin itsellä varaa, voisiko ottaa edes kissalleen vakuutuksen jotta jäis vaan se omavastuu.. Näitä asioita pitäisi miettiä lemmikin ottaessa, että onko minulla varaa maksaa sen hoitokulutkin. Voisi vähän kiinnostaa se lemmikin hyvinvointi jos se otetaan kerran.

kirjoitin eilen kuinka kissani karkaa kotikonnuilleen muuton jälkeen,koska vanha naapurini ruokkii sitä.Täällä ehdotettiin piikille viemistä.

Sinänsä kiva huomata ettei kaikki sentään inhimillistä eläimiään.Syöpähoidot kuuluu ihmisten elämään,ei eläinten.

Enpä ole lukenut sitä viestiä tai puhunut syöpähoidosta, mutta kyllä sitä järkevä ihminen kokee empatiaa ja rakastaa lemmikkiään. Jos ei koe sellaista iloa lemmikistä tai välitä siitä, miksi ihmeessä ottaa sellainen??



Kyllä kertoo tarpeeksi tästä yhteiskunnasta miten lemmikkejä aliarvostetaan täällä Suomessa, niillä ei ole mitään arvoa omistajilleen. Mikä järki on ottaa lemmikki jos se on aivan sama asia omistajalle kuin tavara, sitten kun siihen tulee särö niin heitetään pois kun se ei ole enää niin vaivaton ja kiva. Sairasta on ottaa lemmikki niin, että ajatellaan että "ei siitä nyt kuluja tule, tai jos tulee niin minä en maksa, onhan se niin arvoton". Voin vaan kuvitella sellaisen omistajan lemmikin hoitoa muutenkin, seuraeläintä ei pidä ottaa jos ei ole halua huolehtimaan sen hyvinvoinnista, piste. Esim. jotkut koirarodut on todella seurakoiria ja ihmisrakkaita, mutta niitä ottavat ihmiset jotka ei voi sietää kun koira tulee pyytämään rapsutuksia. Koira ei ymmärrä sitä ja sellainen on kaltoinkohtelua jo koiraa kohtaan, jos sille ei koskaan osoiteta hellyyttä.



Ei tarvitse joo inhimmillistää, mutta sen verran pitäisi terveessä ihmisessä olla inhmillisyyttä että lemmikki otetaan rakkaudesta ja iloksi itselle, eikä sitä hylätä tai kohdella kaltoin heti kun se ei olekaan aivan mitä odotti tai ei itse ole varautunut lemmikin kustannuksiin. Inhmillinen ihminen kohtelee myös lemmikkiään rakastavasti ja hyvin, sekä tuntee empatiaa.

Viemällä sen vanhana piikille. Keskustelu olisi mielestäni aivan eri, jos kissa olisi vaikka 5. 14-vuotias on jo niin vanha, että sen lopettaminen on jo eettsesti ok rahakin perusteena; onko järkeä laittaa satoja tai tuhansia euroja kissan hoitoon, joka TODENNÄKÖISESTI elää enää pari vuotta tai sitten jopa kuolee kesken hoitojen.



Moralisointi on sinäällään turhaa, sillä raha ei kasva puussa. Elämää ei voi ennakoida 14 vuotta eteenpäin kissan hankinnasta, eikä todellakaan sen hetken rahatilannetta. Vakuutuksetkaan eivät enää mitään korvaisi.



Vie eläinlääkärille ja kuuntele hänen mielipiteensä. Kunnaneläinlääkäri on aina halvin.

olet saanut joiltakin itseään eläinrakkaiksi nimittäviltä. Se, että omakin elämä helpottuu, kun ei tarvitse hoitaa sairasta kissaa, ei tee kissan armahtamisesta väärää ratkaisua!



Itse lähtisin siitä, että joskus suurinta rakkautta on luopuminen. Tämän voi opettaa myös lapselle. Kissa on vanha, sairas ja kärsii, ja ihmisen tehtävä on silloin toimia kissan parhaaksi, mikä tarkoittaa sitä, että kissan ei pidä antaa kärsiä. Lapsi suree aikansa, mutta jonakin päivänä on ylpeä siitä, että olette osanneet auttaa eläintä, vaikka itselle tulee siitä suru.

Ai lemmikki otetaan rakkaudesta ja omaksi iloksi, no sinähän se varsin inhimillinen ihminen olet kun mietit itseäsi :) Et mieti kissan tai koiran tukahdutettua vankila-elämää kerrostalo-asunnossa? Maalla vapaana olevat eläimet on mielestäni asia ihan erikseen. Ihminen on lemmikit aikoinaan kesyttänyt omaksi avukseen, metsästykseen ja vaikka hiirten vähentämiseen viljasiiloista ja ruoka-aitoista. Silloin eläimet ovat eläneet suht. "normaalia" elämää, ainakin vapaampina kuin nykykaupunkilaisten vankilaoloissa hihnan päässä ja neljän seinän sisällä, rakkauteen tukahdutettuna ja omaksi ilokseen. Mielestäni yksikään kaupunkilainen, joka riistää eläimeltään vapaana liikkumisen, ei ole eläinrakas vaan itserakas. Muuten en ole trolli, mutta olen menossa katkaisemaan kaulan äitini vanhalta kissalta, kirveellä ;) Inhimillistä, eikö?