Saisinpa toisen lapsen, niin voisin lopettaa tämän tappelun äitiyttä vastaan!

Mulla on yksi lapsi ja koko ajan sellainen olo, että yhden lapsen pitäisi mennä tuossa sivussa eikä sen pitäisi kauheasti häiritä arjen suorittamista.



Tämä malli tulee varmaan äidiltäni, joka aina suureen ääneen kertoilee, kuinka oli luennoilla viimeiseen asti ja vielä vati sylissä, kun oli koko raskauden ajan pahoinvointia. Kuinka lähti tentistä synnyttämään ja kuinka teki yövuoroja loppuun asti. Ja kuinka palasi töihin kun oltiin kolme viikkoa vanhoja (eli ollaan oltu hoidossa). Jne jne. Kuinka hän imetti öisin kun oli päivät töissä, eli käänti meiltä vuorokausirytmin.



Mulla on kauhean huono omatunto, kun olen ollut tosi väsynyt yhden lapsen kanssa ja yritän venyä siihen, että elämäni jatkuisi melko ennallaan. Lapsi on ollut vaativa, todella paha refluksi vuoden ikään asti, siitä johtuen todella huono nukkuja ja helposti ärtyvä. Ei todellakaan ole ollut mikään rauhassa paikoillaan köllöttelijä. Nyt puolitoistavuotiaana todella vilkas ja omatoiminen, siirtää penkin kaapin eteen ja yrittään itse ottaa karkkia ylähyllyltä ja niin edelleen. Eli rauhallista meillä ei ole.



Tuntuu, että jos saisin toisen lapsen, olisin OIKEASTI pelkkä äiti ja voisin heittäytyä sellaiseen rooliin hyvällä omallatunnolla. :((



Tilannetta ei yhtään auttanut se, että äitini patisti mua takaisin kouluun heti lapsen synnyttyä ja kyseli ja painosti että miten koulu sujuu (siis olen 30 v ja yliopistossa...)



Miten tässä tän ikäisenä voikin vielä olla näin epäitsenäinen ja epäkypsä??